Periaateohjelma

Sisältö

Esipuhe
Tieteen ja teknologian rooli yheiskunnassa
Ympäristö ja energia
Tiede ja tutkimus
Tieto- ja osaamisyhteiskunta
Tekoäly ja automatisaatio
Terveys
Talous ja yhteiskunta
Katse tulevaisuuteen

1. Esipuhe

Viitteen periaateohjelma heijastaa vihreiden jaettuja arvoja tieteen ja teknologian näkökulmasta. Viite on feministinen yhdistys, joka edistää tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta, ihmisoikeuksia sekä luonnonsuojelua.

Viitteen tavoite on edistää sitä, että paras käytössä oleva tieteellinen tutkimus ja asiantuntijatieto ohjaa politiikkaa kohti niitä arvoja, jotka jaamme. Alojensa parhailta asiantuntijoilta tulee oppia ja heitä tulee kuulla mahdollisimman laaja-alaisesti määriteltäessä niitä keinoja, joilla hyväksi arvioituihin päämääriin parhaiten päästään. Viitteessä emme katso suopeasti yrityksiä murentaa luottamusta asiantuntijoihin ja korvata itselle epämieluisat tutkimustulokset vaihtoehtoisilla lähteillä.

Politiikan tärkeimmät kysymykset keskittyvät tällä hetkellä ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden kuihtumisen, ihmisoikeuksien, väestön ikääntymisen sekä köyhyyden poistamisen ympärille. Teknologian nopea kehitys tarjoaa uusia mahdollisuuksia yhteiskunnan ongelmien ratkaisemiseen ja toisaalta aiheuttaa paineita suuriin rakenteellisiin muutoksiin yhteiskuntajärjestelmässämme. Viime vuosikymmeninä globaali kehitys on nostanut valtavan määrän ihmisiä köyhyydestä keskiluokkaan. Teollisen vallankumouksen käynnistämä edistys ei kuitenkaan voi jatkua nykyiseen tapaan luonnon asettamien reunaehtojen vuoksi. Jatkossa on pidettävä huolta siitä, että kehitys tapahtuu nimenomaan planeetan kantokyvyn rajoissa. Jokainen seuraavien vuosikymmenten merkittävä poliittinen päätös liittyy tavalla tai toisella tieteeseen ja teknologiaan, haluttiinpa sitten radikaalisti vähentää hiilidioksidipäästöjä tai kirjoittaa pelisäännöt demokraattiselle tietoyhteiskunnalle.

Elämäntapamme modernissa tietoyhteiskunnassa on hyvin energiaintensiivistä. Tähän asti käyttämämme teknologiat ja nykyinen elämäntapamme aiheuttavat laajaa elinympäristöjen tuhoa ja ovat merkittävimpiä ilmastonmuutosta aiheuttavia tekijöitä. Tulevaisuudessa hyvä elämä tulee mahdollistaa merkittävästi haitattomammin. On mahdollista, että joistakin asioista joudutaan myös luopumaan planeetan elinkelpoisuuden turvaamiseksi. Ilmastonmuutoksen hidastaminen vaatii energiantuotanto- ja elintapoja, jotka eivät aiheuta merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjä sekä hyvin tehokasta energian ja luonnonvarojen käyttöä. Kestävä elämäntapa edellyttää tottumusten ja yhteiskuntarakenteiden kriittistä tarkastelua kuten myös suuria investointeja uusien teknologioiden tutkimukseen, tuotekehittelyyn ja toteutukseen.

Uusia työkaluja käyttöön otettaessa on kiinnitettävä huomiota eettisyyteen, taloudellisuuteen, tehokkuuteen, riskien hallintaan, käytettävyyteen ja saavutettavuuteen. Teknologinen kehitys voi myös mahdollistaa rakenteellisia muutoksia, niin hyvässä kuin pahassa. Teknologian kehitys saattaa myös muuttaa aiemmin itsestäänselvyyksinä pidettyjä asioita epäselviksi, jolloin vaaditaan tilanteen uutta tarkastelua.

Viite pyrkii siihen, että vihreät ovat Suomen johtava tiedepuolue. Sekä puolueen että Suomen poliittisen päätöksenteon on perustuttava parhaaseen käytettävissä olevaan tutkittuun tietoon. Viite tuo tieteellisen näkökulman päätöksentekoon ja toimii sillanrakentajana politiikan tekijöiden ja tiedeyhteisöjen välillä.

2. Tieteen ja teknologian rooli yhteiskunnassa

Poliittisen päätöksenteon tukena tulee käyttää nykyistä enemmän tieteellistä tutkimusta ja asiantuntijoita, sillä päätökset vaativat aiempaa syvällisempää ymmärrystä tieteen ja teknologian kehittymisestä ja sen vaikutuksista yhteiskuntaan. Käytettyjen asiantuntijalausuntojen tulee olla julkisia erityisesti lakien valmistelussa ja eduskuntatyöskentelyssä. Asiantuntijoina tulee kuulla monipuolisesti kyseisen alan arvostettuja tutkijoita, jotka kykenevät toisaalta kertomaan alalla vakiintuneesta ymmärryksestä ja toisaalta taustoittamaan niitä asioita, joissa epävarmuus on suurempi. Päätöksenteossa tulee priorisoida se tutkimustieto, joka on alalla vakiintunutta. Kun tästä poiketaan, se tulee tehdä huolellisesti harkiten ja epävarmuuksien olemassaolo myöntäen. On myös tärkeää pitää huolta, että kuuleminen on riittävän laajaa. Lähtökohtaisesti minkään merkittävän päätöksen ei tulisi pohjautua mihinkään yksittäiseen tutkimustulokseen vaan laajaan katselmukseen eri tutkimuksia. Lisäksi tulee ottaa huomioon, että myös tiedeyhteisöt voivat muodostua melko samankaltaisen taustan omaavista ihmisistä eikä oman viitekehyksen ulkopuolella relevantteja kysymyksiä osata aina esittää.

Viime kädessä politiikan tavoitteena on huolehtia yhteiskunnan turvallisuudesta ja jatkuvuudesta, ja niissä rajoissa pyrkiä parantamaan ihmisten elämänlaatua. Tämän toteuttamiseksi tulee säädellä, normittaa tai ohjata eri yhteiskunnallisten toimijoiden käytöstä sekä tukea ihmisiä heidän elämässään tarjoamalla erilaisia resursseja. Poliittisessa päätöksenteossa tulee yhä paremmin kyetä hyödyntämään myös sitä tutkimustietoa, jota tuotetaan ihmistieteiden alueella. Ihmistieteillä tässä tarkoitetaan niin käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteitä kuin humanistisia tieteenalueitakin. Moniin tärkeisiin ihmiskunnan haasteisiin ei ole helppoa yksiselitteistä ratkaisua vaan asiaa on tarkasteltava monista eri näkökulmista pyrkien ratkaisuihin, jotka tekevät yhteisestä maailmastamme paremman.

Politiikassa on tärkeää tunnistaa, mikä merkitys arvoilla, tunteilla ja faktoilla on päätöksentekotilanteissa. Esimerkiksi arvopohdiskeluissa ihmistieteet tarjoavat laajempaa perspektiiviä ja kontekstia yritettäessä ymmärtää erilaisia maailmankuvia ja ideologioita mutta antavat myös työvälineitä käsitteiden ja ajattelun kirkastamiseksi. Lisäksi tarvitaan nykyistä parempaa ymmärrystä teknologian kehityksestä suhteessa ihmisyhteisöön, koska teknologia tulee vaikuttamaan yhteiskuntaan yhä merkittävämmin ja sen käyttöönotto on väistämättä riippuvainen sitä ympäröivästä sosiaalisesta kontekstista.

Lainsäädännössä pääperiaatteen tulee olla, että laeilla säädellään mahdollisia haittavaikutuksia ja riskejä – ei teknologisia tai sosiaalisia ratkaisuja. Päätösten vaikutusten arvioimiseen tarvitaan seurantatutkimusta. Lakien tarkoituksena ei ole rajoittaa uusien innovaatioiden kehittymistä vaan ohjata meitä kohti parempaa yhteiskuntaa. Lakien tulee mahdollistaa ne hyödyt, jotka uudet toimintatavat voivat saada aikaan samalla kun haittavaikutukset minimoidaan. Lakien ja niiden toteutumisen valvonnan pysymisestä teknologisen kehityksen vauhdissa on huolehdittava. Turhia riskejä ei saa ottaa, mutta esimerkiksi varovaisuusperiaatetta ei tule käyttää liian konservatiivisena nykytilannetta ja sen ongelmia pönkittävänä voimana. Ehdotonta tieteellistä yksimielisyyttä ei ole olemassa eikä sen vaatiminen ole osa järkevää poliittista keskustelua. Keskustelu, kyseenalaistaminen ja epävarmuus kuuluvat tieteen luonteeseen.

3. Ympäristö ja energia

Ihmisen toiminnasta johtuva ilmastonmuutos ja kuudes sukupuuttoaalto ovat aikamme suurimmat haasteet. Ne uhkaavat myös omaa olemassaoloamme, sillä ihminen on osa luontoa ja siten täysin luonnosta riippuvainen. Ilmastonmuutoksen seurauksiin sopeutuminen ja sen vaikutusten lieventäminen ovat kuluvan vuosisadan tärkeimpiä poliittisia kysymyksiä. Nämä haasteet koskettavat kaikkia ihmiskunnan toiminnan alueita. Olemme tilanteessa, jossa koko talous on dekarbonisoitava samalla, kun luonnon monimuotoisuutta on suojeltava. Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ei enää riitä vaan tulemme lisäksi tarvitsemaan negatiivisia päästöjä eli hiilen sidontaa pois ilmakehästä.

Ilmastonmuutos ja elintilan kapeneminen hävittävät myös lajeja ja kokonaisia biotooppeja kiihtyvällä tahdilla. Lajien ja biotooppien katoaminen vaarantaa luonnon tasapainon ja ihmiskunnan tulevaisuuden peruuttamattomalla tavalla, joten niiden sukupuuttoaalto on pyrittävä pysäyttämään kaikin mahdollisin keinoin. Joidenkin biotooppien suojelu saattaa vaatia erityistoimia – esimerkiksi lajien siirtämistä uusille alueille. On tärkeää nopeuttaa myös maailman eläin- ja kasvilajien kartoitusta. Tieto on välttämätöntä, jotta lajeja voidaan suojella. On myös tärkeä tuntea, mitkä ovat ns. avainlajeja, jotka ovat kriittisen tärkeitä biotyypin säilymisen kannalta. Olisi myös hyvä tallentaa kunkin lajin geeniperimä tietokantoihin ja kudosnäytteiden avulla.

Ympäristöongelmat eivät tunne rajoja, joten maailma tarvitsee yhteiset pelisäännöt niiden torjumiseksi. Kehittyviä maita on tarvittaessa tuettava niin, että ne voivat siirtyä suoraan kestävän kehityksen mukaiseen talouteen ja vähentää päästöjään uusien teknologioiden avulla. Suomella voi olla merkittävä rooli kehitystä tukevien uusien teknologioiden ja menetelmien vientimaana. Kehitysyhteistyössä on kiinnitettävä huomiota erityisesti hyvien toimintatapojen siirtoon.

Väestönkasvu ja talouskasvu ovat perinteisesti lisänneet ympäristörasitusta ja toimenpiteet tulee kohdistaa näiden haittojen minimointiin. Globaali väestönkasvu on tällä hetkellä hidastumassa. Tätä kehitystä tulee tukea, ja tutkimusten mukaan tehokkaimpia keinoja siinä ovat tyttöjen kouluttaminen ja yhteiskunnallisten instituutioiden vahvistaminen.

Uusien kasvilajikkeiden käytön sääntelyn tulee olla teknologianeutraalia ja perustua asiantuntijoiden arvioihin hyödyistä ja riskeistä. Sillä, kuinka lajike on kehitetty, ei ole merkitystä. GMO-teknologia vastuullisesti käytettynä ei tuota enempää riskejä elintarvikejalostuksessa kuin perinteiset jalostusmenetelmät. Esimerkiksi uudet Crispr-Cas9-geenieditointiteknologiat ovat vielä aikaisempiakin tekniikoita tarkempia, jotka nekään eivät edellytä geenien siirtoa lajista toiseen. Näiden kieltäminen samalla, kun epävarmemmat ja suurempia satunnaisia perimän muutoksia aiheuttavat tekniikat ovat sallittuja, ei ole järkevää. Viisaasti käytettynä uudet tekniikat mahdollistavat maanviljelyksen ympäristövaikutusten pienentämisen sekä vaadittavan mukautumisen lämpenevään ilmastoon. GMO-teknologian käytön valvonnan tulee olla tarkkaa ja sen avulla tuotettujen lajikkeiden riskiarvio tulee tehdä avoimesti siten, että aineisto on muidenkin kuin patentinhaltijoiden ja lupaviranomaisten käytettävissä. GMO-teknologia tulee viime kädessä katsoa yhdeksi teknologiaksi muiden joukossa omine ongelmineen ja mahdollisuuksineen.

Mitään teknologiaa ei kuitenkaan tule tukea kritiikittä, koska teknologian käyttöönottoon liittyy usein relevantteja sosiaalisia kysymyksiä, joihin on kyettävä vastaamaan. Esimerkiksi lajikkeiden tai lajien perimän patentointiin voi liittyä ongelmallisia kaupallisia piirteitä. Joskus teknologia voi olla suunniteltu vain kapealle ihmisryhmälle sivuuttaen monien, esimerkiksi köyhien maanviljelijöiden, tarpeet. Siksi on tärkeää, että myös julkinen sektori osallistuu aktiivisesti uusien lajikkeiden kehittämiseen ja käyttöönottoon tavalla, joka edistää hyvinvointia laajemmin. Laajamittaiseen ruoantuotantoon sisältyy lisäksi aina riski biodiversiteetin heikkenemisestä sekä siihen liittyvä ruokaturvariski. Jos uudet tuotantokasvit ovat klooneja, kuten cavendish-banaanit, riski kasvaa. Riippuvaisuus tuontiruoasta myös pitää sisällään oletuksia globaalien markkinoiden toimivuudesta, ja tämäkin on suunnittelussa otettava huomioon. Nämä ongelmat koskevat kuitenkin kaikkea ruoantuotantoa eivätkä rajoitu vain yhteen teknologiaan.

Tehoviljelyä ei voi kategorisesti tuomita, jos kaikki ympäristöhaitat, kuten maankäyttö, otetaan huomioon, koska sen kokonaishyöty on usein suurempi kuin muiden vaihtoehtojen. Ravinnoksi tai muuhun ihmisen hyötykäyttöön kasvatettavilla eläimillä tulee olla oikeus terveeseen ja hyvään elämään sekä tuskattomaan kuolemaan. Kalastuksessa on pyrittävä nopeasti saamaan aikaan maailmanlaajuinen sopimus kestämättömän kalastamisen lopettamiseksi. Kalankasvatuksen ekologisuutta tulee parantaa esimerkiksi haittaverojen avulla ja teknologisia ratkaisuja kehittämällä. Eläinperäisen ruoantuotannon ja kulutuksen huomattava vähentäminen ja kasvispohjaiseen ravintoon siirtyminen on perusteltua sekä ilmastonmuutoksen torjumisen että ekosysteemien suojelun näkökulmasta. Käytetyt ohjauskeinot tulee kohdistaa erityisesti runsaasti kasvihuonekaasupäästöjä tuottaviin tai muutoin runsaasti luontoa kuormittaviin eläinperäisiin tuotteisiin. Kun väestö kasvaa ja ilmasto muuttuu, koko maailman ruokkiminen tulee muuttumaan jatkuvasti haasteellisemmaksi. Kasvisruoan osuuden merkittävä lisääminen on tärkein keino, mutta myös jätevirtojen hyödyntäminen ja muut tekniset ratkaisut, kuten keinoliha, voivat olla osa ratkaisua.

On pyrittävä kohti kiertotalousyhteiskuntaa, jossa materiaali kiertää ja jätevirrat hyödynnetään uusien tuotteiden raaka-aineina. Kulutusta tulee vähentää, ja kierrätys tulee tehdä helpoksi ja kannattavaksi. Etenkin kertakäyttötuotteiden kulutusta tulee vähentää ja materiaalitehokkuus optimoida. Tuotteisiin tulee merkitä niiden tuotannosta, oletetusta käytöstä ja hävittämisestä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt. Verotuksessa on pyrittävä vähentämään työn, liiketoiminnan ja innovaatioiden verottamista ja siirryttävä verottamaan haittoja. Koska ympäristöverot ovat yleensä luonteeltaan regressiivisiä, uudistus vaatii muussa verotuksessa näitä muutoksia tasaavia toimenpiteitä ja esimerkiksi perustulon käyttöönottoa. On myös huomioitava, että kiertotalouteen siirtyminen tulee lisäämään tarvetta päästöttömälle energialle. Neitseellisen materiaalin kulutuksen vähentäminen toisaalta vähentää siihen liittyvää energian tarvetta.

Energiapolitiikassa tärkeimpänä päämääränä tulee olla ilmakehän kasvihuonekaasujen määrän kasvun pysäyttäminen ja sen jälkeen päästöjen nopea vähentäminen. Koska tähän vaadittava koko energiajärjestelmän dekarbonisaatio on pitkä, kallis ja monin paikoin epävarma tie sekä teknologian että kustannusten osalta, siirtymä on viisainta toteuttaa teknologianeutraalilla ohjauksella, joka toivottaa kaikki dekarbonisaatiovaihtoehdot tervetulleiksi. Tehokas keino tähän on tiukka globaali hiilen hinnoittelu päästökaupan tai hiiliverojen kautta, mutta sen lisäksi tarvitaan myös muuta valtion ohjausta. Tämä on erityisen tärkeää siellä, missä hiilen hinnoittelua ei joko ole tai missä sen tiukkuus ei riitä vastuullisiin ilmastotavoitteisiin.

Koska sähkön dekarbonisointi on helpompaa, tulee sen suhteellista osuutta energiankulutuksesta lisätä. Vähäpäästöiseen energiaan tulee panostaa merkittävästi ja sen aiheuttamat tekniset haasteet energiaverkoille ja energian varastoinnille tulee tiedostaa. Energian varastointia ja älykästä verkkoa tulee kehittää järjestelmällisesti. Bioenergian käytössä tulee huomioida sen todellinen vaikutus biodiversiteettiin, hiilitaseeseen ja ruoantuotantoon. Aidosti kestävä bioenergia on rajallinen resurssi ja sen käyttö tulee priorisoida muuten hankalasti dekarbonisoitaviin sektoreihin.

Ilmastonmuutoksen nopean etenemisen, uusiutuvan energian haasteiden ja teknologiariskien takia myös ydinvoima tulee periaatetasolla hyväksyä luontevana osana vähähiilistä energiaratkaisua. Sen mukanaolo helpottaa vaadittua sähköntuotannon dekarbonisaatiota merkittävästi ja se myös avaa uusia mahdollisuuksia syvään dekarbonisaatioon esimerkiksi lämmöntuotannossa, missä muut vaihtoehdot nojaavat joko puun polttoon, osittaiseen dekarbonisaatioon tai teknologioihin, joihin liittyy merkittäviä epävarmuuksia. Kaikkia uusia energiahankkeita ja käyttöiän pidennyksiä tulee tarkastella monesta näkökulmasta tapauskohtaista harkintaa käyttäen pitäen mielessä, että ilmastonmuutoksen hidastaminen ja päästöjen radikaali vähentäminen on energiapolitiikan korkein prioriteetti.

Öljyvarannot ovat rajalliset, joten öljy on polttamisen sijaan säästettävä kestävämpiin ja vaikeammin korvattaviin käyttötarkoituksiin.

4. Tiede ja tutkimus

Viitteen tavoitteena on edistää tieteellistä tutkimusta ja tieteen tuottaman tiedon hyödyntämistä poliittisessa päätöksenteossa, ja tällöin on myös tärkeää pitää huolta, että tehty tutkimus on laadukasta ja puolueetonta.

Yliopistoille ja korkeakouluille on turvattava riittävä perusrahoitus pitkäjänteiseen tutkijakoulutukseen ja laadukkaaseen opetus- ja tutkimustoimintaan. Huippututkijaryhmän rakentaminen vie vuosia eikä avaintutkijoita ole varaa menettää rahoituskatkosten vuoksi. Tutkijan urapolun on oltava nykyistä ennustettavampi, ja myös korkeakoulujen opettajille tulee olla tarjolla urapolkuja. Tutkimusrahoitus ei saa perustua tulosten nopeaan kaupallistamiseen, vaan painopisteen on oltava perustutkimuksessa ja sitä tukevissa sivistys-, taide- ja tiedeyliopistoissa.

Perustutkimus muuttaa ymmärrystämme, ja siihen perustuvat sovellukset muuttavat maailmaa. Soveltava tutkimus soveltaa tieteellisen tutkimuksen menetelmiä käytännön ongelmien ratkaisemiseen ja tuottaa näin uutta ymmärrystä tiedon käyttämisestä ja vaikutuksista. Perustutkimus ei välttämättä tuota suoraa taloudellista hyötyä, mutta se on välttämätöntä soveltavalle tuotekehitykselle. Esimerkiksi Suomen kansainvälistä huippua oleva kylmätutkimus hyödyttää nyt kvanttitietokoneiden komponenttien kehittämistä.

Perustutkimuksen ja toiminnan rahoittajiksi soveltuvat parhaiten toimijat, jotka eivät tavoittele lyhyen aikavälin voittoja. Päävastuu riittävästä resursoinnista kuuluu siis valtiolle – päävastuu tekemisestä yliopistoille. Yksityisen sektorin ja etenkin ammattikorkeakoulujen vastuulla on puolestaan tutkitun tiedon käyttäminen tuotekehityksessä kestävän yhteiskunnan periaatteet huomioonottaen. Kaupallisiin sovelluksiin tarvitaan usein myös julkista rahoitusta.

Avoimen tieteen ja innovaation periaatteiden edistäminen on tärkeää, sillä sillä voi olla merkittäviä niin tiedettä kuin yleistä yhteiskunnan kehittymistä edistäviä seurauksia. Esimerkiksi tieteellisten julkaisujen tulisi olla saatavilla myös kehittyvissä maissa, joiden oppilaitoksilla ei ole tällä hetkellä varaa lehtien korkeisiin tilausmaksuihin.

Niin opiskelussa kuin tutkimuksessakin tulee kannustaa monialaisuuteen. Uudet ajatukset löytyvät usein eri tieteenalojen rajapinnoilta. Myös tutkijaryhmien monikulttuurisuus edistää luovuutta. Yliopistoja ja korkeakouluja onkin kannustettava rekrytoimaan opiskelijoita ja tutkijoita ulkomailta, ja oleskelulupien hakemisen on oltava helppoa ja nopeaa.

5. Tieto- ja osaamisyhteiskunta

Tietoyhteiskunnassa koulutus on merkittävässä asemassa ihmisten tasa-arvon ja mahdollisuuksien parantamiseksi. Kouluille ja oppilaitoksille tulee taata riittävät resurssit huolehtia opetussuunnitelmien osista, joissa korostetaan oppilaan kehitystä oppimisen taidoissa, monipuolisissa perustaidoissa, mukaan lukien tunnetaidot. Mediakasvatuksen, tiedonhankintataitojen ja lähdekritiikin kaltaisia monialaisia taitoja tulee myös painottaa opetuksessa. Tämä vaatii riittäviä panostuksia koulujen tieto- ja viestintäteknologiaan ja erityisesti siihen, että niiden käyttö on mielekästä pedagogisesti ottaen huomioon oppilaiden ikätaso, osaaminen ja käytetyn teknologian mahdollisuudet. Kouluissa tulee taata oppilaille riittävät oppimisen ja itsensä kehittämisen taidot, jotka kantavat perusopetuksen jälkeenkin. Opettajien laadukasta ja jatkuvaa täydennyskoulutusta on oltava tarjolla kaikkialla Suomessa. Oppimisen ja opiskelun tulee olla tavoitteellisesti ja omaehtoisesti mahdollista kaikissa elämänvaiheissa.

Tietoliikenne- ja tietojenkäsittelytekniikka kehittyy nopeasti. Siksi sitä säätelevä lainsäädäntö tulee päivittää usein. Sääntelyn tulee olla mahdollisimman teknologianeutraalia, jotta se ei ala ohjata tuotekehitystä. Erityisen ajankohtaista on tekoälyjen eettinen sääntely. Tekoälyn päätöksenteko voi perustua sen kouluttamiseen käytetystä lähdedatasta tuleviin haitallisiin ennakkoasenteisiin eikä niistä saa muodostua positiivisen muutoksen esteitä. Esimerkiksi Amazonin rekrytointiin vanhalla rekrytointidatalla kouluttama tekoäly oppi pitämään naisia miehiä huonompina työnhakijoina. Tämän kaltaisten haasteiden hallitsemiseksi on kehitettävä koulutusta, luotava toimintamalleja, kuten moniammatiliisten tiimien käyttöä sekä parannettava valvovien viranomaisten osaamista ja toimintamahdollisuuksia. Myös yhteiskunta- ja humanististen tieteiden osaajien käyttöä tulee lisätä tekoälyn kehittämisessä. Laeilla tulee puolestaan varmistaa, että ihmisten yksityisyyteen liittyvien tietojen käyttäminen perustuu vapaaehtoisuuteen, lainsäädäntöön tai oikeuden määräykseen.

Tietoyhteiskunnassa jokaisella suomalaisella tulee olla mahdollisuus verkkopalvelujen käyttöön. Kehitys ei saa ajautua suuntaan, jossa syntyy uusia yhteiskunnan väliinputoajia. Yhä uusien palveluiden siirtyessä verkkoon ihmisiä on tuettava niiden käytössä. Verkkopalvelut on suunniteltava esteettömiksi ja saavutettaviksi. Esimerkiksi puolen miljoonan suomalaisen on arvioitu hyötyvän palveluiden selkokielisyydestä. Toisaalta yhteiskunnan peruspalveluja ei voi tarjota pelkästään verkossa. Itseisarvona ei voi pitää palveluiden tai toimintojen sähköistämistä, vaan perusteena on oltava aina sähköistämisen kokonaishyöty. Esimerkiksi vaaleja ei voi sähköistää demokratian kustannuksella.

Immateriaaliset omistusoikeudet (IPR), kuten tekijänoikeus, patentit tai tuotemerkit, ovat yhteiskunnallisia sopimuksia, joilla pyritään edistämään uuden kulttuurin ja keksintöjen syntymistä. Kaikkia immateriaalioikeuksia tulee tarkastella tarkoituksenmukaisuuden kannalta: tuottavatko ne yhteiskunnalle enemmän hyötyä kuin haittaa? Valtion ja kuntien omistamat tietovarannot, kuten tilastot, karttatiedot ja tutkimusaineistot, tulee avata kaikkien kansalaisten, tieteen ja elinkeinotoiminnan vapaaseen käyttöön, kunhan yksityisyyden suojasta huolehditaan riittävästi. Tekijänoikeuden varjolla ei voi rajoittaa ihmisten oikeutta päästä verkkoon ja kommunikoida ilman sensuuria ja yksityisesti. Perusoikeudet ylittävät aineettomat oikeudet.

6. Tekoäly ja automatisaatio

Digitalisaatio muuttaa kaikkia tieteen ja teknologian alueita. Laskentatehon kasvu vauhdittaa paitsi automatisointia ja robotisaatiota myös muita teknologioita kuten geenimuuntelua ja avaruustekniikkaa. Kehittyvät, tekoälyyn pohjautuvat ratkaisut tuovat mukanaan lukuisia muutoksia ja koskettavat jo lähitulevaisuudessa monien ihmisten arkipäivää. Oikein toteutettuna muutokset parantavat elämänlaatua, säästävät luontoa ja luonnonvaroja sekä lisäävät turvallisuutta. Teknologian kehityksen nopeus tarkoittaa kuitenkin myös haasteita siihen sopeutumisessa. Poliittisen järjestelmän ja lainsäädännön tulee seurata kehitystä riittävän nopeasti, jotta uusia innovaatioita voidaan hyödyntää, ja jotta niihin liittyvät rakenteelliset muutokset eivät johda yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten eriarvoisuuden kasvuun.

Erityisesti on tuettava uudelleenkouluttautumista uusiin ammatteihin. Jo nyt vanhoja ammatteja ja toimenkuvia katoaa ja uusia syntyy yhä kiihtyvää tahtia. Monilla aloilla saatetaan nähdä nopeita ja vielä odottamattomia muutoksia, kun jokin olemassa oleva ammatti katoaa. Näissä tilanteissa uudelleenkouluttautuminen on välttämätöntä, ja siksi aikuisiällä opiskelua on tärkeää tukea. Pidemmällä aikavälillä on myös huomioitava se mahdollisuus, että työn määrä yhteiskunnassa vähenee, eikä täystyöllisyyttä, sen perinteisessä merkityksessä, ole tarkoituksenmukaista tavoitella. Vaihtoehtona voi olla esimerkiksi työajan lyhentäminen.

Tekoälyn nopea kehitys on aiheuttanut paljon keskustelua siihen liittyvistä riskeistä. Näihin riskeihin tulee perehtyä hyvin, ja ne tulee huomioida koulutuksessa, tutkimuksessa ja tuotekehityksessä. Pelkkien oletettujen riskien takia teknologiakehitystä ei pidä jarruttaa, mutta riskiarvioinnit tulee tehdä ja teknologian käyttöä tulee tarvittaessa säädellä yhteiskunnallisesti. Algoritmien toteuttamiseen voi liittyä esimerkiksi yhdenvertaisuuskysymyksiä, joiden käsittelyyn nykyinen koulutus tai viranomaisosaaminen ei anna riittävää pohjaa. Tekoälyteknologian aktiivinen tutkiminen ja kehittäminen, alan koulutuksen tukeminen sekä menetelmien hyödyntäminen voivat tukea Suomen hyvinvoinnin kasvua.

7. Terveys

Terveyden osalta tieteen ja hyvinvoinnin välinen yhteys on erityisen vahva. Kansanterveyden parantuminen on ollut läheisessä yhteydessä tieteellisen ymmärryksen parantumiseen. Uusia hoitomuotoja on otettu käyttöön ja ennaltaehkäisemisen mahdollisuuksia on ymmärretty yhä paremmin. Kansanterveyden parantuessa kuitenkin osalla ihmisistä huoli omasta ja läheistensä terveydestä on tullut kenties entistäkin intensiivisemmäksi ja joskus kohdistuu asioihin, joiden haitallisuudesta ei ole tieteellistä näyttöä. On myös ihmisiä, jotka aktiivisesti välttävät hyödyllisiä hoitoja ja riskien ennaltaehkäisemistä, kuten rokotuksia, ja turvautuvat ns. vaihtoehtohoitoihin ja sivuuttavat samalla yksilöiden vastuun myös yhteisönsä turvallisuudesta. Tämä on vastoin periaatteitamme.

Yksilöiden ja kansanterveyden edistämisen tulee pohjautua tutkittuun tietoon, ja alan ammattilaisia tulee kuunnella ja heiltä oppia. Asiantuntijoita ja ammattilaisia ei tule korvata omiin ennakkoasenteisiin parhaiten sopivilla vaihtoehtoisilla lähteillä eikä kansanterveyttä edistävien viranomaistahojen kyseenalaistaminen ja roolin murentaminen ole arvojemme mukaista. Pelon, epävarmuuden ja epäilyjen lietsomista ei tule käyttää politiikan työkaluna.

Biolääketieteen nopea kehitys avaa yhä uusia mahdollisuuksia edistää hyvinvointia. Uudet lääketieteelliset menetelmät tulee arvioida sen perusteella, miten paljon ne edistävät terveyttä ja hyvinvointia. Perimän kartoittaminen on jokaisen ulottuvilla ja jokaisella ihmisellä tulee lähtökohtaisesti olla oman perimätietonsa hallintaoikeus. Säilöttyjä vanhoja näytteitä tulee kuitenkin voida käyttää anonyymisti tutkimuksessa, jos periaatteellinen lupa tutkimuskäyttöön on.

Uusien teknologioiden tuomat hyödyt tulee mahdollistaa samalla kun olemassa olevia ongelmia pienennetään ja riskejä minimoidaan. Yksilöllä on oikeus muokata omia geenejään haluamallaan tavalla, mikäli tämä ei vahingoita muita. Riittävän turvallisiksi ja eettisesti kestäviksi arvioidut menetelmät jälkeläisten perimän muokkaamiseen on annettava kaikkien vanhemmiksi aikovien saataville kuitenkin niin, että perimään tehtyjen muutosten on oltava aina lapsen edun mukaisia. Ituradan perimän muokkaamiseen sairauksien estämiseksi on otettava osaksi julkista terveydenhoitoa, mikäli sellainen terapia arvioidaan tehokkaaksi. Ihmisgenetiikan sovellusten ja ihmisen genomin muokkauksen tutkimusrahoituksen tulee olla kansainvälisesti vertailukelpoisella tasolla.

Poliisin ja muiden tahojen DNA-rekisterien käytön ja valvonnan tulee olla säädeltyä ja tarkasti rajattua. Geeniperimään perustuvan syrjinnän tulee olla kiellettyä ja yksityiselämän suojan vahva. Sekvenssitietoa ei saa luvatta käyttää esimerkiksi vakuutusten, sosiaalisten tukitoimien tai rekrytoinnin perusteena. Samoja periaatteita tulee noudattaa myös aivojen kuvantamistekniikoiden tai terveyssovellusten avulla kerätyn tiedon hyödyntämisessä. Geneettisen tiedon varastaminen tai luvatta käyttäminen on kriminalisoitava.

8. Talous ja yhteiskunta

Vihreässä talouspolitiikassa markkinatalousperiaattein toimiva talous on ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän yhteiskuntajärjestelmän lähtökohta. Samalla markkinamekanismien heikkouksia, kuten markkinavirheitä ja negatiivisia ulkoisvaikutuksia, sekä tuloeroja pyritään korjaamaan. Talousjärjestelmää tulee kääntää luonnonvarojen käyttöön perustuvasta, ns. lineaarisesta taloudesta, kohti kiertotalousperiaatteisiin nojaavaa markkinataloutta, jolla on sosiaalisesti oikeudenmukainen juridinen kehikko.

Talouskasvu lisää hyvinvointia ja on tavoiteltavaa, mutta se tulee kytkeä irti luonnonvarojen kulutuksesta ja sen tulee jakautua oikeudenmukaisesti. Maailmassa on viime vuosikymmeninä noussut yli miljardi ihmistä absoluuttisesta köyhyydestä toimintakykyiseen keskiluokkaan. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman tieteeseen ja teknologiaan perustuvaa talouskasvua, ja kehityksen tulisi jatkua ennen kaikkea niillä alueilla, joissa on tarvetta nostaa ihmisiä pois köyhyydestä. Talouden paikalleen jämähtäminen olisi inhimillinen katastrofi niille ihmisille, joilla ei vielä ole edes puhdasta juomavettä tai sähkövalaistusta. Nykyisestä hiili-intensiviisyydestä on kuitenkin pakko samalla irtautua, sillä se johtaa väestömääränkin kasvaessa yhä suurempaan ekologiseen katastrofiin. Myöskään paluu kivikaudelle nykyisellä väestömäärällä ei olisi ekologisesti kestävä tai eettisesti hyväksyttävä vaihtoehto.

Ekologian ja ekonomian yhteinen maaperä löytyy luonnonvaroista irtikytketyistä talousmalleista, joissa Suomi ja Eurooppa voivat oikeusvaltiota hyödyntäen olla edelläkävijöitä. Sosiaalisesti oikeudenmukainen talous tarvitsee siis toimiakseen oikeusvaltion ja heikoimmista huolehtimisesta välittävää talouspolitiikkaa. Rajallisten resurssien käyttöä on tehostettava sekä energiahävikkiä ja materiaalihukkaa pienennettävä kehittämällä uutta teknologiaa, joka ei rasita ympäristöä tai tuota kasvihuonekaasuja. Tämä ei kuitenkaan poista tarvetta dekarbonisoida tuotantoa, koska on myös mahdollista, että materiaali- ja energiatehokkuuden kasvu voi aikaansaada ns. rebound-efektin mikä kasvattaa kysyntää tehostuneille prosesseille ja voi syödä ainakin osan saavutetuista ympäristöhyödyistä. Liiallinen luottaminen korkeateknologisiin ratkaisuihin voi myös viedä huomion pois yksinkertaisimmista, vähäpäästöisistä ja vähän materiaaleja kuluttavista ratkaisuista. Käytännössä nämä ajatukset tarkoittavat siirtymää kohti korkean lisäarvon vihreää palvelutaloutta. Siksi yhtäläiset mahdollisuudet esimerkiksi koulutukseen ja terveydenhuoltoon on taattava kaikille.

Maailman megatrendeistä automatisaation ja digitalisaation ennustetaan aiheuttavan tulevaisuudessa rakenteellisen työttömyyden kasvun, jolloin on huolehdittava, että kaikilla on mielekkäitä mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnan toimintaan ja kehittämiseen. On tärkeää estää varallisuuden kertyminen vain harvoille ja valituille. Perustuloon perustuva sosiaaliturvajärjestelmä tarjoaa nykyistä mallia paremman ja inhimillisemmän tavan varmistaa jokaisen ihmisen perustoimeentulo ja pienentää riskiä liiketoiminnan käynnistämisessä.

Vihreä talous perustuu siis siirtymään kohti luonnonvarojen kulutuksesta irrotettua markkinataloutta, joka toimii oikeusvaltioon perustuvassa, sosiaalisesti oikeudenmukaisessa kehikossa.

9. Katse tulevaisuuteen

Tulevaisuuden mahdollisuuksiin ja riskeihin tulee varautua nyt. Ilmastonmuutos tuo mukanaan lukuisia haasteita tulevina vuosikymmeninä. Merenpinnan nousu on jo alkanut, mikä on otettava huomioon infrastruktuurin ja rakennusten kaavoituksessa. Suomi tulee mahdollisesti tämän vuosisadan aikana lämpenemään merkittävästi ja sen aiheuttamiin muutoksiin ja lisääntyviin poikkeussäihin tulee esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa varautua. Ilmastonmuutoksesta johtuvat katastrofit, konfliktit ja levottomuudet tulevat lisääntymään ja myös sitä kautta kasvaviin pakolaisvirtoihin ja suurten ihmismäärien uudelleen asuttamiseen pohjoisemmille alueille tulee varautua. Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen tuottaa omat uhkansa, joihin tulisi pyrkiä varautumaan. Meidän tulee rakentaa resilientti yhteiskunta, joka kestää epävarmuuksia ja kykenee mukautumaan ketterästi uusiin tilanteisiin. Tämä edellyttää ennen kaikkea sosiaalisen yhteenkuuluvuuden aktiivista ylläpitämistä ja nöyryyttä tulevaisuuden ennustamisen vaikeuden edessä. Suunnitelmia tulee tehdä epävarmuudet reilusti tunnustaen ja tulevien sukupolvien turvallisuutta varjellen.

Ilmastonmuutoksen nopeus ja ihmiskunnan reaktion hitaus aiheuttaa hankalasti yhteensovitettavia tavoitteita. On mahdollista, että esimerkiksi talous voidaan aikanaan kytkeä kokonaan irti hiilidioksidipäästöistä, mutta on myös mahdollista, että siihen ei pelkästään teknologisin keinoin kyetä sellaisessa aikataulussa mitä ilmastokriisi edellyttää. Ihmiskunnan pitkän tähtäimen tulevaisuus voi olla kirkas samalla, kun tämän vuosisadan aikana on ennakoitavissa hankala vaihe, jonka läpi on kyettävä kulkemaan viisaasti. Meidän on keskusteltava optimistisesti tulevaisuuden mahdollisuuksista kuten myös realistisesti lähitulevaisuuden haasteista. Tähän vaaditaan vahvaa ja laaja-alaista tieteellistä pohjaa. Yhteiskuntamme on riippuvainen teknologiasta ja sosiaalisista verkostoista sekä niiden yhteistoiminnasta. Näiden järjestelmien luotettavuuteen on panostettava, ja elintärkeiden järjestelmien kohdalla on varauduttava siihen, että yhteiskunta toimii myös järjestelmien pettäessä.

Ihmiskunnan kehitys jatkuu. Sen myötä aiemmin mahdoton voi tulla mahdolliseksi, joten peruuttamattomia päätöksiä on vältettävä. Kehitys ei itsessään ole hyvä tai huono asia, mutta sitä tulee ohjata niin, että se tuottaa mahdollisimman paljon hyvinvointia ihmisille ja luonnolle. Esimerkkejä näistä positiivista vaikutusmahdollisuuksista ovat köyhyyden ja nälänhädän torjuminen globaalisti, lapsikuolleisuuden alentaminen ja koulutustason nostaminen. Teknologian kehityksen ohjaus on erityisen tärkeää sellaisten teknologioiden kohdalla, jotka mahdollistavat hyvin merkittäviä muutoksia. Tällaisia ovat esimerkiksi bio- tai nanoteknologian mahdollistama eliniän huomattava pidentyminen tai edistyneen tekoälyn tai kvanttitietokoneen kehittäminen. Nämäkin mahdollisuudet on otettava huomioon kauaskantoisia päätöksiä tehdessä.

Kehityksen suuntaa ja nopeutta on vaikea ennustaa. Kulloinkin edessä olevat ratkaisut on tehtävä harkiten, parhaaseen saatavilla olevaan tietoon nojaten ja vahvaan vihreään arvopohjaan tukeutuen. Miltä tahansa maailma ja ihmiskunta sadan vuoden kuluttua näyttävätkään, niiden on ensin selviydyttävä seuraavat sata vuotta.

Tervetuloa Viitteen toimintakentälle.

Tämä päivitetty versio periaateohjelmasta hyväksyttiin liittokokouksessa 7.12.2019