GMO-keskustelupaperi

Vihreiden suhde GMO-­menetelmiin

Ryhmän  keskustelupaperi
Vihreiden GMO-­keskusteluryhmä 15.6.2017
Puoluehallitukselle 16.6.2017

Puoluekokous velvoitti puoluekokousaloitteen pohjalta puoluehallituksen kokoamaan keskustelupaperin puolueessa esiintyvistä eri näkökulmista GMO-­menetelmiä kohtaan. Keskusteluryhmään kutsuttiin edustajia puolueen ympäristötyöryhmästä, maataloustyöryhmästä / Maaseutu­ ja erävihreistä sekä Viitteestä.

Keskusteluryhmä kokoontui 31.5.2017. Keskustelun keskeiset osat on koottu tähän keskustelupaperiin. GMO-­keskusteluun liittyvistä linjoista saavutettiin suurelta osin konsensus.

Geenimuunnellut organismit (GMO) ja siihen liittyvät tekniikat ja niiden käyttö eivät ole muista maailman ilmiöistä irrallinen asia. Ne ovat tiivisti kytköksissä ruokajärjestelmäämme muuttaviin suurempiin ilmiöihin. Nopeasti muuttuva ilmasto ja luonnon monimuotoisuuden romahdus ovat jo muuttaneet ja tulevat vielä muuttamaan ruokajärjestelmämme perustaa ja asettavat ihmiskunnalle valtavia haasteita.

GMO-­teknologiaa koskevassa keskusteluissa juuri tekniikoiden rooli saattaa ylikorostua. Oleellista olisi tarkastella asioita koko ruokajärjestelmän tasolla. Tässä paperissa rajaudumme tehtävänannon puitteissa GMO­-kysymykseen, vaikka maailman suurten ongelmien edessä GMO on siihen myönteisimminkin suhtautuvien mielestä korkeintaan osa joitakin ratkaisuja.

GMO­-teknologia on yksi jalostusmenetelmä muiden joukossa. On hyvä tunnustaa, että raja GMO­-menetelmien ja muun jalostamisen välillä on merkittävästi hämärtynyt. Ympäri maailmaa käydään debattia siitä, missä raja täsmälleen kulkee. Menetelmien mahdollisuuksien ja uhkien kannalta jaottelu esimerkiksi GMO­-tuotteisiin ja ei-­GMO-­tuotteisiin ei ole mielekästä, mutta nykytilassaan sääntely tekee rajanvedosta merkityksellisen.

Tähän asti GMO-­tekniikoita on pääsääntöisesti käytetty kestävän kehityksen periaatteiden vastaisesti. Vaikka teknologialla voitaisiin tehdä paljon hyvää, kuten ravinteikkaampia kasveja, jotka kasvavat vaikeissa olosuhteissa, merkittävä osa sen käytöstä on keskittynyt kapeakatseisesti kaupallisiin tavoitteisiin. Alaan liitettyjen suurten lupausten lunastamisen sijaan olemme voineet seurata lajien kehittämistä kestämään suurempia määriä torjunta­-aineita ja tekniikka on vain kaventanut lajien kirjoa.

Näin ei kuitenkaan tarvitse välttämättä olla jatkossa. GMO­-tekniikoita voitaisiin hyödyntää vastuullisesti esimerkiksi vähentämään maanviljelyn kemikaalikuormitusta, jos niille luodaan sopivat edellytykset ja riittävän tiukat kriteerit esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta. GMO-­tekniikoiden uhat ja mahdollisuudet ovat pohjimmiltaan samoja.

Tekniikka mahdollistaa organismien muuntamisen muita jalostusmenetelmiä nopeammin. Tämä tekee mahdolliseksi nopeamman sopeutumisen esimerkiksi muuttuvaan ilmastoon, mutta toisaalta muutoksen nopeus voi tehdä kaikkien vaikutusten arvioinnista hankalaa ja vaikeasti ennakoitavaa.

Suurimmat uhat GMO:n kanssa syntyvät silloin, kun luonnon monimuotoisuus ja viljelyjärjestelmän monimuotoisuus on heikkoa. GMO­-teknologian riskien kannalta on siis merkitystä sillä, kuinka ympäristömme muuten voi. GMO-­tuotteiden käyttämisen ei ole havaittu aiheuttavan terveyshaittoja, mutta tuotekohtaista tutkimusta tarvitaan myös tulevaisuudessa uusien tuotteiden kohdalla.

GMO-­tuotteet herättävät osassa ihmisiä huolia. Kuluttajien on voitava saada laajasti tietoa ruokansa alkuperästä. Radikaalin läpinäkyvyyden on kuitenkin syytä koskea koko tuotantoketjua, ei yksin valmistusmenetelmää. Esimerkiksi ravintosisältö, terveysvaikutukset, käytettyjen menetelmien biodiversiteettivaikutukset ja ilmastovaikutukset ovat asioita, joista kuluttajan tulisi saada tietoa.

GMO:hon liittyvää tutkimusta ja koeviljelyä tarvitaan, jotta tietoon perustuva päätöksenteko asian tiimoilta on mahdollista. Vain riippumaton tutkimus voi kertoa meille GMO-­lajikkeiden turvallisuudesta eri näkökulmista. Nykyisellään suomalainen tutkimus on tässä erittäin laadukasta mutta niukkaa. Emme vastusta liike-­elämän kanssa tehtävää tutkimusyhteistyötä, mutta myös riippumattomalle tutkimukselle on löydyttävä resursseja. Tämä on tärkeää myös toimivan valvonnan kannalta. Eri tutkimusalojen priorisoinnista suhteessa toisiinsa on puolueen sisällä lukuisia eri näkökulmia, ja niitä ei keskustelussa laajamittaisesti käsitelty.

Toimenpide-­ehdotuksia:

  1. Tarkastellaan ruokajärjestelmää kokonaisuutena ja varmistetaan sen kestävyys. Suunnataan valvontaa nimenomaan luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen.
  2. Jalostusmenetelmien sääntelyä pitäisi harmonisoida siten, että kaikkiin jalostusmenetelmiin liitetään seurantavaatimuksia esimerkiksi ihmisten terveyteen ja kestävään kehitykseen liittyen.
  3. Jalostusmenetelmissä on oleellista tarkastella myös sitä, miksi jalostamista tehdään. Tuemme kestävän kehityksen päämääriä tukevaa jalostamista.
  4. Suomessa ja maailmalla on tuettava hyvää riippumatonta tutkimusta myös GMO:sta.
  5. Koska tutkimukset ja kokeet ovat aina vain rajatun mittaisia, on lajien käyttöä ja erilaisia vaikutuksia valvottava tarkasti myös pidemmällä aikavälillä.
  6. Korkealaatuisen ja riippumattoman tutkimuksen takaamiseksi voidaan harkita lajien patenteilla tienaaville lisävaatimuksia valvonnan rahoittamisesta.

 

Sama keskustelupaperi löytyy puolueen sivuilta: https://www.vihreat.fi/epaviralliset-keskustelupaperit