Suomessa tahkotaan ennätyksiä. Mieli ry:n kriisipuhelin ylsi toista kertaa peräkkäin yli sataan tuhanteen vastattuun soittoon. Sekasin-chatissa vastattujen yhteydenottojen määrä nousi 25 prosenttia. Samaan aikaan Mieli ry kertoo, että kriisityöstä apua hakevien ongelmat ovat yhä vakavampia ja monisyisempiä – työttömyys, talousvaikeudet ja arjessa selviytymisen haasteet kasaantuvat.
Nämä luvut kertovat hädästä. Hallitus vastaa niihin leikkaamalla.
Hallituksen kehysriihessä päätettiin leikata sote-järjestöjen STEA-avustuksista vielä 50 miljoonaa euroa lisää. Koko hallituskauden leikkaukset ovat yhteensä 190 miljoonaa euroa – pois kansalaisjärjestöiltä, jotka auttavat ihmisiä kriiseissä, yksinäisyydessä, perheongelmissa ja elämän vaikeimmissa hetkissä. Kun avustuksista leikkautuu puolet, sadantuhannen soiton sijaan vastataan viiteenkymmeneentuhanteen. Mitä tapahtuu heille, joiden soittoon ei vastata?
Hallitus kutsuu tätä säästöksi. Minun mielestäni tämä on pikavippi suoraan helvetistä.
Järjestöt tekevät ennaltaehkäisevää työtä. Kun ihminen ei saa apua ajoissa, hän hakeutuu – tai ajautuu – julkisiin palveluihin. Myöhemmin. Raskaampana. Kalliimpana. Hyvinvointialueet ja kunnat ovat jo ilmoittaneet, että ne eivät pysty ottamaan järjestöjen tehtäviä hoitaakseen. Nämä päätökset eivät siis säästä – ne siirtävät laskun eteenpäin ja kasvattavat sitä.
Rahoitusleikkaukset eivät ole edes ainoa ongelma. Moni vapaaehtoistyötä tekevä joutuu pelkäämään toimeentulonsa puolesta. Kansalaisareenan mukaan työttömän työnhakijan osallistuminen vapaaehtoistoimintaan voidaan hyväksyä yhdessä kunnassa ja kieltää toisessa, vaikka laki on kaikkialla sama. Epäselvä tulkintakäytäntö tarkoittaa, että juuri ne ihmiset, jotka voisivat hyötyä vapaaehtoistoiminnasta eniten, kantavat suurimman riskin. Kansalaisareena yrittää nyt myös juristien laatiman oppaan avulla edistää vapaaehtoistyön yhdenvertaisuutta – ja se on työtä, jolle ei pitäisi olla tarvetta.
Meillä vihreillä on ratkaisuja. Meillä on perustuloon tähtäävä sote-ohjelma. Me ymmärrämme järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan tärkeyden – ja sen, että hyvää hallintotapaa noudattaviin ja yhteistä hyvää edistäviin järjestöihin suunnattu euro tulee moninkertaisesti takaisin. Järjestörahoituksen on oltava läpinäkyvää ja vaikuttavuuteen perustuvaa – mutta leikkaaminen summittaisesti ja massiivisesti ei ole valvontaa, se on hylkäämistä. Meidän on oltava seuraavassa hallituksessa päättämässä näistä asioista. Orpon hallituksen pikavippiveloista on selvittävä, ja tämän maan henkinenkin talous on laitettava tasapainoon. Me olemme siihen valmiita.
Jenni Spännäri
Puoluevaltuuston jäsen