Suomesta kestättämisen suurvalta

| 17.5.2024 | Blogi | 0 Kommenttia

— Viite – Tieteen ja teknologian vihreät ry., Kiertotalouden linjapaperi 23.02.2024 —

Kiertotalouden tärkeimpiä mittareita on niin kutsuttu materiaalijalanjälki. Suomalaisten materiaalijalanjälki henkilöä kohden on isolla marginaalilla EU:n suurin, lähes 45 tuhatta kiloa vuodessa. Vaikka yksilöiden vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset, kulutusvalinnoilla voidaan ohjata kehitystä oikeaan suuntaan.

Tässä paperissa hahmotellaan askelia haitallisesta ylikulutuksesta kestättämiseen: yhteiskuntaan, jossa kaikkien tavaroiden elinkaaren maksimointi olisi kannattavaa, helppoa ja hauskaa. Haluamme rakentaa pienestä Suomesta kestättämisen suurvallan. Absoluuttista kiertotaloutta ei kuitenkaan ole olemassa, ja sellaisen luominen olisi myytti. Kiertotalous kasvaa ja muuttaa muotoaan innovaatioiden ja teknologian kehittymisen myötä.

ALKUSANAT

Esteetöntä kiertotaloutta kaikille, helposti

Eurooppalaisissa[1] ja kansallisissa strategioissa[2] tavoitellaan kokonaisvaltaista siirtymää kohden kestävää kiertotaloutta. Siirtymä on välttämätön, jotta voimme vähentää luonnonvarojen käyttöä, ehkäistä luontokatoa ja hillitä ilmastonmuutosta. Muutoksen täytyy kuitenkin olla myös reilu, jolloin ketään ei jätetä jälkeen ja eri alueille kertyy tasavertaisesti mahdollisuuksia.  Miten realistisia nämä tavoitteet ovat nykytilanteen ja tulevan kehityksen valossa?

Kokonaiskiertoaste on mittari, joka kuvastaa resurssien tehokasta käyttöä ja kierrätystä. Eli käytännössä sitä kuinka suuri osuus käytetyistä materiaaleista ja resursseista palautetaan takaisin tuotantoon uudelleenkäytettäväksi tai kierrätettäväksi. Mitä korkeampi kokonaiskiertoaste on, sitä vähemmän syntyy jätettä. Maailmantalouden kokonaiskiertoasteen arvioidaan laskeneen viidessä vuodessa 9,1 %:sta 7,2 %:iin.[3] Neitseellisen materiaalin kokonaiskulutus on kaksinkertaistunut vain 20 vuodessa nykyiselle 100 miljardin tonnin tasolle. Kulutus henkeä kohti on kasvanut puolessa vuosisadassa 7,4 tonnista 12 tonniin.[4] Suomessa materiaalin kulutus henkeä kohti on EU:n suurinta, yli 45 tonnia.[5] Ihmiskunta tuhlaa edelleen resurssejaan: käytettyjä materiaaleja kierrätetään liian vähän ja neitseellisten materiaalien kulutusta kasvatetaan.

Mitä on tehtävissä? Paljonkin. Esimerkiksi Sitra on listannut laajan 10 ehdotuksen paketin, jolla kiertotalous etenee ja Suomi voittaa.[6] Myös EU:n tasolla on käynnissä suuri joukko kiertotalousaloitteita.[7] Kiertotalous on valtava kokonaisuus, joka koskettaa kirjaimellisesti kaikkea biosfäärissä. Monimutkaista kokonaisuutta on pyritty yksinkertaistamaan tarjoamalla esim. ”5R”-periaatetta (= Refuse, Reduce, Reuse, Repurpose, Recycle) sovellettavaksi kaikkeen materiaalin käsittelyyn, aina ja kaikkialla. Se onkin hyvä peukalosääntö.

Tässä paperissa esitetään valikoitu joukko vihreään politiikkaan sopivia matalan kynnyksen toimia – nk. matalalla roikkuvia hedelmiä – joiden arvioidaan tukevan erityisesti kansalaisten omia mahdollisuuksia arjen kiertotalouden edistämiseksi. Kiertotaloustutkijat toteavat, että ”Käyttäytymisen muutos kulutusyhteiskunnasta kohti jätteen synnyn ehkäisyä ja jakamistaloutta on yksi vaikeimmin saavutettavista ja seurattavista kiertotalouden tavoitteista.”[8] Politiikka onkin käyttäytymisen muuttamisen taidetta.

Vihreän eduskuntaryhmän tilaamassa tuoreessa selvitystyössä[9] korostetaan kiertotalouden esteettömyyden merkitystä. Lineaaritalous tekee kestävyydestä viheliäisen ongelman muun muassa halvalla pikamuodilla ja kestävien hankintojen tekemiseksi tarvittavan tiedon puutteella. Hanki harkiten, huolla ohjeen mukaan, säilytä oikein, myy kirpputorilla, lajittele-huuhtele-kuivaa-taittele, vuokraa tai lainaa, korjaa tai korjauta, kompostoi, vie oikeaan astiaan -tyyppinen elämäntapa edellyttää liikaa suunnitelmallisuutta, impulssikontrollia, varastotilaa, toimintakykyä, välineitä, osaamista ja kielitaitoa.

Kiertotalouden on oltava vähintään yhtä helppoa, hauskaa, kannattavaa ja edullista kuin huonompien vaihtoehtojen — mieluummin helpompaa ja mukavampaa. Näin vihreä siirtymä saadaan kiihdytettyä huippuunsa. Politiikkatoimien painopistettä tulee keskittää sinne, missä arjen kiertotalouden esteettömyyttä voidaan edistää eniten.

Arjen kiertotalouden helpottuminen ei automaattisesti johda makrotason muutoksiin talouden rakenteissa. Se on kuitenkin tärkeä reitti kiertotalouspolitiikan vahvistamiseksi. Kiertotalous on tällä hetkellä leimallisesti asiantuntijoiden pelikenttä. Kehitystä ohjaa toimialakohtainen huippuosaaminen, jolla parannetaan tuotantoprosessien kestävyyttä. Tekninen asiantuntemus on kiertotalouden välttämätön ja keskeinen edellytys. Tueksi tarvitaan kuitenkin merkittävästi nykyistä enemmän poliittista tahtoa, jotta systeeminen kestävyysloikka saadaan tehtyä. Demokratiassa riittävä tahto voi nousta vain äänestäjien enemmistöstä. Siksi on tärkeä rakentaa kaikkien helposti kuljettavissa oleva poliittinen polku kiertotalouteen.

JOKAISEN KIERTOTALOUS

Polku kulutuksesta kestättämiseen

Tavoittelemme siirtymistä kulutuksesta kokemukselliseen kestättämiseen. Elämänlaatua kohottavien tuotteiden tulee kulua käytössä mahdollisimman vähän ja kestää mahdollisimman pitkään. Tuotteen tekniset ominaisuudet ovat kestävyyden yksi osa. Toinen on käyttäjän oma tahto jatkaa tuotteen käyttöä mahdollisimman pitkään: mitä enemmän kestättäminen tuottaa nautintoa, sitä pidempään se jatkuu. 

Tavoittelemme pitkäikäisempiä tuotteita, halvempaa korjausta sekä helpompaa käytetyn tavaran myyntiä. Jo kierrossa olevien tuotteiden korjaamisen ja ostamisen tulisi lähtökohtaisesti olla aina kannattavampaa kuin uuden tuotteen ostamisen. Uudelleenkäytön tulee olla Suomessa maailman helpointa, turvallisinta ja kannattavinta.

Näitä tavoitteita kohti pyritään kolmella toisiaan ajallisesti seuraavalla osa-alueella:

  1. Tuotteiden elinkaaren pidentäminen
  2. Korjaamisen helpottaminen
  3. Jälkimarkkinoiden tehostaminen

Näitä kohti mentäessä julkisen vallan työkalupakissa on useita työkaluja, joista tärkeimpiä ovat lainsäädännön kautta verotus, rajoitukset ja kiellot sekä teollisuuspoliittiset kannusteet (esim. investointituet). Lisäksi julkiset organisaatiot voivat näyttää esimerkkiä valitsemalla kiertotaloutta edistäviä toimintatapoja ja ohjata julkisia hankintoja kiertotalouden suuntaan.

Tuotteiden elinkaaren pidentäminen

Tuotteen käyttöiän pidentäminen ja käyttöasteen maksimointi vähentää jätettä ja neitseellisten luonnonvarojen tarvetta. Elintason noustessa ja kulutuksen kasvaessa liian monien tuotteiden elinikä on kuitenkin lyhentynyt. Osittain syynä on teknologian kehittyminen ja monimutkaistuminen, osittain kustannusten optimointi. Herkemmät ja halvemmat tavarat menevät todennäköisemmin rikki.

Toinen, vielä kyseenalaisempi syy on tarkoituksellinen tuotteen elinkaaren lyhentäminen, jonka tavoitteena on saada lisää myyntiä. Voidaan valita heikommat materiaalit, jolloin tuote kuluu nopeasti epämiellyttäväksi tai menee rikki. Myös ohjelmistopäivityksillä voidaan heikentää tuotteiden ominaisuuksia tekemällä niistä esimerkiksi hitaampia tai lopettamalla tuotetuki. Markkinoinnilla voidaan vähentää tuotteiden haluttavuutta vaikuttamalla niihin liitettyihin mielikuviin. Myös nopeasti vaihtuva muoti (pikamuoti) lyhentää tuotteiden elinkaarta.

Yksittäisen tuotteen käytön maksimoimisen rinnalla pitää tukea palvelullistamista, eli yritysten liiketoimintamallia, jossa myydään lopputuloksia tuotteiden sijaan. Esimerkiksi autovalmistajat voisivat omistaa itse valmistamansa autot ja kilpailla suoraan taksien ja alustatalouden yritysten kanssa kyytien tarjoamisessa. Tässä mallissa tuotteet jäävät yritysten taseisiin ja liikevaihto syntyy niiden avulla tuotettujen palveluiden avulla. Tässä mallissa yrityksillä on taloudelliset kannustimet maksimoida omistamiensa tavaroiden käyttöaste ja kestävyys. Tämä taas vähentää tarvetta valmistaa uusia tuotteita, jolloin on mahdollista saavuttaa sama lopputulos vähemmällä määrällä materiaalia.

Tuotteeseen sen valmistuksessa tai ylläpidossa kohdistuva suunniteltu vanhentaminen on vahingontekoa, josta tulee päästä eroon. Toimenpide-ehdotuksia:

  • Ensimarkkinoille tulevien tuotteiden ja materiaalien arvonlisäveroa nostetaan maltillisesti.
  • Korotetaan reilusti kaivosveroa. Uuden kaivostoiminnan aloituskynnys nousee ja yhteiskunnalle jää reilumpi osuus yhteisten luonnonvarojen käytöstä.
  • Verotetaan neitseellisten raaka-aineiden vientiä pois Suomesta. Kannustamalla yrityksiä raaka-aineiden jalostusasteen nostamiseen Suomen rajojen sisällä tuetaan kotimaista arvonluontia, työllisyyttä ja verotulojen kertymistä.
  • Kaikille tuotteille määritellään vähimmäistakuu. Määritettävät takuukriteerit riippuvat tuotekategoriasta, mutta ne voidaan kytkeä esimerkiksi käyttövuosiin, käyttötunteihin tai ajokilometreihin. Ohjelmistoja sisältäville tuotteille määritellään valmistajaylläpidon vähimmäisaika. Taattuun ylläpitoon on sisällytettävä ohjelmistopäivitykset ja yhteensopivuus uusiin laitteisiin. Tahallinen hidastaminen on kiellettävä.
  • Estetään halpatuotteiden maahantuonti. Halpatuotteet eivät tuota yhteiskunnalle lisäarvoa. Ylivoimainen enemmistö halpatuotteista on valmistettu ekologisesti kestämättömästi ja sosiaalisesti vastuuttomasti. EU-tasolla voidaan asettaa esimerkiksi tullattavien tuotteiden arvon alaraja. Tai voidaan määritellä alaraja verkkokaupoissa myytävien tuotteiden hinnalle.
  • Vahvistetaan tietoisuutta siirtymästä kuluttajista kestättäjiksi. Tehdään kulutuksen vahingolliset ulottuvuudet näkyviksi ja kirkastetaan kestättämisen hyödyt julkisen viestinnän ja kampanjoiden avulla.

Korjaamisen helpottaminen

Kaikki tuotteet tulisi olla korjattavissa ja kaikilla kansalaisilla tulisi olla mahdollisuus korjauttaa omaisuuttaan. Tällä hetkellä korjaaminen on liian vaikeaa ja kallista. Tarkoitukselliseen tuotteen elinkaaren lyhentämiseen kuuluu korjauttamisen tekeminen käytännössä mahdottomaksi. Korjauspalveluiden tuottamisen yleiset edellytykset Suomessa ovat heikot. Lähikorjaamista ei tunnisteta eikä tunnusteta korkean potentiaalin kasvualaksi. Korjausalan pienyrittäjät joutuvat selviytymään omillaan globaaleissa valmistus- ja takuuarvoketjuissa, joissa heidän asemansa on heikko.

Haluamme tasapainottaa korjaamisen ja uuden tuottamisen kannattavuuden epäsuhtaa.

  • Varmistetaan tuotteiden korjattavuus suunnitteluvaiheesta alkaen. Tähän kuuluu se, että avainkomponentit ja -osat kuten akut, näytöt, vetoketjut tai napit ovat helposti vaihdettavissa. Tuote pitää myös olla purettavissa osiin, jotka voidaan vaihtaa ilman, että pitää vaihtaa myös ehjiä tuotteen osia.
  • Kielletään korjaamista estävät käytännöt. Vapautetaan käyttäjät korjaamaan omat tuotteensa tai valitsemaan haluamansa korjaajat purkamalla ja estämällä alkuperäisvalmistajien korjausmonopolit. Kolmansien osapuolten valmistamien varaosien käytön tietoinen estäminen esimerkiksi sopimuksilla ja ohjelmistoilla tulee kieltää. Korjaustiedon tulee olla helposti ja julkisesti saatavilla.
  • Kevennetään korjaamisen verotusta. Tuetaan korjausmarkkinoita arvonlisäverotuksen laskulla tai käyttäjille suunnatuilla verovähennyksillä.
  • Tarjotaan käyttäjille korjausseteleitä. Korjauspalvelujen käytön on todettu olevan kiinni onnistuneesta palvelun kokeilusta. Tuetaan käyttäjien ensimmäistä kokeilua korjauspalveluissa alennuskupongeilla.
  • Kehitetään ja tuetaan kiertotalouteen liittyvää standardointia. Kannustetaan suomalaisia toimijoita osallistumaan kiertotalouden standardointiin ja kehittämään maailmanlaajuisesti yhteen sopivia ratkaisuja.

Jälkimarkkinoiden tehostaminen

Käytettyjen tavaroiden markkinat kasvavat vahvasti ja tuotteen siirtymistä käytettyjen tavaroiden markkinoille tulee sujuvoittaa. Näin yhä useampi pystyy osallistumaan käytettyjen tuotteiden ostoon, käyttöön ja myyntiin. Hintojen alentaminen ja luottamuksen vahvistaminen markkinoilla tukisivat tätä tavoitetta.

  • Lasketaan käytetyn tavaran ALV-kantaa.  Käytettyjen tuotteiden ALV-veroa tulee laskea uusia vastaavia tuotteita alemmaksi – eli erotetaan ensi- ja jälkimarkkinat toisistaan. Tällä hillitään samaan tavaraan useaan kertaan kohdistuvaa verotusta.
  • Lasketaan käyttötavaroiden vuokrauspalveluiden ja leasingin ALV-kantaa. Lisäämällä jo kierrossa olevien tuotteiden käyttöastetta vähennetään tarvetta neitseellisten luonnonvarojen hyödyntämiselle.
  • Vertaiskaupan alustojen kehittäminen mm. vaatimalla vahvaa tunnistautumista käyttäjiltä. Näin kasvatetaan luottamusta jälkimarkkinoihin ja saadaan lisää käyttäjiä alustoille.

KIERTOTALOUDEN AVAAMINEN – MITEN KIIHDYTTÄÄ KESTÄTTÄMISTÄ?

Kiertotalousosaamisen levittäminen

Kiertotalous vaatii uudenlaista osaamista. Uudet liiketoimintamallit, tuotesuunnitteluvaatimukset, huoltamisen ja korjaamisen yleistyminen sekä muut kiertotalousyhteiskunnan erityispiirteet eivät toteudu itsestään, vaan ihmisten tekeminä. Siirtymä kiertotalouteen vaatiikin muutoksia myös koulutukseen. 

Osaamistarve voidaan jaotella karkeasti kahteen kategoriaan:

  1. Kiertotalouden yleissivistykseen
  2. Kiertotalouden käytännön osaamiseen.

Kiertotalouden yleissivistys on systeemistä ymmärrystä planetaarisista rajoista ja kestävästä yhteiskunnasta. Sen tulee olla nimensä mukaisesti mahdollisimman monen saatavilla. Uusille sukupolville näitä asioita voidaan opettaa koulussa, mutta myös vanhemmat sukupolvet tulee saada mukaan. Aiheesta tarvitaankin entistä aktiivisempaa julkista keskustelua, sekä tietoisia toimia, kuten tiedotuskampanjoita.

Kiertotalouden käytännön osaamisella tarkoitetaan alakohtaisia tietoja, taitoja ja kykyjä kiertotalousratkaisujen suunnitteluun ja toteutukseen. Esimerkiksi tekniikan alan korkeakoulutuksessa on tärkeää opettaa kiertotalouden mukaista tuotesuunnittelua. Kiertotalouteen siirtyminen tuo mukanaan uusia suunnitteluparametreja kuten korjattavuus, uudelleenkäytettävyys, useat elinkaaret ja kierrätettävyys, jotka ovat vaadittuja ominaisuuksia kaikille tuotteille. Ammatillisessa koulutuksessa kiertotalous vaatii aiempaa enemmän korjauksen, huollon ja uudelleenvalmistuksen (remanufacturing) osaamisen kehittämistä.

Uusiutuvien luonnonvarojen käytön kannalta keskeisiä aloja ovat erityisesti maa- ja metsätalous. Maataloudessa on tärkeää siirtyä uudistavaan viljelyyn, joka tuo mukanaan lukuisia kiertotalouden kannalta keskeisiä hyötyjä, kuten pienemmän lannoitustarpeen. Toinen maatalouden keskeinen kiertotalousteko on lannan jalostaminen biokaasuksi ja kierrätyslannoitteeksi. Uudistava viljely vaatii useimmilla maatiloilla osaamisen päivittämistä, sillä sen toimintatavat poikkeavat nykyisestä maanviljelyn valtavirrasta. Metsätaloudessa ja sen jalosteissa korostuvat kiertotalouteen siirtymisen myötä pitkäikäiset tuotteet ja sen myötä uudenlaiset liiketoimintamallit sekä kestävien ja kierrätettävien tuotteiden suunnittelu.

Kaikilla aloilla tarvitaan syvempää systeemisten kytkentöjen ymmärrystä. Korjaaminen, uudelleenvalmistus, useat elinkaaret ja muut kiertotalouden parametrit lisäävät ristiinkytkentöjä, mikä korostaa tarvetta systeemiselle ajattelulle.

Myös digitaalisten ratkaisujen ymmärrystä pitää kehittää, sillä digitaaliset ratkaisut ovat usein edellytys kiertotalouden käytännön sovelluksille. Esimerkiksi EU-tasolla suunnitteilla olevat digitaaliset tuotepassit vaativat tietoteknistä osaamista kehittäjiltä ja käyttäjiltä.

Tutkimusta on lisättävä erityisesti kiertotaloutta mahdollistavien liiketoimintamallien, tuotesuunnittelun, kiertotalouden materiaalien sekä kulutustottumusten muuttamisen alueilla.

Vain reilut ratkaisut kestävät

Talouden rakenteet ovat murroskohdassa. Jatkuva tekninen kehitys kiihdyttää muutosta edelleen. Samalla ihmisten enemmistö on kyllästynyt talouskehityksen tuottojen epätasaiseen jakautumiseen. Uudet kiertotalousmallit tulevat heiluttamaan yhteiskunnallista tulonjakoa edelleen. Työpaikkoja ja kokonaisia toimialoja tulee katoamaan. Uudet tuotteet ja palvelut ovat helpommin varakkaampien kuluttajien saatavilla.

Kiertotalouteen siirtymisen vaikutukset tulevat olemaan alueellisesti erilaisia. Teknis-taloudellisen murroksen pitkän aikajänteen vaikutuksista ei ole vielä riittävästi tietoa. Asiantuntijavetoisessa kiertotalouskeskustelussa on keskitytty ympäristöllisiin ja taloudellisiin näkökulmiin, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymykset eivät ole olleet keskustelun ytimessä. Onkin korkea aika nostaa ne sinne. Uusia kiertotalousmalleja suunniteltaessa, niin julkisella kuin yksityisellä puolella pitää tehdä ennakkoarviointeja sosiaalisesta kestävyydestä.

Kiertotalouteen siirtyminen vaatii huomion kohdistamista niin työpaikkojen määrään ja laatuun liittyviin kuin laajemmin työhön liittyviin oikeudenmukaisuuskysymyksiin. Nykyistä laadukkaammat ja pitkäikäisemmät tuotteet, kierrätysmateriaalit sekä vähentynyt kulutus saattavat vähentää työpaikkoja nykyisten kulutustuotteiden tuotantomaista, jotka ovat suurelta osin jo valmiiksi taloudellisesti ja väestön eriarvoisuuden näkökulmasta haastavassa tilanteessa. Onkin tärkeä suunnitella muutos yhdessä tuotantomaiden kumppanien kanssa siten, että muutos on hallittu. On tärkeä pyrkiä tarjoamaan mahdollisuus muutokseen varautumiseen ja suunnitteluun osallistumiseen niille, joihin kohdistuu esimerkiksi negatiivisia työllisyysvaikutuksia. 

Uusissa kiertotalouden mukaisissa työpaikoissa on havaittu Euroopassakin haasteita työolojen kanssa. Lisäksi monissa tehtaissa työolot eivät lineaarisessa taloudessakaan ole kunnollisia, Euroopassa tai muualla. Kiertotalous ei automaattisesti takaa hyviä työoloja, vaan työolojen parantamiseen tarvitaan muita toimenpiteitä. Tällaisia toimenpiteitä voisivat olla esimerkiksi yritysvastuudirektiivin kunnianhimoinen toteutus ja sertifiointijärjestelmien uudistaminen inklusiivisemmiksi ja vaikuttavammiksi.

Työelämän uudistaminen on osoittautunut monesti hankalaksi niin Suomessa kuin muuallakin. Siinä on helppo polttaa suuri määrä poliittista pääomaa isojen intressien ristipaineessa. Tämä on mahdollisesti keskeinen syy, miksi kiertotaloutta ei ole kehitetty tarpeeksi nopeasti. Mikään taho Suomessa ei ole uskaltanut ottaa vastuulleen visiointia siitä, mitä työelämän ”kiertotaloustaminen” todella näyttäisi, ja mitä sinne pääseminen konkreettisesti edellyttäisi. Jos Vihreät ei rohkaistu tekemään aloitetta ”kiertotalouden sosiaaliseksi manifestiksi”, kuka sen tekisi?

Ympäristön huomioiminen

Kiertotalous ei ole automaattisesti ympäristöllisesti kestävää — ellei sitä suunnitella sellaiseksi. Esimerkiksi farkkujen vuokraus voi tuottaa enemmän päästöjä kuin niiden ostaminen, jos esimerkiksi farkkujen siirtäminen vuokraajalta toiselle tehdään tehottomasti. Uudelleenkäyttö ei ole aina uuden ostamista kestävämpää, jos uudelleenkäyttö vaatii enemmän ympäristöltä kuin alkuperäisen tuotteen tuottaminen. Siksi ilmasto- ja luontovaikutusten arviointi tulisi olla pakollista myös kiertotaloutta kehitettäessä.

Valtiontalouden tasapaino

Kiertotaloussiirtymän tulisi olla valtiontaloudelle kustannusneutraali verrattuna lineaaritalouteen. Siirtymän mahdollistamiseksi verojen ja tukien rakenteen tulisi muuttua kestävämmiksi fiskaalisen nettovaikutuksen säilyessä nollana.

JÄLKISANAT

Talous kiertoon, kestättämällä

Kiertotalous kuuluu niihin harvoihin asioihin maailmassa, joilla on laaja kannatus ja joita kukaan ei aktiivisesti vastusta. Kompastuskivi on kannatuksen passiivisuus. Tilanteessa, jossa planetaarisen kestokyvyn rajat on jo ylitetty ja resurssien kulutus vain jatkaa kasvuaan, ei pelkkä materiaalien kierrättäminen riitä. Peli alkaa yksinkertaisesti olla pelattu, mikäli talous säilyy pääosin lineaarisena. Kestävyyden ja ihmiskunnan elämän jatkumisen kannalta kiertotalous pitää nostaa siksi ”ainoaksi peliksi”.

Teollistuminen lähti liikkeelle materiaalisessa puutteessa kärvistelleen ihmiskunnan tarpeesta saada enemmän hyvinvointia. Nyt tilanne on käänteinen. Kun valtaosa ihmisistä ei elä puutteessa, vaan päinvastoin materiaa on usein jo liikaa, tulemme jokaisella kulutusteolla todennäköisimmin tuhlanneeksi luonnonvaroja. Kääntääksemme kelkkamme, kiertotalouskehityksen pitäisi kuitenkin saavuttaa samanlainen liikemäärä kuin teollistumisbuumilla aikanaan oli.

Periksi emme anna. Sen sijaan kysymme, mitä meidän Suomessa on tehtävä välittömästi lopettaaksemme tämän tuhoisan resurssien tuhlauksen. Olemme tässä paperissa osoittaneet tällä hetkellä matalimmalla roikkuvia hedelmiä, jotta ne saataisiin talteen nopeasti ja voitaisiin kiirehtiä eteenpäin etsimään ratkaisuja vaikeampiin kysymyksiin.

Kiertotalouden kiihdyttämisen pohtimisen myötä kasvaa samalla avointen kysymysten ja potentiaalisten aloitteiden määrä:

  • Muovin kierrätyksestä voisi saada kierrätyspantin samalla tapaa kuin pullojen kierrätyksestä. Kierrätettyjen pullojen ja paperin kierrätysaste on korkea, mutta muovin ja muiden materiaalien ei ole. Olisiko tilanne toinen, jos kierrättämisestä saisi palautuksen? Samaa konseptia voisi pohtia esimerkiksi paristojen, loisteputkien ja muiden vastaavien osalta.
  • Voidaanko kierrätetystä vaatteesta maksaa palkkio tai myynnin yhteydessä luvata isompi palkkio, jos kuluttaja keskittää myyntejä ja ostoja? Voiko jätteeksi päättyvästä kankaasta periä haittaveroa (jos voi, niin keneltä)? Tuleeko kierrättämisen olla ihmiselle ilmaista? Edistäisikö tämä käytetyn materian dumppaamista luontoon, vai kannustaisiko kierrättämään ja kestättämään? Voiko yrittäjiä ja kansalaisia velvoittaa korjaamaan vielä korjauskelpoinen tuote ja välittämään se kiertoon? Miten korjauskelpoisuus määritellään ja missä menee raja, jolla tuotteesta tulee jätettä?
  • Voivatko kunnat kannustaa ihmisiä kiertotalouteen esimerkiksi perustamalla lisää kierrätysostoskeskuksia? Voiko kunta toimia asukkaittensa veturina mm. korjaus- ja kierrätystoiminnassa, mahdollistamalla ja ohjaamalla kuntalaisten toimintaa kiertotalouspohjaisen toiminnan toteuttamiseen?
  • Kaavoitusta voidaan kehittää tukemaan kestävämpää rakennuskantaa. Lineaaritaloudessa rakentajan kannattaa usein purkaa hyvässäkin kunnossa olevia taloja ja rakentaa paikalle uusia, joista saa paremman hinnan kuin peruskorjatuista. Kaavoituksella voidaan määritellä, voidaanko rakennuksia purkaa ja miten niitä voidaan muokata uudelleenkäytettäviksi.
  • Tuottajia voidaan myös vaatia huomioimaan koko elinkaaren päästöt ja materiaalintarpeen ja hinnoitella ne.

Kiertotalouden keskustelupaperin työtyhmä

Puheenjohtajat: Ville Luukkainen ja Satu Heinonen
Työryhmän jäsenet: Jussi-Pekka Teini, Rosemarie Ruottu, Anna Härri, Jani Kurki, Janne

[1] EU Circular Economy Action Plan 2020; https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?qid=1583933814386&uri=COM:2020:98:FIN

[2] Kiertotalouden strateginen ohjelma 2021-2024; https://ym.fi/kiertotalousohjelma

[3] Circularity Gap Report 2023, s. 8; https://www.circularity-gap.world/2023#download

[4] ibid, p. 17.

[5] EU’s domestic material consumption remained 2022; https://ec.europa.eu/eurostat/web/products-eurostat-news/w/ddn-20230731-1

[6] Herlevi et al: ”10 kiertotalousehdotusta Suomelle”, SITRA 2020; https://www.sitra.fi/julkaisut/10-kiertotalousehdotusta-suomelle

[7] Watkins, Emma & Meysner, Agata: ”European Circular Economy policy landscape overview”, IEEP 2022, s. 28; https://ieep.eu/wp-content/uploads/2022/11/European-Circular-Economy-policy-landscape-overview.pdf

[8] Karppinen Tiina & Pitkänen Kati, SYKE; https://kiertotaloussuomi.fi/blogit/2023/02/07/varovaisia-edistysaskelia-vai-takapakkia-kiertotalouden-indikaattorit-kertovat-osin-ristiriitaisesta-kehityksesta

[9] Saario, Mari: ”Roska-aallon alta vihreään kiertotalouteen”, 01/2023.