Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kansanedustaja Atte Harjanne esitti 25.10.2023, että vuodelle 2024 suunnitelluista suurempien eläkkeiden korotuksista leikattaisiin osa pois. Tästä on herännyt vilkas ja värikäs keskustelu, jossa on osittain jäänyt hahmottumatta ehdotuksen alkuperäinen tavoite.
Nykyinen hallitus on toteuttamassa julkisen talouden tasapainottamista rajuilla sosiaaliturvan leikkauksilla, jotka on monelta osin kohdennettu kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin sekä erityisesti nuoriin ja yhden huoltajan lapsiperheisiin.
Myös Vihreiden mielestä julkisen talouden tasapainottaminen on välttämätöntä, jotta saamme turvattua hyvinvointipalveluiden tulevaisuuden.
Esityksellään Harjanne halusi osoittaa, että tasapainottamiseen löytyy kuitenkin myös vaihtoehtoisia, oikeudenmukaisempia keinoja, esimerkiksi eläkejärjestelmän puolelta.
Jotta heikoimmassa asemassa olevat ihmiset, myös pienituloiset eläkeläiset, saisivat tarvitsemansa palvelut, on välttämätöntä, että kaikki väestöryhmät osallistuvat talkoisiin kantokykynsä mukaan.
Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus ei toteudu, mikäli kokonaiset ikäpolvet tulotasoon katsomatta saavat lisää samalla kun nuoremmilta leikataan.
Harjanteen ehdotuksen vaikutus yksilötasolla olisi pieni, mutta kerrannaisvaikutus tuottaa valtion talouteen väljyyttä, jolla voidaan kohtuullistaa räikeimpiä hallituksen esittämiä leikkauksia. Jakamalla taakkaa useammalle, saadaan kaikille kokonaisuutena oikeudenmukaisempi lopputulos.
Työeläkkeitä korotettiin vuonna 2023 6,8 prosenttia. Työeläkkeiden on tarkoitus kohota vuonna 2024 5,7 %. Palkkasumman vuosimuutos oli elokuussa 4,8 %. Eläkkeet kohoavat siis jo nyt palkkoja enemmän.
Ehdotettu muutos leikkaisi eläkkeiden korotusta noin prosenttiyksikön (5,7 % – 1,0 % = 4,7 %), jolloin eläkkeet kohoaisivat n. promilleyksikön verran vähemmän (4,8 % – 0,1 % = 4,7 %) kuin palkat.
Toisin kuin monet uskovat, eläkkeet rahoitetaan pääosin työnantajamaksuilla. Kertyneet eläkevarat maksoivat vuoden 2022 eläkkeistä vain n. 15 %. Valtaosan eläkkeistä (70 %) maksavat nykyiset palkansaajat eläkemaksuina eli lisäverona. Tämän takia on tärkeää vertailla eläkkeiden ja palkkojen suhteellista kehitystä ja olla erittäin varovaisia, etteivät eläkkeet pääse ohittamaan palkkoja liikaa. Suhteettoman suuret eläkkeet lankeaisivat köyhtyvien palkansaajien maksettaviksi.
(Kuva: Eläketurvakeskus)
EVA:n arvion mukaan eläkkeet ovat nousseet jo pitkään huomattavasti ansiotasoa nopeammin. Näin nopea erkaantuminen (70 % eläkkeistä maksavista) palkoista yhdistettynä nousevaan elinajan odotteeseen on vaikea yhtälö – ja korjattavissa indeksien muutoksella.
(Kuva: EVA)
Asetetaan tarkastelua hieman perspektiiviin. Laboren arvioiden mukaan yksinhuoltajaperheiden ostovoima laskee 6,4 % ensi vuonna siinä missä eläkeläispariskunnan ostovoima kasvaa 3,7 %. Nyt esitetty muutos laskisi kyseisen eläkeläisen ostovoiman kasvua 2,7 prosenttiin tämän vuotisesta, mutta tuottaisi liikkumatilaa esimerkiksi asumistuen leikkausten lieventämiseen. Esitetyn muutoksenkin jälkeen eläkeläispariskunnan ostovoima siis kasvaisi edelleen. Vaikutus kuukausittaiseen eläkkeeseen olisi n. 20 € pienempänä eläkkeen korotuksena kuukaudessa. Hallituksen talkoissa yksinhuoltaja maksaisi pahimmillaan 300 € kuukaudessa.
Ostovoiman muutos 2014–2022 (keskimäärin), 2023, 2024 ja 2025
(Kuva: Labore)
Eläkeläisköyhyys on merkittävä ongelma. Pienituloisia eläkeläisiä tulee tukea nykyistä enemmän. Siksi pienimmät eläketulot jätetään esitetyn kiristyksen ulkopuolelle. Eläkkeensaajat ovat keskenään hyvin erilaisia varallisuuden ja toimeentulon suhteen.
ETK:n arvion mukaan naiset ovat pienempien elinkaaritulojensa vuoksi pienempien eläkkeiden varassa, kansaneläkkeet ovat etenkin kasvukeskuksissa pieniä ja erityisesti yksin asuvista joka kolmas on pienituloinen.
(Kuva: ETK)
Keskustelu eläkejärjestelmästä on turhauttavaa, mikäli pienetkin muutosehdotukset kiirehditään ampumaan alas ja populismi korvaa analyyttisen keskustelun. Olisi paljon järkevämpää tunnistaa, mitkä ovat aidosti vaikuttavimmat keinot parantaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien eläkeläisten asemaa.
Pienituloisten eläkeikäisten näkökulmasta on varmasti kaikkein kriittisintä turvata saavutettavat ja toimivat julkiset terveyspalvelut. Heille tärkeää on usein myös esimerkiksi toimiva ja kohtuuhintainen joukkoliikenne. Kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten toimeentulosta ja hyvinvoinnista ei tule leikata.
Mikä sitten olisi sopiva raja, jonka ylittävistä eläkkeistä indeksiä voisi leikata? Se on hyvä kysymys, johon vastaamiseksi tarvitaan rohkeutta käydä laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Kuten edellä on osoitettu, kaikkien eläkkeiden korottaminen ei olisi sosiaalisesti oikeudenmukaista. Tätä asiaa ei tule vaieta kuoliaaksi, kun pöydällä on mahdollisuus merkittäviin sopeutuksiin melko pienillä ostovoimavaikutuksilla. Yksi sopiva raja voisi olla pientuloisuuden tilastollinen raja, 1 354 €/kk: tämä suojaisi jo lähes kolmanneksen eläkeläisistä (muutamien eurojen) leikkauksilta. Kansaneläkkeestä (732,67 €) ei missään tapauksessa tule leikata.
(Kuva: ETK)
Suuntaa-antavasti voidaan arvioida eläkkeiden noston kohtuullistamisen vaikutuksia mikäli se kohdistetaan 13 500 € rajan ylittäviin eläkkeisiin:
| Eläkkeen määrä kuukaudessa (€) | Muutoksen vaikutus kuukaudessa (€) |
| 1200 | -0,4 |
| 1500 | -1,95 |
| 2000 | -4,55 |
| 3000 | -9,75 |
| 5000 | -20,15 |
Suomalaisessa keskustelussa on vakiintunut käsitys eläkkeistä ansaittuna “jälkipalkkana”, joka takaa työelämänomaisen ostovoiman myös eläkepäivillä. Samalla kuitenkin työeläkkeet ovat pääosin työssä käyvien palkoista otettava sosiaalietuus, jonka taso nauttii perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaan omaisuudensuojaa. Indeksien tarkastelu on siis ainoa vaihtoehto tässä valossa. Lisäksi kutistuva väestö ja kasvavat sosiaali- ja terveydenhuoltokustannukset väestön ikääntyessä kaventavat liikkumavaraa eläkemaksuissa.
Vaikeiden päätösten edessä joka tapauksessa ollaan ja on sääli mikäli keskustelu ratkaisuvaihtoehdoista jää lähtötelineisiin.
Atte Harjanne toteaa blogikirjoituksessaan, että ehdotettua mallia on tarkoitus hioa ja säätää palautteen ja keskustelun pohjalta. Ensin vain tarvitaan sitä analyyttistä ja rakentavaa keskustelua. Ainakin Helsingin sanomien pääkirjoituksessa avaus on ymmärretty: Vihreät sanoivat ääneen sen, mitä jonkun oli sanottava
Hanna Holopainen
Kansanedustaja, Vihreät
Puheenjohtaja, Viite