Politiikassa ylimpänä ohjenuorana eivät voi olla päätöksentekijän omat tuntemukset eivätkä ailahtelevat mieltymykset. Jos päädymme aina antamaan periksi sille, joka kaikkein äänekkäimmin meihin vetoaa, tulemme tehneeksi epäoikeudenmukaista politiikkaa.
Mutta empatia ja myötätunto ovat itse asiassa ainoat keinot saada aikaan viisaita poliittisia päätöksiä. Katsotaanpa hiukan tutkimusta:
Empatiaa on tutkimuksessa validoitujen määritelmien mukaan monenlaista, ja kaikkia lajeja tarvitaan. Tärkeä perusta politiikan empatialle on kognitiivinen empatia (=pystyn jotakuinkin oikeaan osuvasti päättelemään, mitä muille kuuluu). Politiikan tekeminen ilman tätä kykyä olisi täysin päätöntä. Silloin en pystyisi kuvittelemaan ollenkaan vaikkapa sitä, miten ehdottamani politiikkatoimet vaikuttaisivat muiden arkielämään. Kognitiivinen empatia on siis ehdottomasti tarpeen. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä.
Politiikan empatiaan on syytä ottaa mukaan myös myös affektiivinen eli tunne-empatia (=muiden tunteet aiheuttavat minussa tunteita), koska ilman sitä poliitikko tekisi päätöksiä kuin psykopaatti. Yleisen edun sijaan tavoitteeksi saattaisi nousta jokin muu satunnainen intressi, usein oman vallan kasvattaminen. Yhteisen hyvän tavoite on politiikassa sen verran oleellinen, että tunne-empatiakin on ehdottoman tarpeellista. Mutta kyky tuntea muiden kanssa ei sekään vielä riitä politiikassa.
Vielä kolmaskin empatian ulottuvuus on politiikassa oleellinen: muita hyödyttävät teot ja toiminta empatian kohteen hyväksi. Nyt puhutaan tutkimuksessa käytettyjen määritelmien mukaan jo myötätunnosta. Siinä missä empatialla voidaan tarkoittaa pelkkää ajattelua tai tunnetta, myötätunto sisältää aina toimintaa. Ilman sitä politiikka olisi todella omituinen konsepti: joko pelkkää puhetta, tai sitten toimia, joista olisi ennen muuta haittaa. Ilman myötätuntoa ja tekoja empatia jäisi sanahelinäksi.
Miten sitten empatia johtaa viisaisiin päätöksiin?
Viisaustutkijana määrittelen viisauden näin: Viisaus on sellaista ajattelua ja toimintaa, joka luo mahdollisimman paljon hyvää mahdollisimman monille, mahdollisimman pitkällä aikavälillä. Viisaat päätökset ovat tutkitustikin ennen muuta tasapainoilua. Miten löytää keskitie, joka olisi ’mahdollisimman paljon’? Miten löytää tasapaino oikeudenmukaisuuden ja empatian välillä, joista toinen ilman toista olisi kauhuskenaario?
Ainoa keino tehdä tällaisia viisaita päätöksiä on kuulla laajasti erilaisia näkemyksiä, kuunnella myös omaa sydäntä, ottaa kaikki näin saatu informaatio pöydälle ja tehdä päätös parhaan kykynsä mukaan. Tämän informaation keräämiseen tarvitaan oleellisesti empatiaa ja myötätuntoa, sekä itseä että muita kohtaan. Ilman empatiaa teemme päätöksiä vajavaisen tiedon varassa, kuin törmäilisimme pimeässä. Se jos mikä ei kuulu politiikkaan.
Jenni Spännäri on teologian tohtori ja kirkkososiologian dosentti, jonka erityisaloja ovat myötätunnon, viisauden ja vanhenemisen tutkimus.
Lue lisää:
Aaltola, E. (2018). Varieties of empathy. Moral psychology and animal ethics, Rowman & Littlefield, London.
Goetz, J. L., Keltner, D. & Simon-Thomas, E. (2010). Compassion: An evolutionary analysis and empirical review. Psychological Bulletin,136(3), 351–374.
Lilius, J., Worline, M., Dutton, J., Kanov, J. & Maitlis, S. (2011). Understanding compassion capability. Human Relations, 64(7), 873–899.
Spännäri, J. & Kalllio, E.K. (2019). Viisaus – käyttäjän opas. Jyväskylä: Tuuma kustannus.
Sternberg, R., Nusbaum, H., Glück J. (toim.) (2019). Applying Wisdom to Contemporary World Problems. Palgrave Macmillan, Cham.