On Vihreiden kohtalonkysymys, uskallammeko tehdä ohjelmassa selkeitä ja rohkeita linjauksia.
Olen tutkija, ja eräs Suomen Evlut-kirkon taho tilasi minulta muutama vuosi sitten selvityksen kirkosta eroamisen syistä. Monilla eroaminen liittyi kirkon sijoittumiseen liberaali-konservatiivi -akselille – esimerkiksi naisten pappeuteen tai seksuaalivähemmistöjen asemaan kirkossa.
Tasan puolet näistä vastaajista oli sitä mieltä, että kirkko on liian edistyksellinen – ja puolet sitä mieltä, että kirkko on liian taantumuksellinen.
Kirkon kieli keskellä suuta tehdyt varovaiset linjaukset ja yritys miellyttää kaikkia ei miellyttänyt ketään näistä vastaajista.
Meillä Vihreissä; heikko kannatustilanne on kirvoittanut sellaisiakin puheenvuoroja, jopa kansanedustajilta, että nyt ei ole hyvä aika tehdä rohkeita avauksia. Että juuri nyt ei kannata puhua leikkauksista tai sellaisista ilmastotoimista, jotka saattavat tuntua monista epämiellyttäviltä.
Kirkon esimerkin perusteella olen eri mieltä.
Juuri nyt on rohkean linjanvedon ja viestinnän aika.
Kädenlämpöinen ei kiinnosta ketään.