Euroopan Unionin elimet käsittelevät tänä vuonna EU:n hiilitullimekanismin (carbon border adjustment mechanism, CBAM) käyttöönottoa. EU on Pariisin ilmastosopimuksen hengessä myös kiristämässä päästövähennystavoitteitaan. Näiden hankkeiden onkin syytä edetä käsi kädessä. Päästötavoitteiden kiristys muun muassa vähentäisi päästökauppasektorin päästöoikeuksien jakoa, mikä päästöjen vähentämisen ohella nostaa päästöoikeuksien hintaa ja voi siten laskea EU:n teollisuuden kilpailukykyä. Suunniteltujen hiilitullien myötä EU perisi hiilimaksun niiden EU:n ulkopuolelta tulevien tuotteiden päästöistä, joita ei niiden valmistusmaassa ole vielä riittävästi hinnoiteltu. Se toisi EU:n ulkopuoliset tuotteet samalla viivalle EU:ssa tuotettujen kanssa ja torjuisi päästökiristysten haitallisia kilpailukykyvaikutuksia ja niin sanotun hiilivuodon uhkaa. Se myös kannustaisi EU:n ulkopuolisia maita omaksumaan omia hiilenhinnoittelumekanismeja, sillä hiilitullit poistettaisiin niiltä mailta joiden päästöhinnoittelu vastaa EU:n tasoa.
EU:n hiilitullimekanismin perimmäisenä tarkoituksena onkin edistää globaalia hiilen hinnoittelua ja ilmastopäästöjen tehokasta vähentämistä koko maailmassa.
ENVI-valiokunnan mietintö tarjoaa hyvät lähtökohdat hiilitullien luomiseen
Euroopan parlamentin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta (ENVI-valiokunta) on valmistellut ansiokkaan pohjaesityksen hiilitulleista Euroopan parlamentin käsittelyyn.
Valiokunnan esityksessä pohditaan esimerkiksi hiilitullien laajuutta. Hiilitullien tulisi lähtökohtaisesti koskea kaikki samoja sektoreita, joita päästökauppakin koskee. Valiokunta painottaa, että voi olla kuitenkin byrokraattisesti helpompaa aloittaa avainsektoreista, kuten sähkön, sementin, teräksen, alumiinin, öljyn, paperin, lasin, kemikaalien ja lannoitteiden tuotannosta. Nämä sektorit käsittävät valiokunnan mukaan jopa 94% EU:n teollisuuden päästöistä.
Mainituilla sektoreillakin päästöissä on suuria tuottajakohtaisia eroja. Optimaalitapauksessa päästöt voitaisiin arvioida laitoskohtaisesti. Mikäli tämä ei kuitenkaan aina ole mahdollista, voidaan valiokunnan esityksen perusteella käyttää globaaleja tuotekohtaisia keskiarvoja ja tietoa esimerkiksi tuottajamaan sähköverkon keskimääräisistä päästöistä. Tällöinkin yksittäisille matalapäästöisisille tuottajille tulee kannuste todistaa matalat päästönsä antamalla EU:n virkamiehille lupa tarkastaa niiden valmistuksen päästöjä laitoskohtaisesti, kuten EU:n päästökaupan tapauksessa, ja saada tuotteilleen sertifikaatti matalammista päästöistä.
Kauppasodan pelosta tulliliittoon
Hiilitullien osalta on esitetty huoli siitä, että miten ne sopivat kansainvälisen kauppajärjestelmän sääntöihin, ja voisivatko ne aiheuttaa kauppasotamaisia vastatulleja.
Ympäristövaliokunta painottaa useassa kohdassa tullimekanismin yksityiskohtien suunnittelua Maailman kauppajärjestö WTO:n sääntöjen mukaisiksi. Valiokunnan ehdotus myös vaatii WTO:n reformointia niin, että sen vaikutuspiirissä otetaan ilmastonmuutos paremmin huomioon.
Valiokunnan ehdotuksen mukaan hiilitullimekanismin omaksumisen myötä poistetaan vaihettain päästöoikeuksien ilmaisjako, sillä EU:n teollisuuden kilpailukyvyn suojaaminen sekä hiilitulleilla että ilmaisoikeuksilla olisi tuplasuojausta ja varmasti WTO:n silmissä epäreilua. Päästöoikeuksien ilmaisjako vääristää nykyisin päästöoikeuksien piirissä olevia markkinoita EU:n sisälläkin, koska ilmaisjakoa on mahdoton suorittaa täysin reilusti. Valiokunnan mukaan jäsenmaiden tulee myös luopua tuistaan energiaintensiivisille teollisuudenaloille.
Kansainvälisen ilmastopolitiikan viimeaikaiset positiiviset signaalit lievittävät huolta kauppasodasta. Kiina on ilmoittanut tavoitteekseen hiilineutraaliuden 2060 mennessä, ja Joe Biden haluaa asettaa USA:n polulle kohti 2050-hiilineutraaliutta. Bidenkin on esittänyt hiilitulleja yhdeksi keinoksi USA:n teollisuuden kilpailukyvyn turvaamiseksi ilmastotoimien kustannusten paineessa, mutta maalla ei ole vielä konkreettisia suunnitelmia kansallisen hiilen hinnoittelun omaksumiseksi. Kiinan päästökauppajärjestelmä taas laajenee asteittain, mutta se on yhä liian kevyt tavoitteisiin pääsemiseksi. EU:n hiilitullit voisivat toimia viimeisenä sysäyksenä Kiinan, USA:n ja monien muiden maiden ilmastotoimien saamiseksi niiden asettamien neutraaliustavoitteiden mukaisiksi. Ulkomaiden päästönhinnoittelujärjestelmät voitaisiin integroida EU:n vastaavaan ja ne voisivat liittyä EU:n aloittamaan hiilitulliliittoon. Mikäli Kiina ja USA, tai edes jompikumpi niistä, lähtee EU:n kumppaniksi, niin saavutetun ilmastoliiton kauppapoliittinen valta on jo niin suuri, että muu maailma seuraa perässä historian oikealle puolelle.
Ville Seppälä
Puheenjohtaja, Viite – Tieteen ja teknologian vihreät
Viite kirjoitti kannanoton hiilitulleista viime vuoden tammikuussa.