Rakkaat vihreät ystävät,
20 vuotta sitten olin fuksi Otaniemessä. Ilmastonmuutos oli silloin jo ihan selvä juttu. Muistan ajatelleeni, että kaikki pitää sähköistää, ja kaikki sähkö tuottaa puhtaasti.
Silloin ensimmäisen modernin täyssähköauton, EV1:n, valmistaminen oli juuri lopetettu. Niihin aikoihin pari vuotta vanhat liisarisopimukset irtisanottiin ja täysin toimivat autot kerättiin ja murskattiin. Öljyteollisuus osti tarvittavat akkupatentit ja esti niiden käytön.
Liikenteen sähköistyminen on nyt uudestaan käynnissä. Öljy-yhtiöt eivät voi enää pimittää akkupatentteja, mutta voivat levittää disinformaatiota. Moni ympäristöhuoli tuntuukin kääntyvän puheeksi sähköautoista.
Esimerkiksi kaivostoimintaan liittyvät huolet ovat todellisia ja oikeutettuja, mutta niitä myös lietsotaan. Akkumineraalit ovat kaivostoiminnan marginaalissa. Esimerkiksi koboltin koko maailman vuosituotanto voisi 15-kertaistua ja yhä mahtua Helsingin Sanomatalon sisään.
Joukkoliikenne on monella tavalla äärimmäisen hienoa ja fiksua. Kasvihuonepäästöjä se silti tuottaa, ja HSL:n vuosikertomuksessa 2017 (uusin jonka löysin) kerrotaan HSL:n bussiliikenteen päästöiksi 60 gCO2 per henkilökilometri.
Suomen Ilmastopaneelin Autokalkulaattori-saitin esimerkkilukujen perusteella voi laskea, että sähköhenkilöauton elinkaaren päästöt on 58 grammaa per henkilökilometri – siis aivan samaa luokkaa.
Nyt voi hyvillä mielin suositella sähköautoa syrjäseuduille. Ja erityisesti voi suositella sähköbusseja kaupunkeihin.
Mutta grammoista puhuminen ohittaa tärkeän pointin. Sähköntuotanto on päästökaupan piirissä. Liikennepolttoaineet eivät ole.
Siksi voisi sanoa, ettei sähköautoilu lisää päästöjä lainkaan.
Ilmastokriisi johtuu ensisijaisesti siitä, että hiiltä siirretään maan alta ilmakehään. Lopetetaan se. Sähköistetään tieliikenne soveltuvilta osin, ja tehdään sähkö puhtaasti.
Kiitos.
Jonni Lehtiranta