Ilmastonmuutoksen torjumiseksi tulee budjettiriihessä vähentää haitallisia energiatukia ja kiristää lämmityspolttoaineiden verotusta. Teollisuuden sähköveron alennus torjuu huolia kilpailukyvyn heikentymisestä.

Juttusarjan toinen osa liikenteen ja maatalouden päästöihin liittyen: https://www.viite.fi/2020/09/03/ilmastotekoja-budjettiriiheen-2-2-liikenne-ja-maatalous/

Teollisuus vähäpäästöiseksi 

Vihreät on julkaissut toimenpidelistan budjettiriihtä varten. Kommentoimme tässä tarkemmin läpi sen ensimmäisiä kohtia, jotka tähtäävät etenkin ilmastonmuutoksen torjuntaan: ympäristölle haitallisten verotukien lopettamista ja lämmityspolttoaineiden verotuksen kiristämistä. 

Ympäristölle haitallisia verotukia on karsittava. Esimerkiksi energiaveron palautuksia maksetaan vuosittain yli 200 miljoonalla eurolla vuodessa. VATTin tutkijoiden tulokset “tukevat eniten johtopäätöstä, että veronpalautukset eivät ole parantaneet yritysten taloudellisia tuloksia, työllisyyttä tai energiatehokkuutta”. Lisäksi “Tuotannon energiatehokkuuden kehitys jäi vuosina 2011-2012 energiaverojen palautusten piiriin tulleissa laitoksissa heikommaksi kuin ilman palautuksia jääneissä laitoksissa.” Energiaverot perustuvat osittain energialähteiden päästöihin, jolloin energiaveron palautukset ehkäisevät energiaverotuksen ilmasto-ohjausta ja päästövähennyksiä. Energiaveron palautuksiin ovat myös oikeutettuja vain yritykset, joiden maksamat energiaverot ylittävät 0,5% yrityksen jalostusarvosta. Lisäksi veronpalautuksia suoritetaan vain 50 000 euron ylittävältä osuudelta. Järjestelmä tukee siten energiaintensiivisiä yrityksiä ja suuryrityksiä, mikä vääristää markkinoita vähän energiaa kuluttavien ja pienten yritysten kustannuksella. 

Valtiovarainministeriön budjettiesityksessä teollisuuden sähkövero lasketaan minimiin 2021 alkaen, mikä vähentää verotuottoja 245 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä toimi on hallitusohjelman mukaan ollut tarkoitus toteuttaa yhdessä energiaveron palautusten poiston kanssa. VM:n budjettiesityksessä palautusten poistosta puhutaan vain asteittain alkavana eikä suurusluokkaa täsmennetä. Palautuksen poisto tulisi toteuttaa nopealla aikataululla ja etupainotteisesti. 

Sähköveron laskun myötä on paikallaan poistaa myös teollisuuden päästökauppakompensaatio, jonka onkin määrä loppua ensi vuoteen, jos sitä ei erikseen jatketa. Päästökauppakompensaatiolla yrityksille kompensoidaan päästöoikeuksien hinnan vuoksi kohonnutta sähkön hintaa. Sitä ei siis makseta yritysten päästöjen mukaan, mutta koska sitä maksetaan vain paljon sähköä kuluttaville ja vain tiettyjen toimialojen yrityksille, sekin vääristää markkinoita. Päästökaupan kompensaatiotuki on tänä vuonna 78 miljoonaa euroa, ja ensi vuonna budjettiesityksen mukaan 121 miljoonaa euroa.  Tuen maksamisen jatkaminen kävisi tulevina vuosina erittäin kalliiksi päästöoikeuksien hinnan noustessa. 

Sähköveron alennus on järkevä toimi, joka siirtää yritysten energiankäyttöä sähköön, jonka tuotanto käy yhä vähäpäästöisemmäksi. Alennus kohtelee yrityksiä tasavertaisesti ja tukee niiden kilpailukykyä. Ilman ilmastolle haitallisten ja yrityksille epäreilujen energiatukien poistoa kilpailukyky- ja ilmastotoimet eivät kuitenkaan ole budjetissa lähellekään oikeassa tasapainossa. Eikä ole talouskaan. 

Lämmöntuotanto vähäpäästöiseksi

Hallituksella on jo olemassa linjaus lämmityksen polttoaineiden verotuksen korottamisesta sadalla miljoonalla eurolla. Lämmityksen hiiliverojen korottamisen osana on tärkeää muun muassa turvelämmityksen energialisä- ja hiiliverovapauksien vähentäminen. Suomessa nämä valmisteverot ovat päästötonnia kohden huomattavasti suuremmat kuin edes EU:n päästöoikeuksien hinta, joten niiden ohjaava vaikutus on huomattava. Siksi turpeen verovapaus vääristää energiantuotantoa korkeapäästöiseksi. Turpeen käytön lopettaminen olisi yksi kustannustehokkaimpia päästövähennystoimia, mutta hallitus on toistaiseksi sitounut vain “vähintään puolittamaan” turpeen käytön vuoteen 2030 mennessä. Asiantuntijat ovat skeptisiä, että EU:n päästökauppa nykykireydessään ohjaisi edes puolitukseen. Mahdollisimman aikaiset päätökset ja toimet turpeen käytön lopettamiseksi estäisivät myöhemmin kannattamattomaksi osoittautuvat investoinnit esimerkiksi turpeen nostossa vaadittaviin koneisiin. 

On ymmärrettävää, että turvetyöntekijöiden asema huolestuttaa kansanedustajia. Näiden työntekijöide määrä on kuitenkin pieni suhteessa turvetuotannon lopettamisesta saataviin päästövähennyksiin. Työnsä menettävien turvetyöntekijöiden uudelleenkoulutusta ja työllistymistä tulee voimakkaasti tukea, jotta muutos tapahtuisi sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. EU:lta on saatavissa taloudellista tukea turpeen korvaamiseen. 

Turpeen verotukia on syytä laskea, mutta merkittävä osa lämmityspolttoaineiden veronkorotuksesta on ohjattava juuri niiden yleisiin hiiliveroihin. Tätä tarvitaan muun muassa hallitusohjelman mukaisessa tavoitteessa luopua kiinteistöjen öljylämmityksestä 2030-luvun alkuun mennessä. Öljylämmitys ja muut pienlämmityksen muodot muodostavat suuren osan Suomen taakanjakosektorin päästöistä, joiden laskussa EU-tavoitteiden mukaisiksi on Suomella haasteita ensi vuosikymmenellä. Hiiliverojen korotuksen onkin oltava suuri, jotta juuri taakanjakosektorin päästöt laskevat merkittävästi. 100 miljoonaa huomattavasti suurempi kiristys lämmityspolttoaineiden veroihin olisi tarpeellinen myös heikon valtiontalouden tilan kannalta. 

Tulee huolehtia, että mm. turpeesta, öljystä ja kivihiilestä luopuminen ei johda kestättömään bioenergian käyttöön. Tätä voitaisiin estää puun polton verottamisella. Tämä olisi hyödyllistä etenkin jos vero voidaan toteuttaa puujaekohtaisten päästöarvojen mukaan, jolloin esimerkiksi runkopuun poltto olisi erityisen kannattamatonta, ja poltettaisiin vain pienipäästöistä puumateriaalia. Vähäpäästöisten vaihtoehtojen kehittämiseksi tulee suunnata myös demonstraatiotukea uusille teknologioille, kuten lämpökaivoille, pienydinvoimaloille ja CCS-projekteille (carbon capture and storage, hiilen talteenotto ja varastointi). 

Ville Seppälä, varapuheenjohtaja, Viite – Tieteen ja teknologian vihreät