Viite – Tieteen ja teknologian vihreät ry on huolestunut polarisoituneesta keskusteluilmapiiristä sekä tutkijoiden perusteettomasta kyseenalaistamisesta liittyen koronaepidemian hoitamiseen Suomessa.

Viime viikkoina erityisesti THL:n johtoa vastaan on julkisuudessa iltapäivälehtiä myöten esitetty henkilöön menevää perusteetonta kritiikkiä. Keskusteluun on haettu polarisaatiota, tarkoitushakuisia tulkintoja asiantuntijoiden lausunnoista sekä lisätty perusteettomasti epäluottamusta viranomaisia ja asiantuntijoita kohtaan.

Tämä on ollut asiatonta myös siksi, että käytännössä suuria eroja ehdotetuissa strategioissa ei useinkaan ole. Erimielisyys näyttää kohdistuvan enemmänkin strategioiden brändäykseen ja taustalla vaikuttanee myös halu luoda epäluottamusta viranomaisia kuten THL:ää kohtaan. Tämä on ikävä trendi, joka pahimmillaan voi vaarantaa tutkittuun tietoon perustuvaa päätöksentekoa.

Suomalaisen yhteiskunnan tärkeimpiin periaatteisiin kuuluvat sananvapaus ja avoimuus.  Viranomaisten ja päättäjien toiminnan tulee aina olla niin avointa kuin mahdollista, ja kansalaisten tulee aina voida kyseenalaistaa päättäjien toimintaa ilman pelkoa. Vastuullinen toimija kuitenkin miettii tarkkaan ennen kuin avaa suunsa. Ovatko kritiikissä faktat kohdallaan? Mitä kritiikillä on tarkoitus saada aikaan? Voiko kritiikistä olla joissakin tilanteissa enemmän haittaa kuin hyötyä? Epäluulon ruokkiminen saattaa johtaa esimerkiksi siihen, että keskeisemmät epidemian ehkäisykeinot, kuten käsienpesu tai lähikontaktin välttäminen unohtuvat, kun keskusteluissa keskitytään toissijaisiin asioihin.

Erityisen tärkeää vastuullisuus on silloin, kun kritisoidaan tutkittuun tietoon perustuvia asioita epävarmassa tilanteessa, jossa monia eri tekijöitä on punnittava toisiinsa nähden. Myös tutkimustietoon tulee tietenkin voida suhtautua kriittisesti. Tutkimustietoa kritisoitaessa kaikki satunnaiset mielipiteet eivät kuitenkaan ole yhtä arvokkaita. 

Tutkimustieto ei useinkaan ole absoluuttinen totuus, mutta se on kuitenkin lähimpänä yhteisesti jaettua totuutta, johon yhteiskunnassamme voidaan sillä hetkellä päästä. Tiede on luonteeltaan itseään korjaavaa, ja siihen liittyy tiukka vertaisarviointi. Vertaisarviointi noudattaa omaa prosessiaan, joka vaatii myös aikaa ja kärsivällisyyttä. Vertaisarviointia ei siis ole esimerkiksi sosiaalisessa mediassa esitetty kritiikki, joten tutkijoiden ei voida olettaa osallistuvan näihin keskusteluihin.  

Tieteenalojen sisällä on usein näkemyksiä, joista vallitsee vahva konsensus ja toisaalta myös epävarmuutta sisältäviä kiistanalaisia kysymyksiä, joista saatetaan käydä kiivastakin keskustelua alan ammattilaisten kesken. Kun alan ulkopuolelta esittää kritiikkiä, olisi hyvä ensin perehtyä alan tutkimukseen ja asiantuntijoiden näkemyksiin – olipa kritiikin kanava mikä tahansa. 

Aivan kuten maaliskuisessakin kannanotossamme korostamme nytkin sitä, että tiede toimii parhaan kykynsä mukaan epävarmassa tilanteessa. Virusepidemioissa oleellista on se, että ne käyttäytyvät huomattavasti monimutkaisemmin kuin mitä erilaisissa mallinnuksissa voidaan ottaa huomioon. Yhden mallin tai skenaarion varaan ei siis voi ripustautua ja niihin liittyvät yksinkertaistukset ja epävarmuudet tulee ymmärtää. Epidemioiden ehkäisyn luonteeseen kuuluu, että tilannetta tarkistetaan koko ajan tiedon lisääntyessä ja toimenpiteet mukautetaan sen perusteella. 

Voidaan olla myös tilanteessa, jossa toimenpiteistä aiheutuvat kokonaishaitat yhteiskunnalle nousevat hyötyjä suuremmiksi, jolloin toimenpiteitä joudutaan arvioimaan uudestaan. Valmista käsikirjoitusta ei siis tässä tilanteessa voi odottaa, vaan valitun strategian tuleekin joustaa tilanteen mukaan. Tästä näkökulmasta viranomaisten tai asiantuntijoiden kantojen muuttuminen tilanteen mukaan on hyväksyttävä, ja ennen kaikkea tutkijoille on annettava työrauha. 

Johanna Kohvakka, puheenjohtaja, Viite – Tieteen ja teknologian vihreät
Jakke Mäkelä, puheenjohtaja, Varsinais-Suomen tieteen ja teknologian vihreät