Kuva cytis Pixabay 

(Alkuperäinen teksti on julkaistu Turun Sanomissa) Juhani Happonen syyttää mielipidekirjoituksessaan (TS 7.2.) kolmea nykyisen hallituksen naisministeriä vastuuttomuudesta ja ”nuorison äänten kalastelusta” huumepolitiikassa. Väite ei kestä tarkempaa tarkastelua. Ministerien ehdottama politiikka nimenomaan perustuu tutkittuun tietoon ja faktojen tunnustamiseen tunnepohjaisen moralisoinnin sijasta. Ehdotuksissa ei ole kyse siitä, että huumausaineiden käyttöön kannustettaisiin. Huumepolitiikassa olennaista ei voi olla moralisointi vaan haittojen minimointi.

Kaikilla huumausaineilla on sosiaaliset haittansa, aivan ylivoimaisesti pahimpana alkoholilla. Harva kuitenkaan vakavissaan pohtii 2020-luvun Suomessa alkoholille uutta kieltolakia. Sen sijaan alkoholi- ja sosiaalipolitiikkamme aivan oikein keskittyy siihen, että alkoholin haitat saadaan minimoitua ja alkoholin ongelmakäyttäjille saadaan riittävästi apua. Tällainen moralisoimaton asenne on tutkimusten mukaan paras tapa minimoida myös muiden huumausaineiden haittoja. Ytimekkäimmin tämä tiivistyy kansainvälisen tiedeyhteisön julkilausumassa ”Public health and international drug policy” vuodelta 2016 (Lancet 2016; 387: 1427–80).

Julkilausumassa on ainakin kaksi tärkeää huomiota:

  1. Ajatus siitä, että kaikki huumausaineet ovat vaarallisia ja pahoja on ohjannut huumepolitiikkaa rangaistusten suuntaan. Riskialttiit huumausaineet on ollut vaikea nähdä samassa valossa kuin riskialttiit ruoka-aineet, tupakka tai alkoholi. Niiden suhteen sosiaalipolitiikan tavoite on vähentää mahdollisia haittoja.
  2. Ihmisen käyttäytymisestä johtuvien haittojen vähentäminen on keskeistä julkiselle päätöksenteolle, kun kyseessä on esimerkiksi liikenneturvallisuus, tupakan ja alkoholin säätely, elintarviketurvallisuus, liikunnan ja vapaa-ajan turvallisuus sekä monet muut elämän osa-alueet, joissa riskialtis toiminta sinällään ei ole kiellettyä. Kuitenkin huumeisiin liittyvien haittojen vähentäminen samantyyppiselllä täyskieltoa lievemmällä sääntelyllä kohtaa jatkuvasti vastarintaa.

Voidaan hyvin olla sitä mieltä, että huumausaineiden käyttö on erittäin kyseenalaista toimintaa. Se ei kuitenkaan ratkaisevasti poikkea muista erittäin kyseenalaisista asioista, joita ihmiset tekevät. Huumeongelmia ei ratkaista lisäämällä sokeasti rangaistuksia vaan puuttumalla tehokkaasti ongelmiin, kun niitä ilmaantuu. Ministerien näkemykset pohjautuvat siis viime kädessä kansainvälisen tiedeyhteisön tuottamaan vertaisarvioituun, tutkittuun tietoon. Tämä jos mikä on vastuullisuutta.

Annika Laakso biokemisti (FT), tiedeviestijä, Varsinais-Suomen tieteen ja teknologian vihreät

Jakke Mäkelä, fyysikko, FT, Puheenjohtaja, Varsinais-Suomen tieteen ja teknologian vihreät