Mikael Fogelholm vetosi maidon puolesta (HS Mielipide 15.10) vastineena esitykseemme maidon poistamisesta ravitsemussuosituksista Kanadan esimerkkiä noudattaen. Kirjoituksemme oli alunperin vastine artikkeliin, jossa käsiteltiin maidon juomista kouluissa ja päiväkodeissa (HS 7.10). Puhuimme kuitenkin myös yleisemmin maidon kulutuksesta, maitovalmisteista ja niiden terveysvaikutuksista, kuten tarkkaavainen lukija varmasti huomasi.
Fogelholm viittasi maidon tarpeellisuuteen kakkostyypin diabeteksen ehkäisykeinona, mikä on erikoista, sillä kakkostyypin diabetes on elintasosairaus, jonka parhaita ehkäisykeinoja ovat liikunta, kasvispainotteisen ruoan lisääminen, painonhallinta ja tupakoimattomuus. Lisäksi vegaaneilla on tutkitusti pienempi riski sairastua kakkostyypin diabetekseen kuin maitoa käyttävillä lakto-ovo-vegetaristeilla.
Pohjoismaisissakin ravitsemussuosituksissa mainittuja viitteitä maidon lisäämästä eturauhassyövän riskistä ei voi myöskään kokonaan sivuuttaa.
Keskimäärin jopa yli 60% maailman väestöstä on laktoosi-intolerentteja. Kaikki ravitsemukseen perehtyneet tietävät, että ihminen pärjää hyvin ilman mitään maitotuotteita. Maidon kulutuksen perustelu kansanterveyden kannalta siihen lisättyjen vitamiinien terveysvaikutuksilla on harhaanjohtavaa. Myös vihreät kuulat olisivat vitaminoinnin jälkeen hyvä D-vitamiinin lähde.
Kuten Mikael Fogelholmkin itse vuonna 2016 Apu-lehden haastattelussa totesi, maito itsessään on surkea D-vitamiinin lähde.
Kysymyksemme edelleen kuuluu, tarvitsemmeko paljon ilmastopäästöjä aiheuttavaa, toisen lajin jälkikasvun kehitykseen tarkoitettua maitoa siihen tai eläimen rehuun lisättyjen vitamiinien takia, kun vaihtoehtoisia keinoja taata tarvittava ravinnonsaanti on olemassa ja niitä voitaisiin kehittää? Myös lehmän kokemalla emotionaalisella kärsimyksellä pitäisi olla yhä enemmän merkitystä ihmiskunnan empatiakyvyn kehittyessä.
Kulttuuriset ilmiöt ovat sitkeässä ja siksi joitakin fraaseja pitää toistella kulumiseen asti. Monesta meistä olisi varsin erikoista juoda aikuisena edes oman äitimme maitoa puhumattakaan toisen äidin jälkeläiselle tarkoitettua maitoa. Silti kulutamme toislajisen eläimen jälkeläiselle tarkoitettua maitoa aivan kuin se olisi jotenkin normaalia.
Ravitsemussuosituksia ei voi enää tehdä irrallaan elintarvikkeiden ilmastovaikutuksista, joten siksi ei ole sama, jättääkö ruokavaliosta pois maitotuotteet, ruisleivän vai oliiviöljyn. On täysin ravitsemuspoliittinen päätös mitä ruoka-aineita milläkin ravintoaineella täydennetään. Ravitsemusneuvottelukunnan tehtävänannon laajentamista koskemaan ravinnon ympäristövaikutuksia tulisi siksi edistää.
Meillä on enää alle 10 vuotta aikaa kunnes Pariisin sopimuksen määrittämä hiilibudjetti on käytetty, joten kaikilta yhteiskunnan toimijoilta vaaditaan omaan alaan liittyviä toimenpiteitä tai vähintään niiden hyväksymistä, mikäli haluamme välttyä pahimmilta ilmastonmuutoksen seurauksilta. Ei ole epäilystäkään, etteikö meidän tulisi merkittävästi vähentää kaikkien eläinperäisten tuotteiden, niin lihan kuin maitotuotteidenkin, kulutusta.
Exxon tiesi jo 40 vuotta sitten edistävänsä ilmastonmuutosta ja aloitti laajan lobbauskampanjan tieteellistä tutkimusta vastaan onnistuen siinä hyvin pitkään. Enää meillä ei ole aikaa sellaiseen.
Johanna Kohvakka
Puheenjohtaja, Viite – Tieteen ja teknologian vihreät ry
Johanna Kaipiainen
ETM, laillistettu ravitsemusterapeutti