Hyvä kokousväki, hyvät ystävät, minun on pakko puhua ilmastosta.
Kuulin tällä viikolla graduesitelmän ilmastonmuutosdenialismista. Denialisti ei usko ilmastonmuutoksen tapahtuvan, sen olevan ihmisen aiheuttamaa tai ainakaan vaaraksi ihmisille. Tällaisia ihmisiä on vajaa neljännes eurooppalaisista.
Gradun mukaan ilmastonmuutosdenialismissa on kyse yhteiskunnallisen muutoksen vastustamisesta. Halutaan säilyttää viime vuosisadan yhteiskunta. Mielikuvissa perheenisä käy vakituisessa kokopäivätyössä ja luokat ja kansat ovat siististi lokeroissa. Jotkut elää sitä mielikuvaa vieläkin. Viime vuosisadan rakenteista kuitenkin syntyi uusia riskejä – ydinsota, ympäristön saastuminen, otsonikato, ilmastonmuutos. Moni on pyrkinyt siirtymään eteenpäin. On nähty globalisaatio ja individualisaatio, uusia identiteettiryhmiä, tieteen politisoitumista ja työelämän pirstaloitumista.
Ilmastonmuutos on seurausta asioista, jotka ovat keskeisiä viime vuosisadan teolliseen maailmaan perustuvalle identiteetille ja maailmankuvalle. Muutokset tuntuvat ikäviltä erityisesti niistä, joiden maailmankuvaa, sosiaalista asemaa tai identiteettiä ilmastotoimet uhkaavat. Denialismissa korostuu työväenluokkainen, maskuliininen identiteetti.
Siksi en ole pahoillani, että Tesla on tehnyt sähköautoilusta myös vähän maskuliinista. Tarvitsemme vihreän utopian johon entistä useampi pääsee mukaan.
Lopuksi toivomuslista Joulupukille. Toivon, että:
- Saamme kaikenlaisia ihmisiä ilmastotyöhön mukaan.
- Emme juutu kiistelemään ilmastonmuutoksen torjumisen keinoista vaan vähennämme päästöjä aiheuttavaa toimintaa vaikkei kaikelle olisi päästötöntä korviketta.
- Hiilibudjetista kannetaan tulevaisuudessa yhtä tiukasti huolta kuin valtion rahabudjetista.
Jonni Lehtiranta