Juhlapuheeni teemana ovat Viitteen perusasiat: tieto, arvot ja maailman muuttaminen.
Aloitan esittelemällä Viitteen suhtautumista keskeisimpiin käsitteisiin, eli tieteeseen ja teknologiaan niin kuin itse ne periaateohjelmamme perusteella tulkitsen.
Ensinnäkin tiede. Se on meille arvo sinänsä. Tieteen ei tarvitse tuottaa jotain välitöntä hyötyä ollakseen arvokasta. Meidän mielestämme on tärkeää tutkia ja ymmärtää maailmaa, ihmisiä, kulttuureja, kieliä ja kuoriaisia.
Sen lisäksi, että tiede on arvokasta itsessään, se myös tuottaa paljon muuta hyvää. Koulutus ja tutkimus ovat avaimia parempaan maailmaan. Tutkimuksen ansiosta tiedostamme ilmastonmuutoksen mekanismit ja voimme kehittää tehokkaita keinoja sen torjumiseen. Tutkimuksen ansiosta voimme laatia parempia lakeja, tunnemme oman historiamme, voimme kehittää empatiakykyämme ja vapautua vääristä luuloista. Tutkimuksen ansiosta meillä on valaistus, lämpimät kodit, pesukoneet ja 4G-verkko.
Tästä päästiinkin toiseen kohtaan, eli teknologiaan. Tunnistamme, että teknologia voi tuottaa maailmaan sekä hyvää että huonoa. Ilman teknologiaa, meillä ei olisi nykyisenkaltaista ilmastonmuutosta ja sukupuuttoaaltoa. Uskomme kuitenkin, että teknologian kehittäminen on positiivinen asia, kunhan riskit tunnistetaan ja hallitaan riittävästi. Teknologian kehittämisen päämääränä tulee olla kestävämmän maailman rakentaminen.
Kolmantena palaan tieteeseen ja tutkimuksen hyödyntämiseen politiikassa. Jotta poliittinen päätöksenteko toimisi paremmin, tulee päättäjillä olla riittävä tieto siitä miten maailma, ihmiset ja lait toimivat. Ei myöskään riitä, että poliitikoille vain tuputetaan kaikki faktat ja oletetaan että sitten päätökset ovat parempia. Tiede on laaja kenttä ja yksi mainio tutkimuskohde on se miten tietoa voisi paremmin hyödyntää politiikassa.
***
Tutkittu tieto politiikassa on teemana ajankohtaisempi nyt kuin Viitteen perustamisen aikaan kymmenen vuotta sitten.
Sanoisin, että arvoista riippumatta Trump ja Brexit ovat olleet ongelmallisia faktojen tietoisen hämärtämisen myötä. Demokratiassa käy joskus niin, että itsensä kannattamat arvot eivät menesty. Se on vain kestettävä. Isompi ongelma syntyy silloin, kun poliittisia kamppailuja voitetaan valehtelemalla ja vääristelemällä. Silloin väärät keinot saattavat houkutella itse kutakin, mutta niihin ei pidä sortua. Katteettomat lupaukset voivat toimia lyhyellä aikavälillä, mutta ne kostautuvat pitkällä. Minä uskon vahvasti, että todellisuutta ei voi paeta ja totuus lopulta voittaa.
Siihen, että valheella ei voittaisi edes lyhyellä aikavälillä, auttaa laadukas koulutus, tutkimus, kansakuntien sivistys, kriittinen media sekä se, että on poliittisia puolueita, joiden sanaan voi luottaa. Michelle Obaman sanoin: “When they go low, we go high.”
Eikä tutkitun tiedon korostamisessa tarvitse puhua vain ääriesimerkeistä, kuten Trumpista tai Brexitistä, vaan paljon lähempi tarkastelu riittää.
Kaikki kuntapolitiikassa vaikuttavat henkilöt tietävät, kuinka osa poliitikoista perustaa näkemyksensä terveydenhuollosta yhdeltä kaverilta kuultuihin juttuihin tai koulutuksesta omiin kokemuksiin raikkaasti 70-luvulta.
Politiikassa ymmärryksen taso on joskus suorastaan karmivan vajavaista. Eräänkin kerran Helsingin valtuustossa keskusteltiin tuontituotteiden vesijalanjäljestä, eli siitä kuinka paljon tuotannon tai koko elinkaaren aikana tuote kuluttaa vettä. Muistan elävästi kun yksi poliitikko meni suureen ääneen toteamaan että mitäpä sillä on väliä, koska Suomessa vettä riittää. Hän ei siis ollenkaan ymmärtänyt että kyse oli nimenomaan tuontituotteista ja siitä että ne kuluttavat vettä lähtömaissaan, joissa vesivarannot voivat olla todella rajalliset.
Demokratiassa on onneksi monta päättäjää, ja se jo itsessään yleensä parantaa päätöksentekoa. Kullakin yksilöllä voi olla virheellisiä käsityksiä, mutta päätäksenteko on kompromisseja ja niinpä kaikkein erikoisimmat virhearviot karsiutuvat.
Päätöksenteon rakenteita kannattaa kuitenkin miettiä myös omien piirissä. Vihreät haluavat tunnetusti keskustella prosesseista, joten minunkin on pakko kommentoida meidän ohjelmiemme valmistelua.
Sekä valtuuskunnalle että puoluekokoukselle hyväksyttäväksi tulevat ohjelmathan valmistellaan usein sinänsä hyvin työryhmien toimesta ja niihin on useita kommentointimahdollisuuksia, jolloin on aikaa perehtyä faktoihin ja käydä keskustelua. Kuitenkin kokouspaikalla voi tehdä muutosesityksiä, joita käsitellään iltatyöryhmissä, tai oikeammin yötyöryhmissä. Itsekin olen näissä työryhmissä istunut useasti.
Mieleenpainuvin kerta oli Turun puoluekokous vuonna 2010, jolloin poliittisen ohjelman työryhmä kokousti iltakahdeksasta aamuneljään. Muistelimme asiaa eilen chatissä työryhmän puheenjohtajan Oras Tynkkysen kanssa ja hän kommentoikin asiaa tiiviisti: #nevöfoget.
Lienee kaikille selvää, että päätökset eivät voi olla kovin perusteltuja, jos niitä tekevät väsyneet, nälkäiset ja kiukkuiset ihmiset keskellä yötä kovan aikapaineen alla. Tuloksena on usein lähinnä paha mieli kaikille. Onneksi valmistelun osalta on menty parempaan suuntaan, ja se hyvä osuus, eli etukäteiskommentointi, on korostunut jatkuvasti.
***
Kun Viite liputtaa faktapohjaisen päätöksenteon puolesta ja toivoo lisää tutkittua tietoa päätöksentekoon, nousee keskusteluissa joskus kritiikiksi se, että eiväthän poliittiset päätökset voi perustua tietoon, vaan arvoihin.
Onneksi tieto ja arvot eivät ole joko-tai, vaan sekä-että. Toisin sanoen, faktat ja arvot eivät ole ristiriidassa. Hyviä päätöksiä tehtäessä tarvitaan molempia.
Sama pätee myös tutkittuun tietoon ja tunteisiin. Eivät nekään ole ristiriidassa, päinvastoin. Tietenkin äänestäjät tekevät päätöksiä myös tunteiden perusteella, mutta milläpä ihmiskunta saisi paremmin kollektiivisesti tietoa tunteiden syistä, merkityksestä, tukahduttamisen haitoista ja käsittelyn hyödyistä ellei eri tieteenalojen tutkimuksen kautta. Laaja-alainen ymmärrys vaatii juuri monitieteistä näkökulmaa. Tunteita voikin tutkia esimerkiksi neurologian, yksilöiden, ryhmien tai kulttuurien tasolla.
Faktapohjaisen päätöksenteon vastakohta on luulojen pohjalta tehdyt päätökset. Arvojen pohjalta tehtyjen päätösten vastakohta on harhainen kuvitelma siitä, että olisi vain yksi objektiivisesti oikea, rationaalinen päätös.
Silloin kun vaaleissa valitsen poliitikon jolle annan ääneni, tarkastelen myös näitä teemoja. Toisaalta kuinka hyvin poliitikko hallitsee faktat ja osaa poliittisen vaikuttamisen, toisaalta kuinka läheisesti hänen ajamansa tavoitteet vastaavat omia arvojani. Molempien osa-alueiden on oltava kunnossa.
Harva kiistää esimerkiksi Alexander Stubbin osaamista EU-kysymyksissä, mutta äänen hän saa todennäköisimmin vain niiltä jotka ovat samoilla linjoilla arvojen suhteen. Toisaalta jos vain arvoilla olisi väliä, olisi luonnollista valita aina se ehdokas, joka sattuu olemaan ensimmäisenä vaalikoneessa. Joskus kuitenkin tulee valittua vaalikoneen ykkösehdokkaan sijaan ehdokas, jonka osaamiseen voi paremmin luottaa.
Politiikassa tarvitaan siis sekä tietoa eri vaihtoehdoista ja niiden todennäköisistä seurauksista että valintojen taustalla olevien arvojen tunnistamista ja julkistamista. Hyviä päätöksiä tehtäessä pitäisi avata ensinnäkin, mitä päätöksen seurauksena uskotaan tapahtuvan, ja toisekseen, mihin arvoihin perustuen päädytty valinta on parempi kuin mahdolliset vaihtoehdot.
Toisaalta on selvää, että oikea poliittinen päätöksenteko on paljon monimutkaisempaa kuin nämä esittämäni askeleet, joissa ensin tutkitaan objektiivisesti eri vaihtoehtojen seuraukset ja sitten vain tehdään päätöksiä arvoihin nojaten.
Ensinnäkin tutkimustiedolla on paljon rajoitteita. Esimerkiksi mitä tutkitaan, miten tutkitaan, mitä aikaväliä tarkastellaan, kuinka syvälle vaikutuksia tutkitaan ja mikä on riittävä varmuus. Ei tällaisiin kysymyksiin ole yhtä objektiivista totuutta saatavilla.
Toisekseen politiikka on usein kamppailua vallankäytöstä, eikä ole ollenkaan selvää, että kaikki edes tunnistaisivat omia arvojaan, saati haluaisivat kertoa niistä avoimesti.
Viiteläisinä me tunnistamme nämä haasteet. Niistä huolimatta olemme sitä mieltä, että päätöksenteon laatu paranee, kun tutkittua tietoa hyödynnetään paremmin. Vaikka tutkimustiedolla on rajansa, on pyrkimys parhaaseen tietoon tärkeää. Tiede on parhaimmillaan silloin kun se on aidosti laaja-alaista, jotta mikään yksipuolinen maailmankuva ei pääse dominoimaan. Tieteen etuna on myös korjautuvuus, eli uuden todistusaineiston valossa vanhentuneita käsityksiä voidaan muuttaa.
Samalla olen sitä mieltä, että politiikan tulisi olla rehellisemmin arvopohjaista, eli toisin sanoen ideologisempaa. Arvojen viestimisessä on usein ongelmana se, että korostetaan vain asioita joista kaikki pitävät, eikä näin luoda aitoja eroja vaihtoehtojen välillä. Kukapa vastustaisi vapautta, oikeudenmukaisuutta tai kirkkaita vesiä.
Politiikka on kuitenkin aina valintoja. Joskus vaikeita sellaisia.
Esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunta ei todellakaan tule olemaan ilmaista tai helppoa. Riittäviin päästövähennyksiin siirtyminen tulee vaatimaan muutoksia kaikkialla yhteiskunnassa. Fossiilisten polttamisen jatkaminen olisi kuitenkin vaihtoehdoista paljon, paljon huonompi. Siksi tarvitsemme verouudistuksen, jossa saastuttaminen maksaa ja vastaavasti työn verotusta voidaan keventää.
Kaikki rahankäyttö on pois jostain muusta. Täten myös tutkimukseen käytetyille rahoille olisi varmasti muitakin ottajia. Siitä huolimatta kannatamme rahallisia satsauksia nimenomaan koulutukseen, tutkimukseen ja sivistykseen. Me uskomme, että valtion taloudesta löytyy paljon kohteita, joille tulisi antaa vähemmän rahaa, ja sijoittaa vastaavasti enemmän tutkimukseen. Esimerkkeinä ympäristölle haitalliset tuet, kuten joidenkin fossiilisten polttoaineiden alennetut verokannat, ylikompensoivat kilometrikorvaukset ja tuet lihan tuotannolle. Aina löytyy jokin taho, jonka taloudellisia hyötyjä näiden tukien pienentäminen vähentää. Siksi tarvitaan selkeitä arvovalintoja, joilla linjataan mistä voidaan leikata ja mitä halutaan tukea.
Kolmantena esimerkkinä meidän arvomaailmaan kuuluu, että oikeista lähtökohdista tehty teknologian kehittäminen kannattaa, vaikka aina uuden kehittämisessä on olemassa riski siitä, että jokin menee pieleen tai että ennalta arvaamattomat haittavaikutukset huomataan vasta pidemmän ajan kuluessa.
Siksi tarvitaankin sääntelyä ja järkevää varovaisuusperiaatetta. On kuitenkin muistettava ettei minkään asian täydellistä turvallisuutta voi todistaa. Onkin tehtävä kattavaa vertailevaa riskiarviointia, jossa kartoitetaan eri teknologioiden ja niiden vaihtoehtojen potentiaaliset hyödyt ja haitat. Jos haitoista ilmenee näyttöä, niihin tulee aina suhtautua vakavasti ja kartoittaa asiaa lisää. Jos taas haitattomuus on useaan kertaan osoitettu, ei voi loputtomiin vedota siihen, ettei olla tutkittu tarpeeksi.
***
Lopuksi puhun vielä kolmesta tärkeästä, ja toisiinsa kytköksissä olevasta, periaatteesta liittyen siihen, miten maailmaa kannattaa muuttaa.
Koen, että viiteläiset jo melko hyvin noudattavat näitä periaatteita, mutta toivon näkeväni samaa enemmän ihan kaikkialla politiikassa.
Ensimmäinen periaate on oikeus muuttaa mielipiteitään uuden tiedon myötä.
Tähän liittyy hieno lausahdus, jonka John Maynard Keynes on väitetysti sanonut, kun häntä syytettiin mielipiteensä muuttamisesta. Hän vastasi: “When facts change, I change my mind. What do you do, sir?”
Kun on valmis myöntämään että voi olla väärässä, on mahdollista, että maailman muuttamisen sijaan muuttuukin itse. Useissa tapauksissa se onkin oikein hyvä vaihtoehto. Lisäksi jos ei itse olisi valmis muuttumaan, miten voisi ikinä vaatia kenenkään muunkaan muuttuvan.
Politiikassa mielipiteiden muuttamiseen viitataan usein takinkääntönä, mikä on omiaan lisäämään vääränlaista jääräpäisyyttä uuden tiedon edessä ja turhaa häpeää väärässä olemisen suhteen. Silloin kun perustellusta syystä muuttaa käsityksiään, on kyse uuden oppimisesta, mikä on terveen ihmisen piirre. Pitää olla nöyryyttä myöntää, että itse voi olla väärässä, ja olla valmius vaihtaa kantojaan silloin kun tosiasiat niin vaativat. Kun itse on rehellinen itselleen ja on valmis joustamaan, voi paremmin vaatia muutosta myös muilta.
Toinen periaate on dialogi.
Politiikassa pitää saada muut vakuuttuneeksi omista mielipiteistä, jos aikoo saada asioita eteenpäin.
Siihen nähden on erikoista kuinka paljon poliittisessa vaikuttamisessa on hyökkäävän debatin piirteitä. Debatti on toki luonnollinen formaatti esimerkiksi hallituksen ja opposition välillä ja vaalien alla kun yritetään vakuuttaa äänestäjät eikä toista osapuolta. Silti debattimoodi jää turhan helposti päälle myös muissa tilanteissa, joissa dialogi olisi parempi ratkaisu.
On toki selvää, että kaikista arvoristiriidoista ei pääse mitenkään yli, eikä tarvitsekaan. Jos diskuteeraaminen ei tuota tulosta, sitä varten demokratiassa lopulta äänestetään.
Uskon kuitenkin, että kuuntelemisen ja rakentavan dialogin kautta voidaan päästä kaikkien kannalta parempaan ratkaisuun kuin sillä, että yritetään voittaa argumenttikisa. Usein hyökkäävä tyyli argumentoinnissa saa keskustelukumppanin vain enemmän puolustuskannalle. Dialogia tarvitaan myös silloin kun tieteellistä tietoa tuodaan politiikkaan. Faktat eivät riitä, vaan pitää rakentaa luottamus ja osoittaa faktojen merkitys, jotta tieto aidosti vaikuttaisi päättäjiin.
Erityisesti oman puolueen sisäisissä keskusteluissa tulisi aina muistaa dialogin periaatteet. Lähtökohtaisesti pitäisi nähdä toisten kommentit parhaimman eikä pahimman tulkinnan kautta ja rakentaa yhteistä ymmärrystä.
Toisten puheista ei kannata tehdä ylimääräisiä oletuksia, vaan kysyä jos on epävarma siitä mitä toinen tarkoittaa. Politiikassa toimiminen on toki inhimillistä, ja joskus esimerkiksi väsymys tai stressi saavat ihmiset olemaan toisilleen julmempia kuin oli tarkoitus. Rakentava dialogi on kuitenkin asia johon kannattaa pyrkiä.
Kolmas periaate on sitkeys.
Politiikassa pitkään vaikuttaneena olen oppinut, ettei muutos tapahdu lineaarisesti, vaan hyppäyksittäin. Sitä voi tehdä pitkäänkin töitä jonkin asian eteen ilman että oikein mitään tapahtuu, kunnes joku päivä huomaa että muutos onkin todellisuutta.
Vaikuttaminen vaatii sitkeyttä, koska ihmisten tavoittaminen vie aikaa. Aina ei muista, että silloin kun itsellä alkaa tieteen ja koulutuksen tärkeys pursuta jo korvista ulos, on ehkä joku ulkopuolinen saattanut kuulla asiasta vasta ensimmäisen kerran.
Sitkeys tarkoittaa myös sitä, ettei politiikkaa tarkastele vain yhden vaalikauden, vaan koko elämän mittaisesti. Vihreiden puheenjohtaja Toukon Aallon uupumuksen myötä meille kaikille on avautunut silmät sille, että meidän täytyy entistä paremmin huolehtia sekä itsemme että toistemme jaksamisesta. Maratonia ei voi juosta täysillä, vaan voimia pitää säästellä koko matkalle.
Lisäksi ensimmäisen periaatteen mukainen mielipiteen muuttuminen tapahtuu harvemmin yhden keskustelun aikana, vaan vaatii aikaa ja toistoa. Esimerkiksi henkilölle itselleen tärkeitä uskomuksia horjuttavat argumentit ohitetaan aluksi helposti kokonaan. Vaikkapa ruokavalion muuttaminen kasvispainotteisempaan suuntaan voi joillekin olla hankala asia identiteetin kannalta.
Ehkäpä argumentit ja kiistattomat tutkimustulokset kasvisruoan ekologisuudesta, eettisyydestä ja terveellisyydestä jäävät kuitenkin kytemään mieleen. Seuraavana päivänä voi jo mahdollisesti myöntää, että oli sillä toisella jotain pointtiakin siinä kommentissaan, vaikka ei vielä olekaan täysin vakuuttunut. Kun hyviä argumenteja on kuullut useita kertoja vuosien ajan, ovat useat jo valmiimpia muuttumaan. Silloin on inhimillistä jopa todeta että on oikeastaan aina ollut sitä mieltä, että kyllä kasvisruoka on ihan hyvä asia.
***
Nostetaan malja kymmenvuotiaalle Viitteelle. Nostetaan malja teille kaikille, joiden sydämessä tieteellä ja teknologialla on tärkeä paikka. Teille jotka muutatte maailmaa oman erehtyväisyytenne tunnustaen, rakentavaan dialogiin pyrkien ja sitkeästi niin että ilmastonmuutos torjutaan, laadukas koulutus turvataan, köyhyys poistetaan ja työelämä uudistetaan kestävästi.
Teemu Meronen
Viitteen puheenjohtaja vuosina 2016-2018
P.S. Jos jaksoit lukea tänne asti ja nämä ajatukset sykähdyttivät, tervetuloa mukaan joukkoomme! Liittyminen onnistuu Vihreän liiton liittymislomakkeella.
Viite – Tieteen ja teknologian vihreät
Liityminen paikallisyhdistyksiin:
Espoon tieteen ja teknologian vihreät
Helsingin tieteen ja teknologian vihreät
Keski-Suomen tieteen ja teknologian vihreät
Pirkanmaan tieteen ja teknologian vihreät
Vantaan tieteen ja teknologian vihreät
Varsinais-Suomen tieteen ja teknologian Vihreät