Osaamisvaje ja koulutusjärjestelmän jäykkyys
Tilastojen perusteella olen melko keskiverto vihreä. Kolmekymmentäviisivuotias, korkeastikoulutettu nainen. Tällä hetkellä laskennallinen eläkkeellejäämisikäni on 69 vuotta ja 7 kuukautta. Minulla, keskiverrolla vihreällä, on siis lähes 35 vuotta työuraa jäljellä.
Viime vuosina on lisääntynyt puhe työelämän murroksesta. Ilmassa on isoja termejä: tekoäly, robotisaatio, digitalisaatio. Joidenkin mielestä murros on valtava, teolliseen vallankumoukseen verrattava, toisten mielestä taas ei. Yhtä kaikki, 35 vuotta on pitkä aika. Sinä aikana olemme saaneet 80-luvun supertietokoneet taskuihimme, koko maailman tiedot napin painalluksen päähän ja keinot kommunikoida helposti ja nopeasti ympäri planeetan koska tahansa. Samalla on kadonnut työpaikkoja ja syntynyt kokonaan uusia aloja. Tähän meidän tulee nytkin valmistautua.
Ainoa keino siihen on koulutus. Tällä hetkellä Suomelta puuttuu aito strategia ja halu varmistaa osaaminen ja asiantuntijuuden kehittäminen läpi ihmisen koko elämän. Koulutusjärjestelmämme on liian jäykkä ja tutkintokeskeinen. Kahden tai kolmen maisterintutkinnon suorittaminen on useimmille liian hidasta ja tarpeetonta. Olemme kansainvälisesti vuosia jäljessä avoimen verkko-opetuksen tarjonnassa.
Tarvitsemme joustavampia ja avoimempia opintokokonaisuuksia sekä tasapuolisia mahdollisuuksia myös tutkintojärjestelmän ulkopuolisille tulla opiskelemaan oppilaitoksiin. Lisäksi tarvitsemme taloudellisia kannustimia niin yksilöille, koulutuksen järjestäjille kuin työnantajille välttääksemme osaamisvajeen syntymisen Suomeen.