Maailman pelastaminen on mahdollista, mutta ei helppoa. Näin voisi kiteyttää kirjani Pieni maailmanpelastusopas sisällön.

Joidenkin mielestä maailmaa ei kuitenkaan saa pelastaa liian helposti.

Hyvä esimerkki on sähköautot. Bensan ja dieselin vaihtaminen sähköön tehostaa autojen energiankulutusta, vähentää melua ja leikkaa lähipäästöt käytännössä nollaan. Autokanta sähköistämällä voidaan aikanaan päästä käytännössä nollapäästöiseen autoiluun, kun sähkö tuotetaan päästöttömästi uusiutuvilla.

Toinen esimerkki on keinoliha. Tutkijat ja yritykset kehittelevät kuumeisesti taloudellista tapaa tuottaa lihaa laboratorio-oloissa yksittäisistä soluista. Jos he onnistuvat, voidaan lihantuotannon energian ja veden kulutusta, viljelymaan tarvetta sekä ilmastopäästöjä leikata radikaalisti.

Hyviä uutisia ympäristökriisistä huolestuneille? Ei kaikkien mielestä.

Sähköautot ovatkin ongelmallisia, koska valmistaminen kuluttaa luonnonvaroja, autot aiheuttavat ruuhkia ja sähkö pitää tuottaa jollain. Keinoliha taas kuulemma kääntää huomiota pois tarpeesta vähentää lihan syömistä.

Sähköautot tai keinoliha eivät toki ole ihmeratkaisuja – niin kuin ei ole mikään muukaan. Silti molempien avulla voidaan toivottavasti lievittää ympäristökriisiä merkittävästi. Vaikka jokin ratkaisu ei ole täydellinen, voi sitä silti kannata käyttää osana laajempaa keinopakettia.

Miksi sitten moni vastustaa toimivia osaratkaisuja? Olen aprikoinut, voiko joskus taustalla olla psykologinen tarve estää ihmisiä pääsemästä liian helpolla. Mustan Barbaarin sanoin: ei kipuu, ei hyötyy.

Silloin voi olla hyvä istua alas, vetää syvään henkeä ja palauttaa mieleen, mikä on perimmäinen tavoite. Se ei kai ole uhrautuminen maailman puolesta, vaan maailman pelastaminen.

Maailman pelastamiseksi voi hyvin olla pakko lopulta tehdä isoja rakenteellisia muutoksia yhteiskuntaan tai tinkiä aineellisesta elintasosta. Pelkillä teknisillä jipoilla ilmastokriisin ja kuudennen sukupuuttoaallon kaltaisia jättiongelmia tuskin ratkaistaan.

Mutta niin kauan ja niin pitkälle kuin maailmaa voidaan pelastaa myös ilman tuskaa, se kannattaa tehdä. Siis enemmän hyötyy, vähemmän kipuu.

Oras Tynkkynen,
Vihreän eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja
Viitteen jäsen
Eurovaaliehdokas