Osallistun parhaillaan Vision järjestämälle Vihreän Eurooppa-politiikan kurssille Viitteen edustajana. Kurssi koostuu kahdesta viikonlopun mittaisesta tapaamisesta, joissa keskustellaan EU-politiikasta ja vihreiden kannoista keskeisiin kysymyksiin. Tässä kirjoituksessa kiteytän ensimmäistä viikonloppua ja nyt meneillään olevasta koulutusviikonlopusta kirjoitan myöhemmin.
Ensimmäinen tapaaminen pidettiin 28.-29.9.2013 Hotelli Siikarannassa Nuuksion kansallispuiston tuntumassa. Lauantaina opimme Euroopan talouskriisistä, sosiaaliturvasta ja EU:n sisämarkkinoista, veroparatiiseista ja korruptiosta sekä Green New Dealistä. Sunnuntai kului keskustellessa ilmastonmuutoksesta, energia- ja resurssitehokkuudesta, muista ympäristökysymyksistä sekä EU:n maatalouspolitiikasta.
Eurokriisi, veroparatiisit ja Green New Deal
Eurokriisi ei ole yksi kriisi, vaan monta kriisiä. Näin aloitti ulkoasianneuvos Eikka Kosonen. Kyseessä on ainakin pankkikriisi, julkisen velan kriisi, kilpailukykykriisi ja poliittinen kriisi. Asian hahmottamista ei auta se, että kriisien yhteydessä käytetään usein epämääräisiä käsitteitä, kuten ”valuvika” ja ”palomuuri”.
Keskeistä kriisistä nousussa on haluammeko ratkaista kriisit yhdessä, vai tuijotetaanko vain omaa napaa. Kukaan ei kannata sitä, että yhdet maksavat toisten laskut, mutta tiukka talouskuri ei tunnetusti myöskään edistä EU:n taloutta.
Mikä sitten ratkaisuksi? Pitäisikö esimerkiksi Euroopan keskuspankin mandaattia muuttaa niin, että rahapolitiikassa voitaisiin joustaa inflaatiotavoitteesta, jos siten voitaisiin parantaa talouskasvua ja työllisyyttä? Jos eurossa kerran ollaan, ei jatkuvien velkapakettien tie ainakaan voi jatkua. Pitää tiivistää taloudellista yhteistyötä eurobondien ja pankkiunionin muodossa ja samalla varmistaa, että esimerkiksi verot kerätään kaikissa jäsenmaissa.
Verot eivät liity vain Eurooppaan. Kepan kehityspoliittinen asiantuntija Eva Nilsson valisti meitä veroparatiisien ja korruption torjunnasta. Mittakaavasta kertoo jotain se, että maailmanlaajuinen veropako on 9 kertaa suurempi kuin globaali kehitysapu. Noin 80 % veropaosta koostuu suuryritysten verosuunnittelusta ja noin 60 % prosenttia maailmankaupasta on suuryritysten sisäistä kauppaa tytäryhtiöiden välillä. Tästä näkee selvästi, että veropako on erittäin keskeinen teema myös julkisen talouden rahoittamisessa.
EU on parempi taho kitkemään veropakoa kuin Suomi, ja vahva EU on parempi taho kitkemään veropakoa kuin heikko EU. Vihreät kannattavat tehokkaita keinoja harmaan talouden kitkentään. Kun verot maksetaan, voidaan julkisen talouden vajeetkin paikata.
Pekka Haavisto alusti Vihreiden yleiseurooppalaisesta talousratkaisusta, Green New Dealistä. Green New Deal tarkoittaa panostusta uuden maailman mukaiseen työhön ja talouteen. On turha tukea fossiilitaloutta ja luoda keinotekoisia työpaikkoja. On keskityttävä sellaisiin ratkaisuihin, jotka parantavat kaikkien hyvinvointia myös pitkällä tähtäimellä.
Green New Deal on tiivistetysti ilmaistuna ympäristöhaittoja ehkäisevän taloudellisen toiminnan edistämistä investoinneilla ja haitallisten rakenteiden purkamista. Konkreettisesti tämä tarkoittaa panostuksia mm. uusiutuvaan energiaan, raideinfrastruktuuriin, energiatehokkuuteen, Euroopan laajuiseen älyverkkoon, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Tuet fossiilisille polttoaineille ja muulle saastuttavalle toiminnalle pitää lopettaa. Tämä tasoittaa talouden pelikenttää ja on vähänkin pidemmällä perspektiivillä katsottuna halvin ratkaisu.
Eurooppalaista yhtenäisyyden tunnetta tulisi parantaa. EU on kaikkine ongelmineenkin upea projekti, joka on turvannut niin rauhan kuin taloudellisen menestymisen. Yhteinen kestävän tulevaisuuden visio takaa menestymisen myös jatkossa.
EU ja sosiaalipolitiikka
Yleisesti EU:lla ei ole omaa sosiaalipolitiikkaa, koska EU:lla ei ole sosiaaliturvaa, vaan siitä huolehtivat jäsenmaat. Dosentti Matti Kari kertoi, että jäsenmaiden sosiaaliturva on EU:ssa markkinoilta ”suojeltua” vain siltä osin kuin se on julkisen vallan järjestämää. Ulkoistetut palvelut ovat sisämarkkinalain piirissä ja silloin sosiaaliturvaan voidaan siis puuttua EU:n lainsäädännöllä.
Myös eläkevakuutuksissa ja muissa sosiaaliturvan aloissa on sääntöjä ja poikkeuksia sisämarkkinoihin liittyen. On kuitenkin mahdollista, että kilpailu vapautuu. Herääkin kysymys, mitä tapahtuu esimerkiksi suomalaiselle eläkevakuutusjärjestelmälle.
Sosiaaliturvan ja sisämarkkinoiden suhde on selvästi asiantuntemusta vaativa aihe. Olisiko viiteläisillä näkemystä ja osaamista näistä teemoista?
EU:n ilmasto-, ympäristö- ja energiapolitiikka
Ilmastopolitiikasta alusti Anni Sinnemäki, resurssitehokkuudesta Sitran johtava asiantuntija Johanna Kirkinen ja ympäristöpolitiikan isoista linjoista Suomen Luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Jouni Nissinen.
Ilmastopolitiikan nykytilan voi tiivistää siihen, että 20 % päästövähennys vuoteen 2020 mennessä tullaan saavuttamaan, ja tavoite on aivan liian kunnianhimoton. Tämän takia myös päästökaupan hinta on tällä hetkellä aivan liian matala, eikä se ohjaa enempiin päästövähennyksiin. Tavoitteita pitäisi siis tiukentaa.
Enää tavoitteena ei pitäisi olla vain vähennys jostain tasosta, vaan voidaan jo puhua siitä hiilibudjetista, joka ihmiskunnalla on jäljellä. Maailman tunnetuista fossiilisten polttoaineiden varannoista yli 80 % pitää jättää maahan, jos alle 2 asteen lämpötilan nousussa aiotaan onnistua.
Resurssitehokkuus-puheenvuoro keskittyi samoihin teemoihin kuin Green New Deal. Keskittyminen resurssien tuottavuuteen voi olla avain kilpailukyvyn parantamiseen. Erään tutkimuksen mukaan parantamalla resurssitehokkuutta Euroopan BKT voisi kasvaa 240–380 miljardia euroa ja Eurooppaan syntyisi 1,4 – 2,8 miljoonaa työpaikkaa.
Ympäristöpolitiikassa kävimme lyhyesti läpi merten suojelua, luonnon monimuotoisuutta, maataloutta, metsiä, maaperäongelmia ja jätteitä. Itselleni eniten mieleen jäi EU:n biodiversiteettistrategian nostaminen politiikan keskiöön. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen piti pysäyttää ensin 2010 ja nyt 2020. Tämä vaatii kuitenkin sitä, että strategia otetaan tosissaan.
EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ja sen vihertäminen
Maatalouspolitiikka on teema, josta pitäisi keskustella enemmän. Esimerkiksi omasta mielestäni on hyvin vaikea perustella miksi ihmeessä maataloustukiin laitetaan edelleen lähes puolet EU:n budjetista. Vihreiden Eurooppa-ohjelmassa kirjataankin onneksi, että ”pidemmällä tähtäimellä suhteellisesti nykyistä pienempi osuus EU:n budjetista tulee kohdistaa maatalouteen.”
EU:n maatalouspolitiikasta alustivat Vihreä ruotsalaismeppi Carl Schlyter ja Eviran luomuosaston ylitarkastaja Sampsa Heinonen.
Schlyterin pääviesti oli, että ruoantuotannon avoimuutta tulee lisätä, jotta kuluttajille tulisi näkyväksi millaista ”roskaa” tehotuotanto on. Hänen mukaansa epäeettiset toimintatavat ja tuotteet pitäisi yksinkertaisesti kieltää. Lisäksi pitäisi opettaa ihmisille, että laadukas ruoka myös maksaa.
Heinonen kertoi mm. biotaloudesta, joka pyrkii vähentämään riippuvuutta fossiilisesta energiasta, ehkäisemään ekosysteemien köyhtymistä sekä edistämään talouskehitystä ja luomaan uusia työpaikkoja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Esimerkiksi tilojen teollistuminen johtaa suuruuden ekonomiaan ja väistämättä epäeettiseen eläintuotantoon. Ruoan tuotannossa pitäisikin suosia luomua ja energiantuotannossa uusiutuvien luonnonvarojen ja niiden sivutuotteiden kierrätyksen tehostamista ja tuotteistamista.
GMO-tuotteita molemmat alustajat vastustivat esimerkiksi patenttilainsäädännön ja GMO:hon liittyvien riskien takia. Itse en ole GMO-asiantuntija, mutta Viitteen piirissä tämänkin alan osaajia löytyy. Omasta mielestäni lainsäädäntö pitää erottaa teknologiasta. Jos laki on huono, on parempi vastustaa lakia kuin teknologiaa. Mitä riskeihin tulee, joku toinen osaa varmasti arvioida niitä paremmin, mutta pitäisi myös huomata, että GMO voi oikeasti pelastaa ihmisiä taudeilta ja aliravitsemukselta. Siitä varmaankin olemme samaa mieltä, että avoimuus on hyvästä ja ihmisille tulisi kertoa mitä ruokaa he syövät, olipa kyse sitten luomusta, GMO:sta tai teurasjätteestä.
Lopuksi
Koska aiheita oli monia ja yksi viikonloppu on lyhyt, ei aivan kaikkiin EU:n ongelmiin vielä keksitty ratkaisua. Saimme kuitenkin hyvän yleiskatsauksen eurooppalaiseen politiikkaan.
Yhteiseurooppalaista visiota pitäisi kirkastaa ja tuoda esille niitä vahvuuksia joita meillä jo nyt yhdessä on. Monella on mielikuva, että EU on jotenkin pieni toimija verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin ja Kiinaan. Tiedätkö, mitä näistä kolmesta pidetään maailman ilmastopolitiikan johtajana? Euroopan Unionia. Missä näistä kolmesta on eniten asennettua aurinkovoimaa? Euroopan Unionissa. Millä näistä kolmesta toimijasta on BKT:lla mitattuna isoin talous? Niinpä, Euroopan Unionilla.
Eurovaalit ovat pian täällä, joten toivottavasti kurssin teemat herättävät ajatuksia niin viiteläisten kuin muidenkin keskuudessa. Liity mukaan keskusteluun!
Teemu Meronen,
Viitteen hallituksen jäsen