Viime päivien kuumiin puheenaiheisiin on kuulunut Kaisa Rastimon ehdotus internetin suitsimisesta lapsien ja tekijänoikeuksien suojelemiseksi. Ei niinkään sisältönsä puolesta, vaan ilmaisutapansa ja etenkin aiheuttamansa keskustelun takia.
Rastimon blogaus: http://web.me.com/kaisa.rastimo/www.kaisarastimo.fi/Blogi/Merkinn%C3%A4t/2010/2/7_TIETOYHTEISKUNNAN_KEHITT%C3%84MINEN_EI_OLE_N%C3%96RTTIEN_YKSINOIKEUS.html
Jyrki Kasvin vastaus: http://kasvi.org/index.php?id=9150&cs=120
Blogimerkinnät kannattaa lukea, mutta niiden alla käytyä keskustelua ei, ellei sitten halua tehdä sosiologista tutkimusta siitä, miten internet-keskustelu on vaikea laji.
Kaikille asiasta kiinnostuneille lienee selvää, että Rastimo ei puhu tässä Vihreiden suulla, vaikka tietoyhteiskuntatyöryhmän jäsen onkin. Vihreän puolueen kannat selviävät mm.
– Poliittisesta ohjelmasta (luonnos) http://www.vihreat.fi/poliittinenohjelma
– Tietoyhteiskuntaohjelmasta (2005) http://www.vihreat.fi/files/liitto/tietoyhteiskunta2005.pdf
Viite ei myöskään jaa Rastimon näkemyksiä netin kehittämisestä. Yksityisyys ja sananvapaus ovat molemmat tekijänoikeutta tärkeämpiä yhteiskunnallisia arvoja, ja ajatus operaattorien velvoittamisesta poliisitoimintaan ei sovi oikeusvaltioon.
Rastimo kantaa perusteltua huolta sekä luovan alan tekijöiden toimeentulosta, että lapsien oikeuksista. Hänen mielipiteensä eivät ole mitenkään epätavallisia, vaan vastaavia ajatuksia on varmasti monilla muillakin, joille Internet on uusi ilmaisukanava. Siksi on hyvä, että hän on mukana Vihreiden tietoyhteiskuntaryhmässä. Poliittinen keskustelu näistä aiheista tuntuu usein olevan eduskuntapuolueista yksin Vihreiden vastuulla, joten on tärkeää, että otamme asioiden eri puolet huomioon.
Käyty keskustelu havainnollistaa, kuinka käytöstavat ovat Internetissä tärkeässä roolissa. Jos Rastimo olisi esittänyt asiansa rauhallisesti, ja vastapuolta kunnioittaen, hän olisi ehkä saanut jonkin verran kritiikkiä, mutta se olisi ollut paljon laimeampaa. Kärjekäs ja muita solvaava kirjoittelu houkuttaa paikalle teräväkielisiä vastaväittäjiä, ja jos näille vielä vastaa samalla mitalla, on käynnissä täysimittaiset peikkojuhlat, eikä asiallisesta keskustelusta ole enää toivoakaan.
Ns. reaalimaailmassa tuttujen kesken hyvinkin terävä ilmaisu voi toimia, mutta netissä tekstillä on aina potentiaalisesti miljoonia lukijoita. Siksi poliittisissa teksteissä täytyy olla hiukan kohteliaampi, ainakin jos haluaa keskustelua. Ainoa järkevä vastine provokaatiooon on vaikeneminen.
Otso Kivekäs
Kirjoittaja on Viitteen hallituksen ja Vihreiden tekijänoikeustyöryhmän jäsen
Rohkenen olla hieman eri mieltä siitä, ettei ”asiallisesta keskustelusta ole enää toivoakaan”. Suuri osa Rastimon blogikirjoituksiin tulleista kommenteista oli aivan asiallisia, ja lisäksi monet blogaajat ovat kirjoittaneet asiallisia vastineita. Vaikka osa provosoiduista provosoitui pahasti, mielestäni asiallinen tekijänoikeuskeskustelu kokonaisuutena on edistynyt tästä.
Saatat olla oikeassa, että kokonaisuutena tekijänoikeuskeskustelu on edistynyt, kun asia on ollut pakko nostaa pöydälle ainakin Vihreissä.
Tarkoitin kuitenkin enemmän keskustelua rastimon blogissa (ja Kasvin blogissa), vaikka osa vastauksista olikin ihan siistejä, asiallisesta keskustelusta puhuminen olisi liioittelua, kun mitään kunnollista kesksutselua ei syntynyt. Ymmärrettävästi on vaikeaa ohittaa kaikki asiattomuudet ja vastata vain järkeviin viesteihin, mutta se on kokolailla välttämätöntä, jos haluaa keskustella netissä aiheesta eikä vaan aidanseipäistä.
Asiaa ei auta eräs ilmeisesti omalla nimellään esiintyvä trolli, joka floodaa aidanseiväsfundamentalismillaan kaikki vähänkään isommat keskustelualueet. Tekstin määrästä päätellen hän saa siitä palkkaa.