Viime päivien kuumiin puheenaiheisiin on kuulunut Kaisa Rastimon ehdotus internetin suitsimisesta lapsien ja tekijänoikeuksien suojelemiseksi. Ei niinkään sisältönsä puolesta, vaan ilmaisutapansa ja etenkin aiheuttamansa keskustelun takia.

Rastimon blogaus: http://web.me.com/kaisa.rastimo/www.kaisarastimo.fi/Blogi/Merkinn%C3%A4t/2010/2/7_TIETOYHTEISKUNNAN_KEHITT%C3%84MINEN_EI_OLE_N%C3%96RTTIEN_YKSINOIKEUS.html
Jyrki Kasvin vastaus: http://kasvi.org/index.php?id=9150&cs=120

Blogimerkinnät kannattaa lukea, mutta niiden alla käytyä keskustelua ei, ellei sitten halua tehdä sosiologista tutkimusta siitä, miten internet-keskustelu on vaikea laji.

Kaikille asiasta kiinnostuneille lienee selvää, että Rastimo ei puhu tässä Vihreiden suulla, vaikka tietoyhteiskuntatyöryhmän jäsen onkin. Vihreän puolueen kannat selviävät mm.
– Poliittisesta ohjelmasta (luonnos) http://www.vihreat.fi/poliittinenohjelma
– Tietoyhteiskuntaohjelmasta (2005) http://www.vihreat.fi/files/liitto/tietoyhteiskunta2005.pdf

Viite ei myöskään jaa Rastimon näkemyksiä netin kehittämisestä. Yksityisyys ja sananvapaus ovat molemmat tekijänoikeutta tärkeämpiä yhteiskunnallisia arvoja, ja ajatus operaattorien velvoittamisesta poliisitoimintaan ei sovi oikeusvaltioon.

Rastimo kantaa perusteltua huolta sekä luovan alan tekijöiden toimeentulosta, että lapsien oikeuksista. Hänen mielipiteensä eivät ole mitenkään epätavallisia, vaan vastaavia ajatuksia on varmasti monilla muillakin, joille Internet on uusi ilmaisukanava. Siksi on hyvä, että hän on mukana Vihreiden tietoyhteiskuntaryhmässä. Poliittinen keskustelu näistä aiheista tuntuu usein olevan eduskuntapuolueista yksin Vihreiden vastuulla, joten on tärkeää, että otamme asioiden eri puolet huomioon.

Käyty keskustelu havainnollistaa, kuinka käytöstavat ovat Internetissä tärkeässä roolissa. Jos Rastimo olisi esittänyt asiansa rauhallisesti, ja vastapuolta kunnioittaen, hän olisi ehkä saanut jonkin verran kritiikkiä, mutta se olisi ollut paljon laimeampaa. Kärjekäs ja muita solvaava kirjoittelu houkuttaa paikalle teräväkielisiä vastaväittäjiä, ja jos näille vielä vastaa samalla mitalla, on käynnissä täysimittaiset peikkojuhlat, eikä asiallisesta keskustelusta ole enää toivoakaan.

Ns. reaalimaailmassa tuttujen kesken hyvinkin terävä ilmaisu voi toimia, mutta netissä tekstillä on aina potentiaalisesti miljoonia lukijoita. Siksi poliittisissa teksteissä täytyy olla hiukan kohteliaampi, ainakin jos haluaa keskustelua. Ainoa järkevä vastine provokaatiooon on vaikeneminen.

Otso Kivekäs
Kirjoittaja on Viitteen hallituksen ja Vihreiden tekijänoikeustyöryhmän jäsen