Suomen BKT on pysynyt lähes paikallaan jo usean vuoden ajan, samalla kun monessa muussa EU maassa nautitaan yli kahden prosentin vuosittaisesta kasvusta. Talouskasvua tavoitellaan erityisesti työllisyyden parantamiseksi, samalla kun Suomessa on EU maiden korkein työttömyys. Hallitus pyrkii korjaamaan tilannetta tarjoamalla työmarkkinoille pelkkää keppiä porkkanan sijaan, mutta ainakaan vielä nämä työmarkkinoiden uudistamistoimet eivät ole tuottaneet tulosta.
Kun kaikkein heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevien työttömien, opiskelijoiden, yksinhuoltajien ja osatyökykyisten tukia on karsittu rankalla kädellä, junnaa päivittäisten perustarpeiden kotimainen kysyntä paikallaan. Myös toistaiseksi suhteellisen hyvin toimeentulevan keskiluokan luottamus tulevaisuuteen on ollut koetuksella, seurauksena rahan säästäminen pahan päivän varalle, suurempien investointien lykkääminen ja siitä seuraava talouskasvun hyytyminen.
Onko talouskasvu sitten aivan täysin välttämätöntä yhteiskunnan rattaiden pyörimiseksi? Toivottavasti ei, koska jos koko ihmiskunta, mukaan lukien väkirikkaat kehittyvät maat kuten esimerkiksi Intia, joskus saavuttavat länsimaihin verrattavissa olevan elintason, ei maapallon kantokyky yksinkertaisesti riitä. Kulutamme jo nyt vuosittain enemmän uusiutuvia luonnonvaroja kuin maapallo pystyy tuottamaan, puhumattakaan uusiutumattomista luonnonvaroista.
On vaikea mennä sanomaan esimerkiksi niille miljardeille intialaisille ja kiinalaisille, jotka haaveilevat länsimaisesta elintasosta, että maailman pelastamiseksi heidän on luovuttava haaveistaan. Varsinkin kun ovat katselleet meidän länsimaisten ihmisten porsastelua jo muutama sata vuotta. Siksi on tärkeää pyrkiä ohjaamaan kulutusta tämänhetkistä kestävämpään suuntaan, materian loputtoman keräämisen sijaan esimerkiksi palveluihin ja elämyksiin painottuvaan suuntaan. Tämän kehityksen pitää alkaa nimenomaan länsimaista, kuten Suomesta.
Mikko Laulainen
Hallituksen varajäsen, Helsingin tieteen ja teknologian vihreät