1 Johdanto

Kasvihuonekaasupäästöjen hinnoittelu hiiliveron tai päästökaupan kautta on tehokas tapa vähentää päästöjä. Se heikentää korkeapäästöisten energianlähteisen kilpailukykyä ja muuttaa kulutusta vähäpäästöisemmäksi. Hiiliveron haittapuolena on kulutusmahdollisuuksien heikentyminen, mutta tämä haitta on usein pieni suhteessa päästövähennyksien hyötyihin.

1.1 Alueellisesti toteutettuna hiilen hinnoittelu voi jäädä hiilivuoto-pelon takia kunnianhimottomaksi

Hiiltä verotetaan yleensä tuotteiden tuotannon päästöjen osalta, kuten EU:n päästökaupassa. Korkeiden hiilen hintojen uhkana kuitenkin on, että tuotannon kilpailukyky heikkenee suhteessa maihin, joissa hiilen hinnoittelu on matalampaa tai joissa sitä ei ole lainkaan1. Teollisuustuotantoa voi kansainvälisen kilpailun myötä siirtyä näihin maihin, jolloin globaalit päästövähennykset jäävät pienemmiksi. Vaikka hiilivuodosta ei nykyisillä matalilla hiilen hinnoilla ole selkeitä todisteita, niin sen uhka heikentää päästöhinnoittelun kannatusta ja kunnianhimoa.

1.2 Globaali hiilivero auttaisi hiilivuoto-ongelmaan, mutta ilman globaalia hiiliosinkoa se on epäoikeudenmukainen

Mikäli hiilelle asetetaan yhteinen globaali hinta globaalin hiiliveron (tai esim. globaalin päästökaupan) avulla, niin hiilivuotopelkoa ei ole. Hiilivero voitaisiin kerätä päästölähteestä riippuen joko sen tuotannon tai kulutuksen kohdalla, kumpi vain on helpompaa. Yhteisen hiilen hinnan ongelmana on kuitenkin se, että se haittaa suhteellisesti eniten maailman kaikkein köyhimpiä. Sama hinta, joka ei saa korkean ostovoiman länsimaalaista juurikaan vähentämään päästöjään, voi vaikeuttaa kehitysmaassa asuvan elämää kohtuuttomasti, sillä monia elämisen perustarpeita on vaikea saavuttaa tuottamatta samalla edes jonkin verran päästöjä. Pienituloisella ei ole välttämättä varaa maksaa välttämättömien päästöjensä hiiliveroja. Tämä heikentää globaalin hiiliveron oikeudenmukaisuutta ja kannatettavuutta. Näin siinä tapauksessa, että hiiliveron tuottoja ei jaeta globaalisti.

2 Ratkaisuna globaali hiilivero, jonka tuotot jaetaan globaalina hiiliosinkona

Oikeudenmukaisuusperiaatteen mukaan jokaisella maailman kansalaisella tulisi olla oikeus yhtä suureen hiilidioksidintuotantoon2 . Oikeus hiilidioksidiin tulee koko ajan tärkeämmäksi, jos kaikki vähänkään päästöjä tuottava niukkenee ja kallistuu ilmastotavoitteiden saavuttamisen edesauttamiseksi. Oikeudenmukaisuus toteutuu, mikäli hiiliveron tuotot jaetaan tasan kaikkien maailman ihmisten kesken, sillä näin jokainen saa hiiliosinkona/perustulona summan, joka vastaa keskivertohiilijalanjäljellä elävän hiiliveromenoja. Hiiliveron ja hiiliosingon lopputulos on käytännössä sama kuin vaihtoehtoisessa mallissa, jossa jokaiselle maailman ihmiselle jaettaisiin yhtäläinen (ja vuodesta toiseen laskeva) määrä henkilökohtaisia päästöoikeuksia, ja he voisivat sen jälkeen vapaasti käyttää niitä ja käydä niistä kauppaa keskenään. Hiilivero hiiliosingolla on luultavasti byrokraattisesti helpompi ratkaisu.

Hiiliosingon tuomasta kulutusmahdollisuudesta huolimatta päästöt laskevat, sillä hiiliveron suuruus nousee koko ajan, ja sen myötä on aina vaan järkevämpi käyttää hiiliosinkona saamansa rahat johonkin muuhun kuin hiili-intensiivisiin tuotteisiin ja energianlähteisiin. Arvovaltainen taloustieteilijöiden joukko (mm. 27 Nobel-palkinnon saajaa, ml. Bengt Holmström) on kehottanut Yhdysvaltoja hiiliveron ja hiiliosingon käyttöönottoon.  Ehdotuksen perustelut pätevät myös globaaliin hiilivero/hiiliosinko-järjestelmään, joka on lisäksi kansallista järjestelmää oikeudenmukaisempi.

2.1 Pienituloiset/pienipäästöiset maat kannattavat järjestelmää, sillä hiiliosinko toimii niitä hyödyttävänä globaalina perustulona

Hiilidioksidipäästöt ovat voimakkaasti yhteydessä bruttokansantuotteeseen. Pienituloisissa maissa on pienet päästöt ja korkeatuloisissa maissa korkeat päästöt. Pienituloiset tai pienipäästöiset maat olisivat hiilivero+hiiliosinko -järjestelmässä nettovoittajia rahallisesti, sillä hiiliosinko ylittäisi heidän maksamiensa hiiliverojen määrän. Hiiliosinko toimisi globaalina perustulona. Summa, joka vaikuttaa meidän näkökulmastamme pieneltä, parantaisi maailman köyhimpien elämänlaatua ja yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia huomattavasti. Köyhyyden väheneminen hillitsisi pakolaisuutta. Lisäksi hiiliosinko vähentäisi syntyvyyttä ja väestönkasvua ainakin kahdella tavalla. Ensinnäkin, se vähentäisi vanhusten riippuvuutta lastensa tarjoamasta hoivasta ja taloudellisesta avusta, mikä vähentäisi tarvetta hankkia lapsia. Toiseksi, se parantaisi tyttöjen ja naisten taloudellista asemaa, mikä vähentäisi heidän riippuvuuttaan miehistä ja äidin rooliin joutumisesta. Historiallisesti syntyvyys on laskenut taloudellisten olosuhteiden kehittyessä.

2.2 Korkeatuloiset/korkeapäästöiset maat kannattavat järjestelmää, sillä toinen yhtä oikeudenmukainen vaihtoehto on niille huonompi

Globaali hiilivero/hiiliosinko on poliittisesti kannatettava myös korkeapäästöisissä maissa, sillä niiden kansalaiset voivat korkealla veronmaksukyvyllään käytännössä “hyvittää” korkeita päästöjään matalana päästönsä pitäville. Mikäli pidetään kiinni kaikkien ihmisen yhtäläisestä oikeudesta hiilidioksidin tuottamiseen, niin korkeapäästöisten maiden vaihtoehtona nettomaksamiselle on päästöjen tiputtaminen välittömästi murto-osaan nykyisestä. Hiiliveron maksaminen mahdollistaa asteittaisemman siirtymisen päästöttömään energiantuotantoon, ilman että esimerkiksi olemassa olevaa fossiilienergiainfraa tarvitsee heti hylätä.

3 Esimerkkilaskelma globaalin hiiliveron ja hiiliosingon tulonjakovaikutuksesta3

4 Ongelmakohtia ja uhkia

  1. Veronkierto: Mitä suuremmaksi hiilivero nousee, sitä houkuttelevammaksi sen kiertäminen ja välttely tulee. Joissain maissa viranomaisvalvonta voi olla heikkoa tai altista korruptiolle. Järjestelmää varten olisi luultavasti järkevää luoda kansainvälinen valvontaelin. Sen myötä valvonta olisi resurssitehokkaampaa ja luotettavampaa.
  2. Hiiliosingon maksamisen vaikeudet: Optimaalisessa tilanteessa hiiliosinko maksettaisiin jokaisen tilille esimerkiksi kuukausittain. Kehittyvissä maissa väestö ei ole kuitenkaan kaikilta osin valtiollisissa rekistereissä, eikä kaikilla ole pankkitiliä, joten osingon maksaminen aivan kaikille erikseen voi olla hankalaa. Tällaisissakin tapauksissa osingon jakamisessa esimerkiksi valtion hankkeiden kautta tulisi pysyä hiiliosingon universaalissa hengessä. Hiiliosinkojärjestelmä voisi toisaalta lisätä väestörekisterien luontia.
  3. Järjestelmästä ulos jäävät maat: Globaali hiilivero ja globaali hiiliosinko -järjestelmä toimisi parhaiten aidosti globaalina, eli silloin kun kaikki maat ovat järjestelmässä mukana. Mitä useampi maa on poissa järjestelmästä, sitä isommaksi ongelmaksi hiilivuoto muodostuu. Moni maa voi olla haluton liittymään järjestelmään johtuen niiden korkeista päästöistä tai kielteisestä asenteesta asenteesta globaaleihin projekteihin. Varsinkin köyhimmissä maissa lupaus hiiliosingosta voi kuitenkin lisätä kansan halua painostaa päätöksentekijät liittymään järjestelmään. Sisäisen paineen lisäksi järjestelmään kuuluvat maat voisivat kohdistaa järjestelmään kuulumattomiin maihin ulkoista painetta kauppapolitiikan avulla, esimerkiksi hiiliveron suuruutta vastaavilla hiilitulleilla.
  4. Hiiliosinko voi syrjäyttää kehitysapua:  Hiiliosinko olisi merkittävä tulonlähde pienituloisille varsinkin järjestelmän alkuvaiheessa, kun verotuloa kertyy suurten globaalien päästöjen vuoksi paljon. Tämä voi vähentää kehittyneiden maiden halua maksaa kehitysapua kehittyville maille. Lopulta järjestelmän tuomat verotulot kääntyvät kuitenkin laskuun päästöjen tippuessa. Mikäli kehittyneet maat ovat aiemmin vähentäneet kehitysavun maksamista, voi sen takaisin palauttaminen kuitenkin olla poliittisesti hankalaa, vaikka kehitysmaat olisivat yhä heikossa tilanteessa. Ongelman tiedostaminen auttaa sen välttämisessä.

Ville Seppälä, taloustieteiden jatko-opiskelija ja Keski-Suomen tieteen ja teknologian vihreiden puheenjohtaja

 

Viitteitä/kommentteja

1. Toistaiseksi vain noin 20% kaikista päästöistä on hinnoittelun piirissä: https://openknowledge.worldbank.org/handle/10986/31755?CID=CCG_TT_climatechange_EN_EXT
2.Tämä oikeudenmukaisuustulkinta on korkeatuloisille/korkeapäästöisille maille edullisin. Voidaan argumentoida, että maksukykyisillä tai ennestään paljon päästöjä tuottaneilla mailla pitäisi olla vähemmän oikeutta tuleviin päästöihin. https://www.ilmastopaneeli.fi/wp-content/uploads/2018/10/Ilmastopaneelin-muistio_hyvaksytty_4.6.2018.pdf (sivu 2)
3. Huomioita videossa tehdystä esimerkkilaskelmasta: Globaalit päästöt sisältävät maankäytön muutoksen(Land Use Change) päästöt, Suomen ja Kenian kansalliset päästöt eivät. Maankäytön muutoksen päästölaskenta on puutteellista kansallisella tasolla. Niiden sisällyttäminen muuttaisi kansallisia päästötasoja jonkin verran. Esimerkkilaskelmassa hiilivero asetetaan sen mukaan, että pysytään ennalta määritellyssä hiilibudjetissa. Hiilivero voitaisiin myös asettaa esimerkiksi vastaamaan arviota hiilen yhteiskunnallisesta kustannuksesta. 1170 miljardin tonnin hiilibudjetti perustuu IPCC:n raporttiin ja sen oletuksiin mm. muiden kasvihuonekaasujen kuin hiilidioksidin kehityksestä. Niiden mahdollisesta hinnoittelusta tulevaa tuloa ei ole huomioitu laskelmassa. Lähteet: Hiilibudjetti: IPCC Special Report: Global Warming of 1.5 ºC, Chapter 2, table 2.2, Päästötiedot: Global Carbon Project. (2018), Väestökehitys: YK.