Hyvät vihreät ystävät,
vaaleissa kävi huonosti, mutta olisi voinut käydä vielä huonommin. Emme olleet talouskeskustelussa relevantti osapuoli, mutta oli hilkulla, että olisimme olleet vaalikeskusteluista vieläkin enemmän pihalla. Alkukevään työmarkkinaväännöt olisivat voineet pitkittyä myöhälle kevääseen ja myös eduskuntavaalien ajalle. Voitte arvata mitä se olisi tehnyt kannatukselle puolueessa, jossa ei ole pohdittu työelämäkysymyksiä läpi. Ja pohdittavaahan riittää.
Tuoreena esimerkkinä tekoälyn kehityksen myötä olemme hyvin todennäköisen tuottavuusloikan kynnyksellä, ja se avaa jälleen kysymyksiä miten siitä saatavat valtavat hyödyt jaetaan työntekijän ja työnantajan välillä. Samoin se kasvattaa railoa asiantuntijatyön ja duunariammattien välillä, kun asiantuntijat selviytynee jälleen voittajina.
Viime vuoden puolella kuuden tunnin työpäivä puhutti laajasti UK:ssa tehdyn kokeilun myötä. Vihreät toivovat enemmän aikaa ja vähemmän roinaa, mutta tarkoittaako se että tavoittelemme lyhempiä työviikkoja?
Moni on kaivannut rohkeaa Vihreää visiointia paremmasta yhteiskunnasta, ei vain status quon ruotimista. Juuri työelämäkysymyksissä meillä olisi mahdollisuus ottaa aivan uudenlaista johtajuutta. Olemme töissä noin kolmanneksen vuorokaudesta suurimman osan aikuiselämää. Tarvitsemme omistajuutta kansalaisten arkeen kytkeytyvissä kysymyksissä, ja työelämässähän arjen tarttumapintaa riittää.
Olemme muutaman Vihreän aktiivin voimin aloittaneet pohdinnan Vihreästä työelämästä pari vuotta sitten. Viime syksyn julkaisumme Vihreä työelämä 2020-luvulla löytyy osoitteesta vihreatyo.fi. Toivon, että tuleva valtuusto ottaa ohjelmalistalleen työelämäpoliittisen ohjelman. Ohjelma olisi tärkeä tuki ja työkalu myös niille lukuisille Vihreille, jotka toimivat vapaaehtoisina tai työskentelevät työmarkkinajärjestöissä.