Viite oli mukana allekirjoittamassa puoluekokousaloitetta (tekstin alalaidassa) talousajattelun vahvistamisesta Vihreissä. Haluamme tässä kirjoituksessa avata hieman siihen johtaneita näkökulmia ja kannustaa kaikkia puoluekokousedustajia hyväksymään aloitteen.
Meidän tulee etsiä ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävät keinot rahoittaa vihreän politiikan tavoitteet. On päätettävä verotusasteen katto, määritettävä sen kanssa yhteensopiva kokonaisuus veroja vihreään verouudistukseen, oltava rehellisia omien tavoitteidemme kustannuksista ja kerrottava, miksi asiat saavatkin maksaa ja sen jälkeen laadittava oma lista menoleikkauksista, jotka toteuttavat parhaalla mahdollisella tavalla vihreitä arvoja.
Talous on välttämätön osa viheliäisten ongelmien ratkaisemista
Kestävyys on kolmijalkainen tuoli: jos ekologinen, sosiaalinen tai taloudellinen ulottuvuus puuttuu kehityksestä, jakkara keikahtaa nurin.
Markkinat oikein käytettynä ovat tehokas työkalu viheliäisten ongelmien ratkaisemiseen. Viheliäisen ongelman peruspiirre on syy-seuraussuhteiden vaikea hahmottaminen ja vahva kytkentä eri tekijöiden välillä, mikä tekee ylhäältä johdetuista ratkaisuista mahdottomia.
Markkinataloutta hyödyntämällä voimme määrittää taloudellisilla kannustimilla haluamamme lopputuloksen ja antaa ihmisten itseorganisoitua kohti viitoitettua tavoitetta. Liberaali markkinatalous luottaa siihen, että ihmisten luovuuden valjastaminen on vahvempi ongelmanratkaisutapa kuin keskitetty suunnittelu.
Vihreän politiikan kulmakiviä ovat toive kestävästä maailmasta, jossa ihmiset saavat elää ja toteuttaa itseään. Meidän talouspolitiikkamme tulee heijastaa tätä tavoitetta. Markkinatalous ei siis ole itseisarvo, vaan toimiva työkalu. Työkalua pitää kuitenkin osata käyttää oikein.
Taloudella pitää olla tilaa hengittää: tuotannon tekijöitä (pääomaa, henkistä pääomaa, resursseja) tulee olla tarpeeksi käytettävissä ja toimijoita riittävästi, jotta markkinamekanismi voi ylipäänsä toimia. Liian pienillä markkinoilla, liian pienillä paukuilla tai liian jäykillä säännöillä pelattaessa ei markkinamekanismi ole oikea tie – ja viheliäiset ongelmat jäävät ratkaisematta.
Talouspolitiikka on otettava vakavasti
Me haluamme, että Vihreät ottavat talouspolitiikan vakavasti. Viime vuosina puolueeseen on juurtunut jakopolitiikan kulttuuri, jossa poliittiset tavoitteet ovat tärkeämpiä kuin realistinen kuva rajoitteista, joiden sisällä operoidaan.
Esitetyssä poliittisessa ohjelman luonnoksessa on askeleita oikeaan suuntaan: markkinamekanismi valjastetaan maailman parantamiseen, työn verotusta kevennetään, haittaverot poistavat ulkoisvaikutuksia ja julkisen talouden tasapainottamista on aikaistettu keskipitkälle aikavälille.
Silti poliittinen ohjelma on yhä jakopolitiikkaa: arvioidut tulonlisäyksemme jäävät reilusti linjattujen menolisäysten alle. On totta, että moni tavoitteistamme jää paperisilpuksi Säätytalon lattialle, mutta kyllä meillä pitää olla mahdollisimman laaja kirjo hyväksyttäviä toimia myös tulopuolelle. Näitä talous- ja elinkeinopoliittinen työryhmä onkin jo tuonut kelpo nipun muutosesityksinä.
Menopuolella meidän pitää jatkaa vastasyklistä talouspolitiikkaa, johon olemmekin sitoutuneet. Ajankohtaisten paineiden ristiaallokossa elvyttävä politiikka on perusteltua. Keynes kuitenkin pyörii haudassaan, jos vastasyklinen politiikka on vain elvyttämistä laskusuhdanteessa: elvyttämiseen tarvittavat rahat on kerättävä – ei siis tuhlattava – noususuhdanteessa. Kun taloudella menee hyvin, on kerättävä puskureita ja maksettava velkaa. Tähänkin meidän on puolueena sitouduttava yksikäsitteisesti.
Mistä sitten otamme tulot?
Työn verottamisen tie on käyty loppuun. Työtä innokkaasti verottamalla olemme tehneet siivouspalveluiden ostamisesta, ylempien toimihenkilöiden palkankorotuksista ja täsmätyökykyisten työllistämisestä vaikeampia, ja samalla syventäneet Pikettyn johtopäätöstä, että on parempi olla kapitalisti kuin työntekijä. Olemme sitoutumassa alentamaan työn verotusta ja korvaamaan menetettyjä tuloja kiinteistö- ja haittaverotuksella.
Haittaverotuksessa on monia mahdollisia keinoja. Valmisteverot ja kaivosvero ovat meille luontevimpia tapoja lisätä verotuloja, mutta myös ruuhkamaksut ovat erittäin varteenotettava vaihtoehto. Päästökauppaakaan ei tule jättää huomiotta.
Hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusta ei voi kuitenkaan rakentaa haittaverojen varaan. Haittaverojen tarkoitus on ohjata taloudellista toimintaa pois haitoista, eli tehdä itsensä tarpeettomiksi. Tehokas haittavero voi rahoittaa investoinnin, muttei pysyvää toimintaa. Meitä huolestuttaa, että haittaveroja tunnutaan käsittelevän pysyvinä tulonlähteinä.
Kiinteistövero on toimiva vero, mutta varallisuusveroon on suhtauduttava varauksella. Voimme verottaa varallisuutta, ellei se karkaa. OECD:n yhteistyö nappaa verosuunnittelijoita, muttei estä Portugaliin muuttamista. Kiinteistöt eivät karkaa, mutta Suomessa jo muutenkin liian vähäinen finanssipääoma lähtee livohkaan sitäkin nopeammin. Kiinteistöjä verotettaessa on toki varmistettava, ettei vero muodostu haittaveroksi muuttotappioalueille tai vähävaraisille. Kyllä sitä verotettavaa riittää keskustojen liikekortteleissa. Kiinteistöveron pitää vastata kiinteistön oikeaa arvoa.
Suomessa on kansainvälisesti vertailtuna monimutkainen ALV-järjestelmä, jossa on neljä eri luokkaa (0%, 10%, 14% ja 24%). ALV-kantojen yhdistelyssä ja muutoksissa on mahdollisuuksia samanaikaisesti alentaa ruuan hintaa, vahvistaa valtiontaloutta puolella miljardilla ja yksinkertaistaa ALV:iin liittyvää byrokratiaa. Talous- ja elinkeinopoliittisen ryhmän ehdotus on nostaa ylin ALV 25%:iin ja yhdistää 10% ja 14% ALV-kannat 12,5%:iin. Samanaikaisesti voitaisiin purkaa apteekkialan monopolia, jolla lääkkeiden hintoja saataisiin alas, vaikka lääkkeiden ALV nousisikin.
Samaten yhteisöverossa on korotusvaraa: korottamalla sitä kaksi prosenttiyksikköä, pysyisimme pohjoismaisella tasolla ja voisimme samalla keventää hieman osinkoverotusta nostamalla verovapaita osuuksia n. 5 prosenttiyksiköllä: näin saisimme n. 400 miljoona euroa lisää verotuloja ja parantaisimme yrittämisen kannattavuutta.
Tulopuolella ei myöskään pidä ohittaa TKI-tukien merkitystä. Olemme ohjelmassa hienosti sitoutumassa pitkäjänteiseen TKI-politiikkaan, joka kasvattaa Suomen henkistä ja teknologista pääomaa. TKI-investointeja ei kuitenkaan tapahdu epätasaisessa ympäristössä: yritykset eivät investoi, jos ne eivät voi luottaa siihen ettei mattoa vedetä alta seuraavan hallituksen astuessa ruotuun. Laaja parlamentaarinen sitoutuminen TKI-investointeihin on välttämätön edellytys, jotta yritykset seuraavat perässä.
Menojen huomioiminen mahdollistaa tärkeiden asioiden priorisoinnin
Poliittisessa ohjelmassa on paljon erittäin hyviä ja kannatettavia asioita, mutta niiden kustannuksia ei kuitenkaan ole haluttu miettiä. Talousvaikutuksista keskustelua ei tule pelätä, kustannusten kysyminen ei tarkoita hyvän asian vastustamista, vaan pikemminkin asian tekemistä konkreettiseksi edistettäväksi poliittiseksi tavoitteeksi. Meidän pitää sanoa jos joku maksaa ja miksi se saa meidän mielestä maksaa (esim. sote-palvelut, varhaiskasvatus, koulutus). Tuodaan konkreettisesti esiin vaihtoehtoiskustannukset tekemättä jättämisestä ja osoitetaan millä tavalla ehdotamme rahoituksen. Kun talousvaikutukset opitaan puolueessa huomioimaan osana normaalia toimintaa helpottaa se myös meitä itseämme asettamaan asioita prioriteettijärjestykseen ja ajamaan niitä tehokkasti.
Menopuolta karsittaessa ympäristölle haitalliset tuet eivät ole säästölipas, josta löytyy satoja miljoonia. Nämä tuet ovat lähes aina verotukia, eli jonkun toiminnan verottamatta jättämistä. Verojen asettaminen ei toisi verotuloja läheskään samassa mittaluokassa kuin ne on laskettu tuiksi, sillä verot vähentävät verotettavaa toimintaa ja siten verotuloja.
On turhan helppo unohtaa, että yritystukienkin leikkauksilla on todellisia inhimillisiä ja taloudellisia seurauksia. On hyvä, että uudistamme talouden tukirakenteita, mutta samalla meidän tulee olla rehellisiä luovan tuhon inhimillisestä kustannuksesta – ja pitää huolta sosiaalisen turvaverkon riittävyydestä.
Meillä pitää olla yritystukia laajempi paletti asioita, joista olemme valmiita tarvittaessa luopumaan. Jos emme luovu asioista itse, joku tuo leikkaukset puolestamme eikä ole uskottavaa politiikkaa ankkuroitua vain tulojen lisäämiseen ja menoleikkausten vastustamiseen.
Esimerkiksi ansiosidonnaisen porrastaminen keväällä 2021 esitetyn mallin mukaisesti samanaikaisesti lisäisi työllisyyttä ja säästäisi 100 miljoonaa euroa sosiaaliturvan kuluissa. Tällaisten tarkoituksenmukaisten rakenneuudistusten takana on uskallettava seisoa.
Jos haluamme olla jokin päivä pääministeripuolue, meidän on pystyttävä olemaan uskottava uudistava valtionhoitaja, joka pitää huolen niin kansalaisten ja luonnon hyvinvoinnista kuin julkisen talouden menoista ja tuloistakin. Kestävä kehitys vaatii näiden tasapainoa.
Toivottavasti jaatte huolemme vihreästä talouspolitiikasta, ja pääsemme keskustelemaan aiheesta puoluekokouksessa.
Janne Peltola & Antti “Jogi” Poikola
Viitteen liittohallituksen jäseniä
Puoluevaltuuskunnan jäsen ja talous- ja elinkeinopoliittisen työryhmän pj
Jättämämme aloite
Vihreät keinot julkisen talouden kestävyyteen
Valtion velkaantuminen on kiihtynyt korona-aikana välttämättömien elvytystoimien vuoksi. Vaikka korot ovat tällä hetkellä matalat ja inflaatio kuluttaa velkaa, erityisesti väestön ikääntyminen aiheuttaa kasvavia menopaineita lähivuosikymmeninä. Valtiovarainministeriön arvion mukaan valtion velkaantumisen tasapainottaminen keskipitkällä aikavälillä edellyttää vähintään 5 miljardin euron rakenteelliset säästöt lähivuosina. Valtiovarainministeriön arvio ei välttämättä ole lopullinen totuus: EU:n finanssipolitiikan kehikkoa määritellään uudelleen ja tarkasta vajeen suuruudesta ei ole varmuutta
Jotta Vihreät eivät joudu vain hyväksymään toisten sanelemia leikkauslistoja, tulee tähän keskusteluun varautua.
Ensimmäinen askel on sitoutua julkisen talouden kestävyyteen ja budjettien tasapainottamiseen kunta-, hyvinvointialue- ja valtiotasolla seuraavan 5-10 vuoden kuluessa.
Sen jälkeen tulee etsiä ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävät keinot päästä tähän tavoitteeseen. On päätettävä verotusasteen katto, jonka yläpuolelle ei nousta, määritettävä sen kanssa yhteensopiva kokonaisuus veroja vihreään verouudistukseen ja sen jälkeen laadittava oma lista menoleikkauksista, jotka toteuttavat parhaalla mahdollisella tavalla vihreitä arvoja. Kun käsitys lopullisen kestävyysvajeen suuruudesta on vakiintunut EU-tasolla, voidaan alkaa arvioida keinoja päästä budjettineutraaliudesta kestävälle julkisen talouden tasolle.
Kestävyysvajeesta huolimatta on yhä tärkeää tehdä erityisesti ilmastonmuutosta ja lajikatoa ehkäiseviä investointeja, pitäen kuitenkin mielessä näiden punnitsemisen vaihtoehtoiskustannuksia vasten. Tutkimuskirjallisuudessa on todennettu, että ilmastonmuutoksen taloudelliset vaikutukset ovat suuremmat kuin sen ehkäisemiseen tarvittavat investoinnit.
Lajikadolla on samanlainen vaikutus, ja se pitääkin euroistaa vastaavasti ja perustella budjettivaikutukset tätä kautta. Vastaavasti voidaan myös harkita investointeja sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisyyn ja työllisyyteen.
Näissä budjetin tasapainon ohittavissa toimenpiteissä on tärkeää turvautua asiantuntija-arvioihin. Ilmastopaneelista on saatu hyviä kokemuksia, ja voisi olla tarkoituksenmukaista perustaa vastaavat paneelit lajikadon ja sosiaalisen eriarvoisuuden ehkäisyä varten. Paneelien tehtävinä olisi tuottaa tutkimukseen perustuvia arvioita poliittisten suunnitelmien tehokkuudesta ja kannattavuudesta investointeina.
Tämän aloitteen hyväksyessään puoluekokous sitoutuu julkisen talouden budjettien tasapainottamiseen keskipitkällä aikavälillä ja asettaa puoluehallitukselle tavoitteeksi löytää tähän kestäviä keinoja.
Allekirjoittajat:
Viite – Tieteen ja teknologian Vihreät ry
TalousVihreät ry
Antti ’Jogi’ Poikola
Sakari Kouti
Ville Aarnio