(Tämä kirjoitus englanniksi: https://www.viite.fi/2022/03/24/punitive-tariffs-for-russian-energy/)

Venäjää kohtaan on asetettu monenlaisia pakotteita Ukrainaan hyökkäämisen johdosta, ja lisää on suunnitteilla. Vaadimme aiemmin Vihreiden Nuorten kanssa Suomen irtautumista Venäjän energiasta osana sanktioita ja energiaturvallisuuden edistämistä. 

Tuontitullit olisivat tehokas keino sanktioida Venäjän energiaa. Niiden myötä venäläiselle energialle asetettaisiin tuojan maksama lisäkustannus esimerkiksi yhtä öljylitraa tai kaasukuutiota kohden. 

Suomalaisekonomisteista tuontitullien puolesta ovat puhuneet ainakin Sanna Kurronen,  Juha Itkonen,  Niku Määttänen ja Vesa Kanniainen.

Tuontitullit vaikuttaisivat ainakin kolmella tavalla: 

  1. Venäjän energiayhtiöt joutuisivat myymään energiaa pienemmillä voitoilla. Kuten Kanniainen selittää, esim. öljyntuotanto on Venäjälle edullista ja se on toistaiseksi voinut periä öljystä hyvät voitot. Jotta tullit eivät tekisi myyntihinnasta kilpailukyvytöntä, Venäjä joutuisi pienentämään voittojaan. Mikäli voitoissa on paljonkin laskuvaraa, niin korkeatkaan tullit eivät merkittävästi nosta myyntihintaa ja siten ostajatahojen kustannuksia vaan ainoastaan pienentävät Venäjän voittoja. 
  2. Siltä osin kuin Venäjän energian myyntihinta nousee, niin muualta kuin Venäjältä tulevan energian kilpailukyky paranisi, mikä lisäisi sen tuontia venäläisen energian kustannuksella. 
  3. Tuontitullien aiheuttaman hinnannousun seurauksena fossiilienergian käyttö myös vähenisi kokonaisuudessaan niissä maissa ja niillä sektoreilla, joissa vähentäminen on helpointa. Toteutettaisiin energiansäästötoimia ja siirryttäisiin pois fossiilienergian käytöstä. Tämä olisi hyväksi myös ilmaston kannalta. 

Kaikki nämä vaikutukset johtavat siihen, että Venäjä saa vähemmän voittoja energiamyynneistään, mikä heikentää sen mahdollisuuksia rahoittaa sodankäyntiään. Siltä osalta kun venäläistä energiaa yhä virtaa tullit asettaviin maihin, niin ne keräisivät siitä tullituotot.

Tuontitulleille olisi helpompi saada laajaa kannatusta esimerkiksi EU:n sisällä kuin suorille tuontikielloille. Tullit varmistaisivat fossiilienergiasta yhä vahvasti riippuvaisille maille energian saatavuuden siltä osin kun siitä ollaan valmiita maksamaan ylimääräinen tullin aiheuttana hinta.

Tuontitulleja voisi kiristää tai löysätä asteittain, riippuen miten Venäjä toimii. Yksiselitteinen tuontikielto on siinäkin mielessä heikompi painostuskeino, että sen asettamisen jälkeen sitä ei voi asettaa enää uudestaan, siinä missä tullia voitaisiin mahdollisesti korottaa yhä uudelleen ja pitää siten jatkuvana painostuskeinona ohjailemaan Venäjän toimia. Tullia voisi myös korottaa sitä mukaa, kun vaihtoehtoisia energiantoimittajia pystytään varmistamaan. 

Kuten Kurronen huomauttaa, niin Venäjä saisi kyllä myytyä energiatuotteitaan enemmän tulleja asettamattomille maille, mutta nämä pystyisivät hyödyntämään Venäjän ostajapulaa ja neuvottelemaan itselleen matalammat hinnat, ja Venäjä kärsisi siksi yhä taloudellisesti. Jo nyt venäläistä öljyä myydään merkittävästi kilpailijoita halvemmalla. Lisäksi ainakin maakaasun osalta siirtoyhteydet asettavat merkittäviä rajoituksia sille, että miten paljon kaasun myyntiä voi siirtää muualle. 

Olisi joka tapauksessa hyvä saada mahdollisimman iso osa maailman maista mukaan sanktiotullijärjestelmään. On haitallista, että tulleja asettamattomat maat hyötyvät tilanteesta halvempina energian hintoina. Esimerkiksi Kiinaa olisi tärkeä kannustaa ja painostaa mukaan sanktioihin Venäjää kohtaan, varsinkin kun ottaa huomioon, että halpa energia voi kannustaa sitä yhä syvempään liittoon Venäjän kanssa. 

Ville Seppälä

Puheenjohtaja, Viite – Tieteen ja teknologian vihreät