Julkaisemme dialogia edistääksemme blogissamme myös keskustelukirjoituksia, jotka eivät välttämättä vastaa viitteen hallituksen linjaa. Viitteen ydinvoimanäkemyksistä: https://www.viite.fi/2021/01/20/nuclear-qa/

Sohaisin pahasti muurahaispesää, kun joitakin viikkoja sitten kommentoin lääkäreiden ydinaseiden vastaisen järjestön IPPNW:n keskustelussa, että pidän ydinvoimaa yhtenä mahdollisena keinona ilmastonmuutoksen torjunnassa, ja kannatan sitä, että EU luokittelisi ydinvoiman ympäristöystävälliseksi. Keskusteluketjussa oli edeltävästi oltu kauhuissaan ajatuksesta ydinvoiman mahdollisesta määrittelystä samaan luokkaan kuin uusiutuvat energiamuodot. Sain niskaani valtavan kommenttivyöryn pöyristyksineen ja artikkelilinkkeineen, ja kuten tällaisissa tilanteissa aina, minun oletettiin ja väitettiin sanoneen ja ainakin ajattelevan asioita, joita ei tunnistanut omikseni. Tunteet olivat vahvemmat kuin itse argumentit.

Ydinvoima on erittäin monimutkainen, mutta myös ajassa muuttuva ilmiö. Ydinvoiman turvallisuusvaatimukset ovat kehittyneet selvästi. Toisaalta tietoisuus fossiilisten polttoaineiden käytön nopean alasajon välttämättömyydestä edellyttää ydinvoiman uudelleen arvioimista. Joskus on harkittava pirun ajamista ulos belsebuubin voimalla.

En edelleenkään pidä energian tuottamista ydinvoimalla hyvänä ja kestävänä ratkaisuna. En pidä ydinvoimaa puhtaana. Mutta sillä voi olla jokin väliaikainen merkitys ilmaston lämpenemisen pysyttämisessä lähempänä puoltatoista astetta.

Onnettomuusriski

Ydinvoimakeskustelun yksi haaste on se, että siinä ollaan (syystäkin) huolestuneita niistä voimaloista, joita vuosikymmenten mittaan maailmaan on rakennettu, ja joissa on tapahtunut hirveitä katastrofeja. Muistan itse hyvin Three Mile Islandin (1979), Tšernobylin (1986) ja Fukushiman (2011) ydinvoimalaonnettomuudet. Sellainen energiamuoto, joka tuottaa maapallolla tämän luokan onnettomuuksia 10 – 25 vuoden välein, ei ole hyväksyttävää.

Nykyään rakennettavat voimalat (kuten Olkiluoto 3), ovat varojärjestelmiltään selvästi turvallisempia – siksi rakentaminen tuleekin niin kalliiksi ja kestää niin kauan. Mikäli pahin tapahtuisi ja ydin sulaisi, se solahtaisi lattian läpi ja leviäisi alla olevaan sydänsieppariin (core catcher) ja jäähtyisi, minkä seurauksena ketjureaktio päättyy. Toki aina on mahdollisuus onnettomuuksiin, terrorismiin ja säteilypäästöihin, mutta näihin on varauduttu selvästi aiempaa paremmin. Mikään suuren luokan energiatuotanto ei ole täysin turvallista. Hiilen ja öljyn tuotannossa on kuollut tuhansia ihmisiä.

Ongelmana on tällä hetkellä se, että merkittävä osa edelleen käytössä olevista ydinvoimaloista ei vastaa näitä nykyisiä STUK:in ja EU:n standardeja, eikä kaikkialla huolehdita uusienkaan ydinvoimaloiden turvallisuudesta tiukimpien standardien mukaan. Yhteiskuntien vakaus, korruption torjunta ja tekninen osaamien eivät kaikkialla ole Suomen tasoa. Voidaan siten perustellusti ajatella, että rakentaessaan ydinvoimaa Suomi antaa väärän signaalin kehittyville ja kehitysmaille.

Hinta

Pitkälle hiotuista turvajärjestelmistä seuraa tietysti se, että ydinvoimalla tuotettu sähkö on kallista. Toki laskelmissa tulee ottaa huomioon myös tuotannon jatkuvuus, säätövoima ja varastointi, jotka ovat uusiutuvan energian tuotannossa haasteellisia. Todennäköisesti markkinavoimat tulevat kuitenkin tulevaisuudessa tekemään ydinvoimasta hiipuvan ja lopulta päättyvän energiatuotannon haaran. Uusiutuviin energiamuotoihin sijoittaminen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan tukeminen ja siten uusiutuvan sähkön hinnan halpeneminen johtavat toivon mukaan siihen, että uusiutuvat tulevat ajamaan ydinvoiman ohi ilman tarvetta suurisuuntaisiin poliittisiin ja ideologisiin päätöksiin.

Säteily

Radioaktiivinen säteily on ihmisille ja luonnolle vaarallista. Väestötasolla riskit ovat suoraan verrannollisia säteilytasoon, mutta yksilön kannalta riski ei koskaan ole nolla. Taustasäteily ja Suomessa erityisesti pohjavesien paikalliset radon-pitoisuudet aiheuttavat jatkuvasti pieniä määriä syöpiä. Suhde on tilastollinen, kenenkään yksittäisen ihmisen kohdalla ei ole mahdollista tietää, saiko juuri hänen syöpänsä alkunsa kaivoveden radonista – vai ehkä pään TT-kuvauksesta, jossa etsittiin aivoverenvuotoa. 1990-luvulla laskettiin, että ydinaseiden kehittelyssä käytetyissä ydinkokeissa ilmakehään vapautuneet radioaktiiviset aineet ovat aiheuttaneet yli puoli miljoona ylimääräistä syöpätapausta.

Ydinvoimaloiden toimintahäiriöstä voi seurata säteilyn lisääntymistä, ja erityisesti työntekijöiden kohdalla tätä seurataankin tiiviisti. Näkymättömänä ja yksilön valintojen ulkopuolella olevana säteily herättää paljon suurempia pelkoja kuin esimerkiksi grilliruokien karsinogeenit, vaara joutua liikenneonnettomuuteen tai tupakoinnin aiheuttama keuhkosyöpäriski.

Vakavia ydinvoimalaonnettomuuksia lukuun ottamatta aiheuttavat fossiilisten polttoaineiden käytöstä syntyvät pienhiukkaset merkittävästi enemmän kuolemia kuin ydinvoimaloiden mahdolliset säteilypäästöt. Erityisesti kivihiilen polttaminen tuottaa runsaasti terveydelle vaarallisia pienhiukkaisia, jotka uhkaavat satojen tuhansien ihmisen terveyttä. Tuuli- ja aurinkoenergian osalta en ole löytänyt tilastoja siitä, minkälaisia terveydellisiä riskejä niiden rakentaminen ja energiatuotanto mahdollisesti aiheuttaa, mutta mikään laajamittainen suurienerginen tuotanto ei ole koskaan täysin riskitöntä.

Ydinjätteet

Ydinvoiman käytön seurauksena kasautuvat ydinjätteet ovat mielestäni painavin syy suhtautua ydinvoimaan kriittisesti. Välittömästi prosessista poistettaessa käytetyt polttoainesauvat ovat voimakkaasti säteilevää korkea-aktiivista jätettä ja edellyttävät jatkuvaa jäähdyttämistä. Vaikka säteily onkin vuoden päästä laskenut sadasosaan ja 40 vuoden päästä tuhannesosaan, ovat jätteet edelleen voimakkaan radioaktiivisia ja ne pitää eristää kaikesta elollisesta. Taustasäteilyä voimakkaammin ne säteilevät satoja tuhansia vuosia.

Maailmanmitassa on erittäin huolestuttavaa, että Suomi on käytännössä ainoana maana pyrkinyt aidosti ratkaisemaan ydinjätteiden turvallista säilytystä. Minun asiantuntemukseni ei riitä sen arvioimiseen, ovatko laskelmat Onkalon turvallisuudesta satojen tuhansien vuosien ajan riittävät. Säteilyn intensiteetti laskee kuitenkin koko ajan, joten mitä kauemmin säilytys toimii, sen pienemmiksi riskit muodostuvat. Yhdeksi riskiksi voi muodostua pitkään säilyvä plutonium, jota muun ydinmateriaalin säteilyn heiketessä voitaisiin jo lähivuosisatoina käyttää ydinaseisiin tai vähintään likaisiin pommeihin. Onkaloa pitäisi siis vartioida satoja vuosia.

Ydinjätteitä on joka tapauksessa maailmalla valtavat määrät, joten riippumatta siitä, millä aikataululla ydinvoiman tuotanto maapallolla loppuu, tarvitsemme näitä loppusijoituspaikkoja runsaasti lisää.

Yhteys ydinaseisiin

Minulle ydinvoiman vastustaminen on aina liittynyt vahvasti niiden kytkökseen ydinaseisiin. Alun perin yksi selvä motivaatio ydinvoiman rakentamiseksi on ollut tuottaa korkeasti rikastettua uraania ja plutoniumia ydinpommeihin. Ilman ydinreaktoreita ei ole ydinaseita. Uraania polttoaineena käyttävät ydinvoimalat tuottavat plutoniumia, joka on erinomainen ydinpommien rakennusaine – ei siitä muuhun olekaan. Torium-voimalat tuottaisivat ydinseisiin soveltuvaa uraanin isotooppia, mutta eivät plutoniumia. Tästäkin saa aikaan ydinaseen. Uraanivoimaloiden tuotteet ovat kuitenkin sekä määrällisesti että kätevyydeltään selvästi parempia, mikä on ollut yksi syy uraanin valintaan toriumin sijasta.

1970 solmitussa ydinsulkusopimuksessa sovittiin, että ainoastaan viisi silloista ydinasevaltiota saivat pitää ydinaseita, mutta sopimus turvasi kaikille maille mahdollisuuden ydinvoiman rauhanomaiseen käyttöön. Sopimus piti sisällään myös ydinasevaltioiden aseriisunnan, mutta tämä pilari on kyllä täysin unohdettu. Ja ydinaseetkin ovat levinneet, ydinasekerhoon on vuosien mittaan liittynyt neljä uutta jäsentä.

Ilman ydinvoimaloita ei Intialla ja Pakistanilla olisi nykyistä ydinasearsenaalejaan, joilla ne keskinäisessä ydinsodassa voivat saada aikaan sellaisen noki- ja pölypilven, että kasvukaudet ja sadot heikkenisivät koko maapallolla aiheuttaen yli miljardin ihmisen nälkäkuoleman.

Ydinvoimaloiden nopeutettukaan alas ajaminen tällä hetkellä tuskin kuitenkaan vaikuttaisi ydinaseiden lisäämiseen ja kehittämiseen. Korkea-aktiivista fissiiliä materiaalia on maailmassa tällä hetkellä niin runsaasti, ettei ydinaseiden rakentajilta hevin lopu raaka-aine, vaikka kaikki ydinvoimalat nyt suljettaisiin. Tosin ydinaseettomille ja ydinvoimaa aloitteleville maille voimalat voisivat tarjota keinoja myös pommimateriaalin tuottamiseen.

Voiko ydinvoimasta olla nyt hyötyä?

On selvää, ettei ydinvoima mitenkään voi olla ”ratkaisu” ilmastonmuutokseen. Kuten Olkiluodossa on nähty, kestää ydinvoiman rakentaminen turvallisesti tolkuttoman kauan, vaikka nyt saatujen kokemuksen pohjalta tuskin ihan kolmeakymmentä vuotta. Se on siis aivan liian hidas keino ilmastokriisiin. Se tulee myös tolkuttoman kalliiksi. Näin ollen ilmastokriisin torjuntaa ei voida laskea ydinvoiman varaan, vaikka tulevat projektit olisivatkin toimivampia ja turvallisempia.

Toisaalta viime vuosien valtavan kehityksen seurauksena sekä tuulivoiman että aurinkoenergian hinta on merkittävästi laskenut ja siten kannattavuus noussut. On mahdollista, että Saksan päätös ajaa ydinvoima todella nopeaa tahtia alas on nopeuttanut uusiutuvien energiamuotojen kehitystä.

Silti Saksan päätös tuntuu oudolta, kun sen seurauksena Saksa on ainakin toistaiseksi joutunut lisäämään fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja siten kasvattanut hiilijalanjälkeään. Maakaasun tarve on noussut ja on ilmeistä, että Nord Stream kaasuputken rakentaminen liittyy juuri tähän. Ilman ydinvoimaa, ja ainakin ennen kuin uusiutuvista energiamuodoista on koko sähköntarpeen tyydyttämiseen, tulee Saksa tarvitsemaan maakaasua Venäjältä.

Erityisesti jo olemassa olevien ydinvoimaloiden ajaminen alas ennen niiden lopullista käyttöikää tuntuu enemmän ideologiselta kuin rationaaliselta päätökseltä. Japani on täsmälleen samassa tilanteessa, Fukushiman jälkeen ydinvoiman vastustus estää sen käytös, mutta fossiilittoman energian tuottaminen tällä aikataululla ei onnistu.

* * *

Rauhanlääkäreiden keskustelupalstalla minulle tosiaan vakuutettiin moneen kertaan, ettei ydinvoima ole ratkaisu ilmastonmuutokseen. Ei varmasti olekaan. Mutta kenties nykyisen ydinvoimaloiden käyttöä pidentämällä ja ehkä uusien voimaloiden rakentamisella (kunhan standardit ovat yhtä tiukat kuin Olkiluoto 3:ssa) voimme pelata aikaa ilmastonmuutoksen kanssa. Jos väliaikaisella ydinvoiman käytöllä voidaan vähentää ilmaston lämpenemistä edes muutamalla asteen kymmenyksellä, on se minusta kannatettava ratkaisu. Pysyvästi ihmiskunnan ei pidä ydinvoimaan turvautua.

Samanaikaisesti on toimittava voimakkaasti uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseksi, energiankulutuksen hillitsemiseksi mm. prosesseja tehostamalla sekä hiilinielujen turvaamiseksi ja lisäämiseksi.

Mitään keinoa ei pidä jättää käyttämättä vain siksi että se on ideologisesti väärä.

Kati Juva

Dosentti, erikoislääkäri

IPPNWn hallituksen (Board) jäsen

ICAN Finlandin toinen koordinaattori