Hyvät puoluekokouksen osallistujat
Aloitan sitaatilla: ”Me tiedämme, miten ongelmat tulisi ratkaista – mutta meitä ei kuunnella.” En
siteeraa tässä edustamaani Viitettä, eli Tieteen ja teknologian vihreitä. En siteeraa muitakaan
Vihreitä toimijoita, vaan sosiologeja, jollainen itsekin olen.
European Sociologican Associationin konferenssissa viime viikolla sosiologian professorit ja
huippututkijat Emilia Aiello, Sari Hanafi, Vicenç Navarro pohtivat semiplenaarissa sitä, miten ja
miksi sosiologia ei ole pystynyt olemaan riittävällä tavalla osa ratkaisua niihin yhteiskunnan
ongelmiin, joita se analysoi. Jos vedän mutkia aika paljon suoraksi, syyksi nähtiin kuilu
intellektualismin ja arkielämän ratkaisutarpeiden välillä. Tilanteen parantamiseksi esitettiin muun
muassa yhteisluomisen menetelmiä niin tutkimuksen tekemisessä kuin tutkimustulosten
soveltamisessakin.
Olisiko tässä ideaa myös meille vihreille? Puhumme paljon yhdessä tekemisestä ja kaikille
paremman maailman luomisesta. Mutta mitä voisimme tehdä käytännössä? Miten vihreän asian
omistajuus saadaan syntymään yhä suuremmalle joukolle ihmisiä? Se olisi ehdottoman tärkeää
esimerkiksi ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta. Siinä on käytännön haaste tässä
kokouksessa valittaville puolueen vastuuhenkilöille, mutta myös meille kaikille muille vihreille
toimijoille.
Avoin keskustelu myös vaikeista asioista ja tunteista on avain kohti muutoksen tekemistä, avain
siihen oveen, josta kulkee tie ulos uhriutumisen bunkkereista. Tämä ei ole vain retoriikkaa, vaan
tutkimustulos, jonka esitteli emootiotutkija, professori Mikko Salmela Tieteen kesäseminaarissa
2021.
Kuunnellaan tutkimusta ja kuunnellaan ihmisiä.