Arvon puoluekokous,
meillä Vihreillä on yleisesti upean holistinen lähestyminen ympäristökriiseihin ja niiden ratkaisemiseen. Ilmastonmuutos, luontokato ja kiertotalous nähdään yhteenkytkeytyvinä ja niitä pyritään ratkaisemaan samaan aikaan, huomioiden samalla myös sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset ulottuvuudet.
Yksi ympäristöllisen kestävyysmurroksen ulottuvuus on kuitenkin vaarassa jäädä aivan liian vähälle huomiolle. Nimittäin onko meillä riittävästi osaavaa työvoimaa toteuttamaan ennennäkemättömän ripeän yhteiskunnallisen murroksen, jos sille tielle viimein päätämme tosissamme lähteä. Huoli on paitsi globaali, myös kansallisella tasolla aiheellinen. Meillä on esimerkiksi kiistattoman hienot teollisuuden vähähiilitiekartat jotka viitoittavat niitä uudistustarpeita, mitä teollisuuden infrastruktuurissa täytyy tapahtua, mutta ei ensimmäistäkään arvausta onko meillä osaavia tekijöitä sitä toteuttamaan. Ainakin oma ammatikuntani eli tekniikan alan ammattilaiset ovat vähintäänkin todella keskeisessä roolissa tässä siirtymässä. Nyt olisi analysoitava tulevia osaamistarpeita sekä olemassa olevan työvoiman osalta jota täytyy ehkä täydennyskouluttaa, että tulevaisuuden osaajia eli korkeakoulujen tällä hetkellä tuottamaa osaamista. Näitä tarpeita täytyy ennakoida nyt, sillä muutokset näkyvät työvoimassa vuosien viiveellä.
Olen huolissani kuinka vähän tämä osaamisnäkökulma on ollut esillä. Valopilkkujakin on ollut, kuten esimerkiksi Insinöörien ilmastorintaman koulutuspoliittinen manifesti joka kanavoi alan sisäistä hätähuutoa: kestävyysnäkökulmat on integroitaitava nykyistä paremmin ainakin tekniikan alan korkeakoulututkintoihin. Vastaanotto on ollut kiittävä joka suunnalta, mutta näkyy edelleen vain puhetasolla, ei teoissa. Tätä teemaa olisi syytä pitää aktiivisemmin keskustelussa edellä, jotta koulutusinstituutiot tarttuvat vaadittaviin toimiin.
Kiitos ja hyvää puoluekokousta!