Helsingin Sanomien Ronja Salmi kysyi, kuka pysäyttäisi sosiaalisen median noidankehän, provokaation roskakierteen. Mun mielestä vastaus löytyy puolueista ja poliittisesta päätöksenteosta. Mä voin suoraan sanoa, että mua ahdistaa ja huolettaa se, kuinka pitkälle somealustat on saanut kehittyä ennen kuin valtaosa meistä on tajunnut niiden vallan ja vaikutuksen meidän jokapäiväiseen elämään. Internetin ja somen avulla pitäisi voida lisätä ihmisoikeuksia ja sananvapautta, mutta näin ei ole. Verkkohäirinnällä pyritään hiljentämään erityisesti vähemmistöjen ääni ja vähentämään keskustelun moniäänisyyttä.
Kuntavaalit olivat somevaalit, joten ehdokkaiden oli lähes pakko altistaa itsensä somen vinoutuneille algoritmeille saadakseen näkyvyyttä ja ääniä. Demokratian kannalta on äärimmäisen ongelmallista, että meidän on lähes pakko toimia alustoilla, joiden tiedetään lisäävän polarisaatiota ja vastakkainasettelua. Vaalien aikana verkkohäirinnästä keskusteltiin paljon. Nyt on aika muuttaa keskustelu toimiksi.
Sosiaalinen media on pysyvästi osa meidän elämää. Mä haluan kysyä teiltä, annetaanko me somealustojen vaikuttaa siihen, onko kommunikointi läheisten kanssa turvallista, onko politiikan tekeminen turvallista ja ennen kaikkea, onko yksittäisen kansalaisen osallistuminen ja vaikuttaminen yhteiskunnassa turvallista?
Se ei riitä, että verkkohäirinnän uhrien tukemiseen panostetaan. Tarvitaan myös ennaltaehkäiseviä toimia ja muutos somealustojen toimintaan – tämä muutos pitää ajaa läpi kansainvälisesti. Meidän on haastettava se, millaisia algoritmeja somealustoilla käytetään ja millaisia eettisiä valintoja teknologiaa kehittäessä tehdään. Lisäksi tarvitaan resursseja verkkohäirinnän ehkäisyyn ja valvontaan.
Hyvät ystävät. Tämä muutos on iso eikä tapahdu hetkessä. Mutta se on muutos joka me tarvitaan ihmisoikeuksien ja sananvapauden toteutumiseksi.