Arvon puoluekokous,

haluaisin sanoa muutaman sanan Vihreiden työmarkkinapolitiikasta. Tuntemani vihreät ovat olleet aina ylpeitä siitä, että vihreät ovat puolueena irrallaan työmarkkinajärjestöistä, niin työntekijä- kuin työnantajapuolelta. Ja mikäs siinä, on hyvä asia olla itsenäinen ja ettei ole työmarkkinajärjestöjen talutusnuorassa. Mutta mielestäni vihreillä tulisi olla läheisemmät suhteet työmarkkinajärjestöihin ja sen kautta parempi tatsi työmarkkinoiden kehittämiseen ja työllisyyspolitiikkaan.

On syytä korostaa sidonnaisuuksiani sen verran, että oma leipäni tulee tekniikan akateemisilta. Mutta tämä suolahippu huomioiden, pyydän teitä harkitsemaan seuraavaa. Vaikka tänä päivänä puhutaan paljon, kuinka järjestäytyminen ja ay-liike ei enää ihmisiä kiinnosta, niin tänäkin päivänä lähes yhtä suuri osuus työvoimasta kuuluu ammattiliittoon, kuin mitä äänioikeutetuista äänestää eduskuntavaaleissa. Se on varsin merkittävä osuus, ja merkillepantavaa myös vihreille keskeisen arvon, demokratian, näkökulmasta. Sanoisin, että instituutio joka saa luottamuksen lähes seitsemältä kymmenestä työssäkäyvästä ansaitsee paikkansa keskusteluissa työmarkkinoiden kehittämisestä.

Vihreiden ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyössä voitaisiin edistää monia lukkiutuneita kysymyksiä. Vaikkapa perustulon näen hyvin epätodennäköisenä orgaanisena avauksena työmarkkinajärjestöiltä, mutta yhteistyötä ja vuoropuhelua fasilitoimalla siitäkin voisi löytyä riittävästi yhteistä tarttumapintaa. Vihreiden kannattaisi olla aloitteellinen.

Muun muassa oikeudenmukaista siirtymää vahvasti korostavana me Vihreät puhumme aivan oikeista asioista politiikan näkökulmasta, mutta ihmisen näkökulmasta ne voivat tuntua liian abstrakteilta. Työmarkkinajärjestöjen kautta olisi mahdollisuus saada myös tarttumapintaa ja ymmärrystä siitä, miten viestimme näistä asioista ihmislähtöisesti.

Kiitos ja hyvää puoluekokousta kaikille!