Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2000 Suomen kokonaiskasvihuonekaasupäästöt olivat 70 miljoonaa tonnia ja maatalouden kasvihuonekaasupäästöt 6,6 miljoonaa tonnia. Vuoden 2020 ennakko-arvion mukaan kokonaiskasvihuonekaasupäästöt olivat 48,3 miljoonaa tonnia ja maatalouden kasvihuonekaasupäästöt 6,6 miljoonaa tonnia. Maatalouden päästöissä ei ole siis 20 vuodessa tapahtunut muutosta, kun samaan aikaan muiden sektoreiden päästövähennysten myötä päästöt ovat tippuneet merkittävästi.
Maataloustuotantoon liittyvistä päästöistä osa luokitellaan lisäksi LULUCF- eli maankäyttösektorille, jossa niitä on lähes 9 miljoonan tonnin edestä (liitekuvat 1 ja 2), mikä pienentää LULUCF-sektorin kokonaisnielua oleellisesti. Maatalouden päästöjen vähentäminen on ensiarvoisen tärkeää hiilineutraaliustavoitteemme ja hiilinegatiivisuuden saavuttamiseksi.
Syksyn budjettiriihessä on hyvä mahdollisuus vähentää maatalouden päästöjä usealla toisiaan tukevalla toimella – sekä tukipolitiikassa että verotuksessa.
Suomen kansalliset maataloustuet on nyt kohdistettu lähes yksinomaan eläinperäiseen tuotantoon. Tämä antaa sille epäreilun kilpailuedun tuotantomäärissä ja -hinnoissa suhteessa kasvisperäiseen tuotantoon ja johtaa siten myös suurempaan eläinperäiseen ruoankulutukseen. Siirtyminen kasvispainotteisempaan ruokavalioon ja ruoantuotantoon vähentäisi maatalouden päästöjä huomattavasti. Tuotantomäärissä kuvaavaa on mm. se, että sianlihan tuotanto on meillä jo suurempaa kuin sen kulutus. Tuemme siis verovaroilla paitsi omaamme, niin myös ulkomaalaisten korkeapäästöistä ruokavaliota. Tukipolitiikan perustelu esim. huoltovarmuudella on heikoissa kantimissa.
Maataloustukien siirtäminen pois eläintuotannosta vähentäisi rehunkulutusta ja siten peltopinta-alan tarvetta, koska vastaavan ravinnon saanti kasvintuotannosta vaatii paljon vähemmän pelto-alaa. Peltopinta-alan tarvetta vähentäisi myös maataloustukijärjestelmän muuttaminen vähemmän panosperustaiseksi, sillä nykyjärjestelmä kannustaa pitämään myös täysin tuottamattomia peltoja maatalouskäytössä. Tätä on erittäin tärkeää edistää myös EU:n CAP-maataloustukien kansallisen jaon osalta. Nämä muutokset lisäisivät mahdollisuuksia mm. ennallistaa turvepeltoja, joiden päästöt ovat nyt jopa 8,7 miljoonaa tonnia vuodessa, vaikka ne muodostavat vain 10 prosenttia koko Suomen peltoalasta. Ennallistamiseen tulee myös suunnata tukia. Käyttöön jäävät turvepellot tulee muuttaa kosteikkoviljellyiksi, jolloin niiden pohjaveden pintaa säädellään päästöjen vähentämiseksi. Tulee myös tukea sitä, että nyt maatalouskäytössä olevia turvepeltoja metsitetään, jotta niistä muodostuisi hiilinieluja. Tukia tulee kohdentaa muihinkin julkishyödykkeisiin, kuten monimuotoisuuden ja vesien ekologisen tilan parantamiseen.
Tukipolitiikan muutosten lisäksi tulee muuttaa elintarvikeverotusta hiilijalanjälkipohjaiseksi. Hallitusohjelman kirjauksen mukaan “Kehitetään elintarvikkeiden ja muiden kulutustuotteiden elinkaaripäästöjen arviointia kulutusverotuksen suuntaamiseksi ilmasto- ja ympäristövaikutukset huomioivaksi.” Elinkaaripäästöjen arvioinnin kehittyessä voitaisiin muodostaa jatkuvasti tarkempia veroasteikoita. Jo nyt voitaisiin luoda asettaa esimerkiksi vain lihalle karkea vero, joka riippuisi eläinlajista. Vero koskisi sekä suomalaisia että ulkomaalaisia tuotteita, joten se ei johtaisi hiilivuotoon ja suomalaisen tuotannon siirtymiseen ulkomaille. Elintarvikkeiden yleistä arvonlisäverokantaa voitaisiin samalla laskea.
Suomen tulisi myös tavoitella uutta vientiä ja kasvua kestävästä ruoantuotannosta. Esimerkiksi kasvipohjaisten proteiininlähteiden ja kasvimaitojen markkinat ovat globaalisti suuressa kasvussa ja ympäristöpolitiikan kehittyessä markkinan voidaan odottaa vain kasvavan entisestään. Kestävyysmuutos varmistaisi, Suomessa tuotetaan ruokaa tulevaisuudessakin, tulevaisuuden markkinoille. Suomella on erinomaiset edellytykset luoda uusia menestystuotteita korkean osaamisensa vuoksi, joista hyvinä esimerkkeinä toimivat Nyhtökaura- sekä Beanit -kasviproteiinituotteet. Luopumalla eläintuotannosta asteittain riittää peltopinta-alaa tuottamaan kasvijalosteiden raaka-aineita laajamittaiseen vientiin asti. Tämän kehityksen tukemiseksi budjettiriihessä täytyy panostaa tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin sekä julkisten hankintojen kestävyys- ja innovatiivisuuskriteerien edistämiseen.
Tässä esitetyt budjettitoimet tukevat toisiaan. Maataloustukien uudelleenkohdentaminen ja elintarvikkeiden hiilivero vähentävät eläinperäisten tuotteiden kulutusta ja tuotantoa. Tämän myötä kysyntä turvepelloille eläinperäiseen tuotantoon laskisi monin paikoin niin, että monia niistä voitaisiin ennallistaa melko pienilläkin tukisummilla.
Ville Seppälä
Puheenjohtaja, Viite
Jussi-Pekka Teini
Varapuheenjohtaja, Viite
