Viite – Tieteen ja teknologian vihreät ry:n liittokokous vaatii, että ruoantuotannon päästöjä Suomessa vähennetään merkittävästi ilmastonmuutoksen torjumiseksi mm. ohjaamalla maataloustukia ja kulutuspäätöksiä ekologisempaan suuntaan, ottamalla käyttöön uusia viljelykäytäntöjä ja kasvinjalostuksen menetelmiä sekä vähentämällä ruokahävikkiä.

Elämme näillä näkymin mittaushistorian toiseksi lämpimintä vuotta. Viimeisimmän Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n raportin mukaan planeetan keskilämpötila oli noin 1,2 astetta yli esiteollisen ajan vertailuarvon. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousi tänä vuonna korkeimmalle tasolle sitten ihmislajin kehityksen. Tänään 5. joulukuuta 2020 Havaijilla Mauna Loan mittausasemalla mitattu ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli 412.80 ppm kun se vuosi sitten oli 410.45 ppm.

Ilmaston lämpeneminen on tähän mennessä todennäköisesti suurin ihmiskunnan kohtaama koko lajin olemassaoloa uhkaava haaste. Sen tiedetään johtuvan ihmisen aiheuttamasta kasvihuonekaasupäästöjen merkittävästä kasvusta esiteolliseen aikaan verrattuna. Ilmaston lämpenemisestä seuraa lukuisia haittoja, kuten merenpinnan nousu, jäätiköiden sulaminen, tulvat, helleaallot, kuivuuden aiheuttama maaperän köyhtyminen ja viljelyalueiden muuttuminen. Lisäksi äärimmäiset sääilmiöt kuten trooppiset myrskyt voimistuvat meren lämpenemisestä johtuen. Myöskään eläimet eivät ehdi sopeutua muuttuvaan ekosysteemiin, jolloin seurauksena on lajien sukupuuttoja. Ihmisten elinolojen huonontuessa puolestaan köyhyys ja pakolaisuus lisääntyvät. Tutkijat ovat varoittaneet, että nämä ilmiöt kasvavat kestämättömiksi, mikäli keskilämpötila kohoaa yli 1,5 astetta, joka asetettiinkin Pariisin ilmastosopimuksen ensisijaiseksi tavoitteeksi.

Suurimman huomion päästökeskustelussa ovat saaneet fossiiliset polttoaineet, joita pidetäänkin merkittävimpänä ilmastonmuutosta edistävänä tekijänä. Science-tiedelehdessä marraskuussa julkaistussa tutkimuksessa kuitenkin todettiin, että ilman muutoksia ruoantuotannon päästöissä meillä ei ole mahdollisuutta saavuttaa tavoitetta lämpenemisen rajoittamisesta 1,5 tai edes 2 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna, vaikka fossiilisten polttoaineiden kuluttaminen lopetettaisiin välittömästi. Myös kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC on korostanut ruokavaliomuutosten tärkeyttä ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. 

On myös selvää, että mikäli hiilineutraaliutta tavoittelevat Suomi ja EU päästävät yhden keskeisen päästösektorin vähällä, kasautuu päästövähennystaakka tarpeettoman raskaaksi muille sektoreille. Siksi onkin pikaisesti etsittävä keinoja ruoantuotannon päästöjen vähentämiseksi. Merkittävimmät keinot liittyvät eläinperäisen ruoan korvaamiseen kasvipohjaisella, ekologisempien viljelykäytäntöjen kehittämiseen, uusien kasvinjalostustekniikoiden käyttöönottoon sekä ruokahävikin vähentämiseen. 

Maatalouspolitiikka, ja etenkin sen taloudellinen ulottuvuus eli maataloustuet ovat paras ohjauskeinomme maatalouden muuttamiseksi haluttuun suuntaan, sillä viljelijöiden saamat tuet voitaisiin vahvemmin sitoa ilmasto- ja muihin ympäristötoimiin. Kohta alkavalla uudella EU:n CAP-kaudella (CAP, Common Agriculture Policy) olisi ollut oikeasti mahdollisuus vähentää ruoantuotannon päästöjä ja toisaalta parantaa viljelijöiden tilannetta. Valitettavasti EU:n Green Deal -kokonaisuutta tukeva CAP-pohjaesitys vesittyi nykytilan säilyttämistä ajaneiden lobbareiden painostuksesta. 

Suomi voi vielä kiriä omaa maatalouspolitiikkaansa ympäristön ja luonnon kannalta kestävämmäksi, koska nyt sorvataan jäsenmaiden maatalouspolitiikka EU:n asettamien reunaehtojen puitteissa. Suomen itse asettamat kansalliset maataloustuet on nyt suunnattu pääosin eläinperäiseen tuotannon tukemiseen. Juuri eläinperäinen elintarviketuotanto aiheuttaa eniten päästöjä. Eläinperäiseen tuotantoon ohjaavan tukipolitiikan jatkaminen on hälyttävää, sillä se ei tule vähentämään päästöjä. Tukien ja tuotannon muuttaminen kasvipainotteisemmaksi vähentäisi myös peltopinta-alan tarvetta, mikä mahdollistaisi tarpeettomien peltojen metsityksen ja vahvistaisi siten hiilinielutasettamme. 

Maatalouden päästöjä voitaisiin pienentää erilaisten ekologisempien viljelykäytäntöjen käyttöönotolla. Erityisesti turvepeltojen viljelykäytäntöjä muuttamalla olisi mahdollista saada aikaan merkittäviä päästövähennyksiä, sillä ne aiheuttavat noin 50 % kaikista maataloussektorin päästöistä, vaikka turvepeltojen pinta-ala on vain noin 10 % kaikesta peltomaasta. Turvepeltoja tulisi metsittää ja kosteikkometsittää, uusien turvepeltojen raivaaminen lopettaa, viljelykäytössä olevat pellot tulisi pitää kasvipeitteisenä sekä pohjavedenpintaa tulisi säädellä oikealle tasolle.

Maatalouden päästöjä kannattaa pyrkiä vähentämään myös mm. hiiliviljelyä tai regeneratiivista viljelyä kehittämällä. Näiden positiiviset ilmastovaikutukset ovat vielä pääasiassa teoreettisia. Menetelmien päästövähennyspotentiaalia on syytä tutkia tarkemmin toimintatutkimuksilla ja kokeiluilla, jotta menestyksekkäät menetelmät saadaan nopeasti käyttöön. Tällä hetkellä pellot ovat vielä päästöjen lähde, eivät hiilinielu. 

Luomuviljely mielletään usein tavanomaista viljelyä ekologisemmaksi vaihtoehdoksi. Näille mielikuville ei kuitenkaan ole tieteellistä näyttöä. Luomuviljely tuottaa pinta-alayksikköä kohti tavanomaista tuotantoa huonomman sadon, jolloin ympäristövaikutukset tuotettua tonnia kohden ovat luomussa usein huonommat. Luomun edistämisen sijaan tulisikin keskittyä luomun hyvien käytäntöjen siirtämiseen tavanomaiseen viljelyyn

Tuotantoa voidaan ohjata vähäpäästöiseksi myös kulutusvalintoihin vaikuttamalla. Meidän tulee siksi toimeenpanna hallitusohjelman kirjaus: “Kehitetään elintarvikkeiden ja muiden kulutustuotteiden elinkaaripäästöjen arviointia kulutusverotuksen suuntaamiseksi ilmasto- ja ympäristövaikutukset huomioivaksi.” Samanaikainen maatalouspolitiikan taloudellinen ohjaus kasvipohjaiseen tuotantoon ja kestävän kehityksen verouudistus tekevät terveellisen ja ilmastoystävällisen ruokavalion mahdolliseksi kaikille varallisuustasosta riippumatta. Useat elintarviketuottajat ovat jo ottaneet omaehtoisesti käyttöön päästömerkinnät perinteisempien ympäristömerkkien lisäksi. Näiden yleistymistä tulee edistää myös poliittisin toimin, jotta kuluttajien on mahdollista tehdä tietoisia valintoja oman ruokavalionsa ympäristövaikutuksista. 

Ilmastonmuutoksen edetessä maatalouden on myös kyettävä sopeutumaan muutoksiin samalla, kun pyrimme suojelemaan biodiversiteettiä ja kasvattamaan luonnon hiilivarastoja. Tämä edellyttää nopeatempoista kasvinjalostusta, missä uudet jalostustekniikat kuten geenisakset ovat tarpeen. Niiden sulkeminen pois keinovalikoimassa tekisi jo valmiiksi vaikeasta urakasta ruuantuotannon muuttamisesta ympäristöystävällisemmäksi entistäkin vaikeampaa. Sääntelyn ja tukien on syytä keskittyä todellisiin ympäristövaikutuksiin.

Meillä on kaikki mahdollisuudet tehdä suomalaisesta ruoantuotannosta maailman kestävintä huolehtien samalla ettei terveellinen ja ravitseva ruoka ole liian kallista, ja maataloustuottajat saavat työstään asiamukaisen korvauksen. Nyt on aika tarttua toimeen!

Lisätietoja:

Viite – Tieteen ja teknologian vihreät ry

Johanna Kohvakka, puheenjohtaja

johanna.kohvakka@vihreat.fi 

Lue lisää maatalouden ympäristövaikutuksista Viitteen blogista.

Lähteitä:

https://science.sciencemag.org/content/370/6517/705

https://tietokayttoon.fi/julkaisut/raportti?pubid=URN:ISBN:978-952-287-618-8

https://www.independent.co.uk/environment/climate-change-carbon-dioxide-levels-high-history-warming-global-temperatures-a8911331.html