Elokuun 6. päivänä 1945 pudottivat amerikkalaiset kirkkaalta aamutaivaalta ydinpommin, ”Little Boyn” Hiroshimaan. Se räjähti 600 metrin korkeudessa kolmen sillan risteyksessä surmaten välittömästi 60 000 – 70 000 ihmistä. Vuoden loppuun mennessä kuolonuhrien määrä oli noussut reilusti yli sataan tuhanteen, ja kaikkiaan kuolleiden määräksi arvioidaan 140 000. Nagasakiin kolme päivää myöhemmin pudotettu pommi surmasi yhteensä 70 000 – 80 000 ihmistä.
Ydinaseita on maailmassa tällä hetkellä yhdeksällä eri maalla yhteensä arviolta 13 400. Tämä on alle kolmannes kylmän sodan kiihkeimpien ydinasevarusteluvuosien määrästä. Tämäkin määrä on kuitenkin täysin riittävä tuhoamaan koko ihmiskunnan eloonjäämismahdollisuudet moneen kertaan.
Ydinaseriisunta
Ydinaseriisuntaan tähtääviä toimia ja sopimuksia on yritetty rakentaa 1950-luvulta lähtien. Tärkein sopimus on ollut vuonna 1970 voimaan astunut ydinsulkusopimus (Nuclear Non-Proliferation Treaty, NPT). Siinä silloiset ydinasevallat Britannia, Kiina, Neuvostoliitto, Ranska ja Yhdysvallat sitoutuivat siihen, etteivät jaa ydinasetietämystä muille, ja muut valtiot lupasivat olla hankkimatta ydinaseita. Houkuttimeksi niille taattiin tukea ydinvoiman rauhanomaiseen käyttöön. Sopimuksessa myös ydinasevallat sitoutuivat ydinaseriisuntaan.
Ydinsulkusopimus ei ole pitänyt. Sen solmimisen jälkeen neljä maata, Intia, Pakistan, Israel ja Pohjois-Korea ovat hankkineet ydinaseita. On kuitenkin mahdollista, että ilman sopimusta näitä maita olisi vielä enemmän. Esimerkiksi Ruotsilla ja Etelä-Afrikalla on aikanaan ollut ydinaseohjelmia, jotka kuitenkin keskeytettiin.Kylmän sodan aikanakin käytiin ydinaseriisuntaneuvotteluja kuten SALT eli Strategic Arms Limitation Talks. Kun Eurooppaan oltiin 1980-luvulla tuomassa lisää ydinaseita (Neuvostoliiton SS-20-ohjukset ja Yhdysvaltojen Pershing euro-ohjukset), synnytti tämä valtavia vastalauseita eri puolilla Eurooppaa. Vuonna 1987 solmittiinkin keskipitkän kantaman ohjussopimus (Intermediate-Range Nuclear Forces Treaty, INF), joka poisti nämä aseet Euroopasta.
Varsinaiseen merkittävään ydinaseiden määrän vähentämiseen päästiin kuitenkin vasta 1991 START -sopimusten myötä (Strategic Arms Reduction Treaty), joista ensimmäisen presidentit George H. W. Bush ja Mihail Gorbatšov allekirjoittivat. Tätä seurasi nopeassa tahdissa START II. Jatkona näille solmittiin vuonna 2011 Uusi START, joka on umpeutumassa alkuvuodesta 2021.
Kylmän sodan loppumisen jälkeen näytti hetken siltä, että ydinaseiden merkitys kansainvälisessä politiikassa vähenee, ja niiden määrä laskikin huippuvuosista. Pian ydinasepuhe kuitenkin ”löystyi”. Johtajat, jotka eivät olleet kokeneet kauhun tasapainon kauheaa tasapainottelua, alkoivat uudestaan miettiä ydinaseiden käyttöä mahdollisena politiikan jatkeena.
Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ydinaseriisunta ei ole edennyt. Ydinsulkusopimuksen kauniista tavoitteista huolimatta ydinasevalloilla ei näytä olevan pienintäkään aikomusta ydinaseista luopumiseen. YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet tulkitsevat ydinsulkusopimuksen pikemminkin takaavan heille oikeuden pitää hallussaan ydinaseita.
Monet ydinasemaat modernisoivat tällä hetkellä ydinaseitaan aktiivisesti. Britannia uusii ydinsukellusvenelaivastoaan ja Venäjä kokeilee ydinvoimaa ohjusten polttoaineena. Myös kansainvälinen sopimusjärjestelmä on rapautumassa. Yhdysvallat irtisanoutui viime vuonna INF-sopimuksesta, yhtenä perusteluna vaatimus saada Kiina mukaan neuvotteluihin. Trump on myös väläytellyt vetäytymistä ydinkoekiellosta.
Ydinaseiden humanitaariset vaikutukset
.2000-luvun alussa alkoi kertyä yhä huolestuttavampaa tietoa mahdollisen rajoitetunkin ydinsodan seurauksista. Ilmastotukijat mallinsivat Intian ja Pakistanin välisen ydinkonfliktin, jossa kumpikin käyttäisi 50 ydinpommia (murto-osa koko maailman arsenaalista). Mallinnuksen mukaan tästä seuraavasta tulimyrskystä kohoaisi ilmakehään niin paljon nokea ja muita pienhiukkasia, että auringon valon pääsy maan pinnalle heikkenisi merkittävästi jopa kymmeneksi vuodeksi koko pohjoisella pallonpuoliskolla. Tästä seuraisi nopea ydintalvi: ilmaston viileneminen, sateiden ja kuivien kausien muuttuminen, kasvukausien voimakas lyheneminen ja sitä kautta maailmanlaajuinen nälänhätä. Sodan seurauksena jopa kahta miljardia ihmistä uhkaisi nälänhätä ja monet yhteiskunnat romahtaisivat. Tutkimus löytyy täältä.
Ydinaseiden vastainen liike aktivoitui uudestaan 2000-luvun alkuvuosina, ja 2007 perustettiin laaja verkosto International Campaign to Abolish Nuclear Weapons (ICAN ). Yhdessä useiden ydinaseettomien maiden kanssa järjestettiin Oslossa, Wienissä ja Meksikon Nayaritissa vuosina 2013 ja 2014 kolme ydinaseiden humanitaarisia vaikutuksia käsittelevää konferenssia. Keskustelun painopiste siirtyi ohjusten kantomatkoista ja megatonneista ydinaseiden aiheuttamaan inhimilliseen kärsimykseen ja ihmiskuntaa uhkaavaan ydintalveen.
Ydinasekieltosopimus
Sekä kansalaisyhteiskunta että ydinaseettomat maat totesivat, ettei ydinsulkusopimus toimi. Ydinasevallat eivät ole vapaaehtoisesti luopumassa aseistaan. Syntyi ajatus ja kampanja ydinaseiden täydelliseksi kieltämiseksi. Neuvottelut ydinasekieltosopimuksesta (TPNW, Treaty on the Prohibition of Nuclear Weapons) käynnistettiin YK:ssa keväällä 2017, ja sopimuksesta päätettiin 122 valtion suurella enemmistöllä 7.7.2017. Sopimus kieltää ydinaseiden kehittämisen, testaamisen, valmistamisen, kuljettamisen, hallussapidon, säilyttämisen sekä käytön ja käytöllä uhkaamisen. Sopimuksen teksti koko löytyy täältä.
ICAN sai vuoden 2017 Nobelin rauhanpalkinnon työstään ydinaseiden humanitaaristen vaikutusten esiintuomisesta ja toimimisesta ydinasekieltosopimuksen solmimiseksi.
Ydinasekieltosopimus on nyt astumassa voimaan, kun Honduras on 50. valtiona ratifioinut eli lopullisesti hyväksynyt sen. Tämä edellyttää aina valtioiden päättävien elinten virallista vahvistusta, jonka jälkeen sopimuksesta tulee osa niiden kansallista lainsäädäntöä. Ydinasekieltosopimuksen virallinen voimaan astuminen tapahtuu 90 päivän päästä eli 22.1.2021, minkä jälkeen sopimusmaiden on tarkoitus kokoontua. Siihen mennessä ratifiointeja tulee varmasti paljon enemmän. Sopimuksen on nyt allekirjoittanut 84 valtiota, eli nämä maat tukevat sopimusta, mutta se ei ole vielä käynyt läpi virallista lainsäädäntöprosessia.
Ydinasekieltosopimus ja Suomi
Suomi ei osallistunut vuonna 2017 neuvotteluihin ydinasekieltosopimuksesta eikä ole näillä näkymin allekirjoittamasta sopimusta.
Ydinasekieltosopimuksen solmimisen jälkeen keväällä 2018 eduskunnan ulkoasianvaliokunta totesi kuitenkin yksimielisesti, ettei ydinsulkujärjestelmän piirissä ole pitkään aikaan tapahtunut merkittävää edistystä, ja että nyt aikaansaatu uusi kansainvälinen sopimusjärjestelmä saattaa jatkossa vaikuttaa siihen, että järjestelmä alkaisi hiljalleen muokata myös sellaisten valtioiden odotuksia, valintoja ja mahdollisuuksia, jotka ovat päättäneet jäädä sopimuksen ulkopuolelle.
Nykyisen hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu, että Suomi tukee ydinsulkusopimuksen asemaa ydinaseriisunnan edistämisessä. Suomi jatkaa ydinasekieltosopimuksen sisällön analysointia ja vertailua muihin sektorin keskeisiin aloitteisiin sekä seuraa aktiivisesti sopimuksen voimaansaattamisprosessin etenemistä.
Nykyisistä hallituspuolueista sekä vihreillä, sosialidemokraateilla että vasemmistoliitolla on selkeä ydinasekieltosopimusta tukeva kanta. Kantar TNS:n mielipidetiedustelun mukaan syksyllä 2019 84 % suomalaisista on sitä mieltä, että Suomen pitää allekirjoittaa ydinasekieltosopimus.
Ulkoministeriön virkahenkilöt perustelevat sopimuksen ulkopuolelle jäämistä sillä, että sopimuksella ole mitään merkitystä, koska ydinasevallat eivät ole siinä mukana. Toisaalta Yhdysvallat painostaa voimakkaasti eri maita olemaan allekirjoittamatta sopimusta, ja jopa vetäytymään siitä, mikä on ennenkuulumatonta toimintaa YK:ssa. Yhdysvallat itse näkee siis selvästi, että sopimuksella voi olla vaikutuksia myös sen politiikkaan.
Ulkopuolelle jäämistä perustellaan myös sillä, että vain harva EU-maa on siinä mukana. Ydinasekieltosopimuksen ovat EU-maista toistaiseksi allekirjoittaneet ainoastaan Itävalta, Irlanti ja Malta. Sopimuksen ulkopuolelle jääneet EU-maat ovat kuitenkin Ruotsia lukuunottamatta Naton jäseniä, ja Natolla on erittäin kielteinen kanta sopimukseen. EU:n ulkopuolisista Euroopan maista mukana ovat San Marino, Liechtenstein ja Vatikaani. Euroopan sotilaallisesti liittoutumattomista maista suurin osa on siis sopimuksessa mukana.
Lisäksi Belgian uusi hallitus on ilmoittanut suhtautuvansa ydinasekieltosopimukseen myönteisesti. Samoin monen Nato-maan entiset päättäjät, kuten Kjell Magne Bondevik, Norjan entinen pääministeri, Willy Claes, Belgian entinen ulkoministeri ja Naton entinen pääsihteeri, Jean Chrétien, Kanadan entinen pääministeri ja Aleksander Kwaśniewski, Puolan entinen presidentti tukevat ydinasekieltosopimusta(tässä koko lausuma ja kaikki allekirjoittajat).
Ilmeisesti Suomen ulkoministeriö ja eräät johtavat poliitikot arvioivat, että Suomen liittyminen ydinasekieltosopimukseen heikentäisi maamme Nato-optiota. Että jos haluaisimme joskus liittyä Natoon (mikä optio kannattaa varmaan pitää olemassa), niin tämä vaikeutuisi huomattavasti, mikäli olisimme mukana ydinasekieltosopimuksessa. Ydinaseilla kun on Naton puolustusdoktriinissa edelleen merkittävä asema. Tämä on mielestäni erittäin huolestuttava argumentti ja torjuttava näkökulma. Ei voi olla oikein, että ydinaseisiin nojaavaan sotilasliittoon liittymisen mahdollisuus asetetaan ydinaseiden hävittämiseen tähtäävän toiminnan edelle. Norjassa on sitä paitsi tehty selvitys, jonka mukaan ydinasekieltosopimukseen liittyminen ei sinänsä olisi ristiriidassa Nato-jäsenyyden kanssa. Norjan lain mukaan sen maaperälle ei nytkään saa tuoda ydinaseita, kuten ei Suomeenkaan.
Nyt kun ydinasekieltosopimus astuu voimaan, tulee Suomen liittyä siihen. Muuten jäämme historian väärälle puolelle, ja olemme todella oudossa seurassa ydinasevaltojen ja niiden liittolaisten kanssa.
Ydinaseet ovat aina olleet epäinhimillisiä ja moraalittomia, nyt ne ovat myös laittomia. Myös Suomen tulee todeta tämä selkeästi.
Kati Juva
Dosentti, ICAN Finland -verkoston toinen koordinaattori