Hyvä vihreä puoluekokousväki,
Kuten tänäänkin on jo kuultu, ovat ilmastonmuutos ja luontokato
aikamme suurimmat haasteet. Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja
biodiversiteetin kapenemisen pysäyttämisessä ei yksinkertaisesti ole
varaa epäonnistua, ja silti juuri niin on tähän asti käynyt: globaali
talous pyörii edelleen pitkälti fossiilienergialla ja hiiltä
kumuloituu ilmakehään. YK:n tuore biodiversiteettiraportti iski synkät
faktat pöytään: yhtäkään kymmenen vuotta sitten kansainvälisesti
asetetuista biodiversiteettitavoitteista ei ole saavutettu.
Näistä kahdesta kriisistä ilmastonmuutos on jo politiikan valtavirtaa
kansainvälisellä, kansallisella ja kuntatasolla, vaikka teot ovat
vielä pitkällä puheita perässä. Päästöjä mitataan, seurataan ja
tavoitteellistetaan. Luontokadon kanssa vastaavaa mittaristoa ei vielä
oikein ole. Monimutkaisten ekosysteemien tilaa on tietysti vaikea
kuvata yksinkertaisin tunnusluvuin, ja on tärkeää muistaa ettei kyse
ole vain lajien määrästä, vaan myös populaatioiden koosta ja lajien
vuorovaikutuksesta.
Yksi selkeä nyrkkisääntö luontokadon pysäyttämiseen kuitenkin on.
Luonnolle on annettava tilaa. Laajoja, yhtenäisiä ja toisiinsa
liittyneitä maa- ja vesialueita on säästettävä ihmistoiminnan
kuormitukselta. Eri tutkijoiden arvioiden mukaan kolmannes, tai jopa
puolet tästä planeetasta tulisi jättää luonnolle. Tila auttaa eri
lajeja myös sopeutumaan nopeasti muuttuvaan ilmastoon.
Olemme riippuvaisia elävästä planeetasta ja eheistä ekosysteemeistä.
Luontokato uhkaa myös omaa hyvinvointiamme ja tulevaisuuttamme. Siksi
luonnon vaalimisen tulee ohjata nykyistä enemmän kaikkea
päätöksentekoamme, erityisesti energiapolitiikkaa, maankäyttöä ja
luonnonvarojen hyödyntämistä. Tärkeitä päätöksiä tehdään paitsi
Brysselissä ja eduskunnassa, myös paikallisella tasolla kunnissa.
Kevään vaaleista onkin paikallaan tehdä myös luontovaalit, joiden
jälkeen biodiversiteetin suojelu on tapetilla jokaisessa Suomen
kunnassa.
Atte Harjanne