Liikenteen päästöjen vähentäminen vaatii budjettiriihestä reiluja kannusteita muun muassa autokannan sähköistämiseen ja julkisen liikenteen käytön lisäämiseen. Maataloudessa Suomen kansallisella tukipolitiikalla ja veroratkaisuilla on iso rooli päästövähennyksissä.
Juttusarjan edellinen osa energian tuotantoon liittyen: https://viite.fi/2020/09/02/ilmastotekoja-budjettiriiheen-1-2-energian-verotus/
Liikenteen päästöjä vähennettävä monesta suunnasta reilun siirtymän takaamiseksi
Hallitus pyrkii puolittamaan liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä. Keinoja tarvitaan. Toteutettu korotus fossiilisiin liikennepolttoaineisiin on maltillinen. Varovaisuus on ymmärrettävää, sillä monen meistä pitää pystyä liikkumaan sellaisia pitkiäkin välttämättömiä matkoja, joihin auto on usein ainut vaihtoehto. Korotuksen kanssa voisi silti olla rohkeampi, sillä sähköautot ovat vuosi vuodelta edullisempi vaihtoehto polttomoottoriautoille. Ilmastopaneelin laskurin mukaan uusi sähköauto on realistisilla oletuksilla jo elinkaarikustannuksiltaan bensa-autoa edullisempi. Lähivuosina sähköauto voi olla edullisempi jo heti liikkeestä ostettaessa. Sähköautojen osuus onkin noussut huomattavasti tänä vuonna, mutta tahdin on kiihdyttävä. Polttoaineveron lisäkorotukset nopeuttaisivat päästövähennystavoitteeseen tarvittavaa rivakkaa autokannan muutosta. Tämän kehityksen edistämiseksi on tärkeää hyväksyä esitys sähköautojen veroeduista liittyen niiden lataamiseen ja käyttöön työsuhdeautoina. Autoveron päästöporrastuksen kiristäminen nopeuttaisi myös siirtymää, ja se kohdistuisi juuri hyvätuloisiin uusien autojen ostajiin, joille päästöjen vähentäminen on suhteessa edullisempaa. Uusien autojen vaihtuessa sähköautoiksi niitä alkaa tulla myös käytettyjen autojen markkinoille ja siten pienituloisempien kuluttajien saataville.
Sähköautoilua tulisi edistää myös latausinfrainvestoinneilla. Tällaiset investoinnit toimisivat hyvin koronaelvytyksenä, sillä ne työllistäisivät urakoitsijoita ympäri Suomea. Mikäli investoinnit painotetaan lähivuosille, ne tasoittavat suhdannevaihtelua ja rasittavat valtiontaloutta vain hetkellisesti.
Liikenteen päästövähennyksiä pitää toteuttaa usealla eri toimella, jotta ne kohdistuvat tasapuolisesti ja reilusti. Maaseudulla auto on usein välttämättömyys, mutta hyvien julkisten yhteyksien kaupungeissa ei. Siksi autoilua olisi oikeutettua hillitä enemmän juuri kaupungeissa, esimerkiksi tietullien ja ruuhkamaksujen avulla – muun muassa Tukholmassa on niistä hyviä kokemuksia. Päästöjen lisäksi ne vähentäisivät myös ruuhkia ja pienhiukkaspäästöjä sekä kerryttäisivät kaupungeille tuloja. Budjettiriihen toimien ohella hallituksen tulee siis edistää hallitusohjelmassa säädettäväksi kirjattua lakia, joka mahdollistaa kunnille ruuhkamaksujen käyttöönoton. Autoilua saataisiin vähennettyä myös luopumalla rakentamisen pysäköintinormista ja korottamalla pysäköintimaksuja. Tällaisten kohdistetumpien toimien myötä esim. polttoaineveron tulevat korotukset voi jättää maltillisemmaksi.
Taloudellisten ohjauskeinojen lisäksi tulee tarjota myös parempia vaihtoehtoja yksityisautoilulle. Julkisen liikenteen saatavuutta ja houkuttelevuutta kuntien sisällä ja niiden välillä tulee parantaa. Tätä edistäisi kaavailtu työsuhdematkalipun verovapauden korotus. Raideinvestoinnit ja muu julkisen liikenteen kehittäminen tulee olla liikenteen investointien fokuksena. Julkisen liikenteen investoinnit – yhdessä yksityisautoilun vähentymisen kanssa – lisäävät julkisen käyttöä, mikä johtaa esimerkiksi tiheämpiin vuoroväleihin, mikä entisestään lisää julkisen liikenteen houkuttelevuutta ja käyttöä. Hallituksen tehtävänä on käynnistää tämä positiviinen kehävaikutus.
Maataloustukien kohdentaminen ja ruuan verotus on mietittävä uudelleen
Suomi voi omilla toimillaan vaikuttaa vahvasti myös esimerkiksi maatalouden päästöihin. Suomen kansalliset maataloustuet on suunnattu nykyisellään pitkälti eläinperäiseen tuotantoon, mikä edistää korkeapäästöistä elintarviketuotantoa ja -kulutusta. Suomalaisten eläintuotteiden tukeminen ei johda ekologiseen ravintoon. Tuet tulisi kohdistaa ilmastoystävällisemmin. Eläinperäinen tuotanto vaatii myös paljon peltopinta-alaa. Kasvispainotteisempi tuotanto ja peltoalan pieneneminen mahdollistaisi laajemman metsittämisen, mikä lisäisi LULUCF-sektorin hiilinieluja ja auttaisi sitäkin kautta hiilieneutraaliustavoitteen saavuttamisessa.
Elintarvikeperäisiä päästöjä voisi vähentää myös muuttamalla elintarvikkeiden verotusta hiilijalanjälkipohjaiseksi. Hallitusohjelmassa onkin kirjaus: “Kehitetään elintarvikkeiden ja muiden kulutustuotteiden elinkaaripäästöjen arviointia kulutusverotuksen suuntaamiseksi ilmasto- ja ympäristövaikutukset huomioivaksi.” Ruuan hiilivero koskisi myös ulkomaisia elintarvikkeita, eli kotimainen liha ei korvaantuisi ulkomaisella. Ruuan yleistä arvonlisäverokantaa voitaisiin samalla laskea, jotta kotitalouksien ruokamenot pysyisivät matalina.
Ville Seppälä, varapuheenjohtaja, Viite – Tieteen ja teknologian vihreät