
Viite – Tieteen ja teknologian vihreät vaatii, että hiilitullit otetaan käyttöön Euroopan Unionin alueella mahdollisimman nopeasti. EU:n päästöoikeuksien hintaan perustuvat hiilitullit turvaisivat EU:n teollisuuden kilpailukykyä ja ehkäisisivät tuotannon siirtymistä EU:n ulkopuolelle, mikä ennen kaikkea helpottaisi päästötavoitteiden pikaista kiristämistä. Pitkällä tähtäimellä hiilitullit torjuisivat ilmastonmuutosta globaalisti, sillä ne kannustaisivat päästövähennyksiin ja hiilen hinnoitteluun muuallakin maailmassa. Hiilitullit saavat laajaa kannatusta niin kotimaisten kuin ulkomaistenkin taloustieteilijöiden keskuudessa.
Hiilitulleja tarvitaan maailmanlaajuisten päästövähennysten edistämiseksi
EU:n teollisuus on päästökaupan piirissä, eli teollisuustoimijoiden tai niiden sähköntuottajien tulee ostaa kasvihuonekaasupäästöjään vastaava määrä EU:n päästöoikeuksia. Päästökauppa vähentää tehokkaasti päästöjä, mutta se myös nostaa teollisuuden kustannuksia ja tuotteiden hintoja, mikä heikentää kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla ja saattaa aiheuttaa teollisuustuotannon siirtymistä EU:n ulkopuolelle. Tätä siirtymää kutsutaan yleisesti hiilivuodoksi.
Hiilivuodon todentaminen on vaikeaa. Sen voi kuitenkin olettaa olevan sitä todennäköisempää ja suurempaa, mitä korkeampi päästöoikeuksien hinta on. Päästöoikeuksien hinta nousee sitä enemmän, mitä kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa EU tekee ja mitä enemmän se vähentää jaettavien päästöoikeuksien määrää. Hiilivuoto vähentää siten sekä päästökaupan vaikuttavuutta että päästövähennysten kannatusta EU:ssa.
Toistaiseksi hiilivuotoa on torjuttu jakamalla päästöoikeuksia osin ilmaiseksi vientiteollisuudelle. Oikeuksien jako on kuitenkin harkinnanvaraista ja EU:n teollisuuden sisäistä kilpailua vääristävää. Se myös suosii yrityksiä kotitalouksien kustannuksella, mikä on ongelmallista sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta. Lisäksi ilmaisoikeuksien jako vähenee vuosi vuodelta päästöoikeuskiintiöiden kiristyessä. Hiilitullien käyttöönotto olisi reilumpi ja kestävämpi ratkaisu hiilivuotoon.
Hiilitullien myötä EU:hun tuotavien tuotteiden hintaan lisättäisiin erillinen tuojan maksama maksu (hiilitulli), joka määräytyisi esimerkiksi kunkin tuotteen hiilijalanjäljen perusteella. Tullimaksun suuruus hiilijalanjälkitonnia kohden voitaisiin asettaa vastaamaan EU:n päästöoikeuksien hintaa, jolloin tuote olisi yhdenvertaisessa asemassa EU:ssa tuotettujen tuotteiden kanssa. Hiilitulleja ei perittäisi niistä maista tulevista tuotteista, joissa hiilen hinnoittelu on yhtä kunnianhimoista kuin EU:n päästökaupassa. Hiilitullijärjestelmä vähentäisi hiilivuotoa, kannustaisi ulkomaisia yrityksiä muuttamaan tuotantoaan vähäpäästöisemmäksi sekä houkuttelisi EU:n ulkopuolisia maita omaksumaan omia hiilenhinnoittelumekanismejaan.
Pitkän aikavälin tavoitteena tulee olla globaali hiilen hinnoittelu päästökaupan tai hiiliveron keinoin. EU:n lainsäädäntö mahdollistaa jo eri päästökauppajärjestelmien linkittämisen toisiinsa. Esimerkiksi Sveitsin ja EU:n järjestelmät on yhdistetty toisiinsa vuoden 2020 alusta alkaen. Mahdollisimman laaja pohja päästökaupalle mahdollistaa vähennysten tekemisen ensin siellä, missä se on halvinta, mikä helpottaa ilmastonmuutoksen torjuntaa.
Ihmiskunnan yhteiseen hyvään vetoaminen ei ole tarpeeksi hyvä keino saamaan kaikkia valtioita riittäviin päästövähennystoimiin. Kauppapolitiikka on yksi harvoja käytössämme olevia painostuskeinoja saman tavoitteen saavuttamiseksi, joten meidän tulee hyödyntää sitä.
Hiilitulleihin liittyy haasteita, mutta ne eivät ole ylitsepääsemättömiä
Yksi merkittävä haaste hiilijalanjälkipohjaisissa hiilitulleissa on tuotteiden hiilijalanjälkien luotettava arviointi. Hiilijalanjälkien arviointi voi vaatia esimerkiksi tarkastuksia tuotantolaitoksiin tai helpommin toteutettavissa olevia tuoteryhmäkohtaisia suuntaa antavia arviointeja. Voisi olla järkevää aloittaa hiilitullit ensin esimerkiksi teräksen, sementin ja alumiiniin tuonnin osalta. Näissä tuoteryhmissä tuotannon päästöt ovat erityisen korkeat ja myös helpommin arvioitavissa kuin lopputuotteissa.
Hiilitullit voitaisiin asettaa myös maakohtaisesti osana nykyistä tullijärjestelmää, jolloin tullimaksut asetettaisiin prosentteina tuotteen hinnasta. Tällöin tuontimaan tulliaste riippuisi maan ilmastokunnianhimosta, eli esimerkiksi päästöintensiteetistä talouden kokoon tai asukasmäärään suhteutettuna tai hiilen hinnoittelun tasosta. Näitä lukemia on helpompi seurata kuin yksittäisten tuotteiden hiilijalanjälkiä. Tällaisen järjestelmän selkeä heikkous on se, että matala- ja korkeapäästöiset tuotteet saisivat saman tullikohtelun. Tätä voitaisiin kuitenkin tasoittaa lisäämällä tullimaksuihin tuoteryhmäkohtaisia kertoimia. Maakohtaisten hiilitullien tavoitteena olisi ennen kaikkea saada tullien kohteeksi joutuva maa omaksumaan hiilen hinnoittelu, jonka jälkeen tullit voitaisiin poistaa.
EU on suuri kauppakohde, joten sen asettamilla tulleilla on merkittävä kannustinvaikutus. EU voisi myös muodostaa muiden ilmastoasioihin kunnianhimoisesti suhtautuvien maiden kanssa tulliliittoja, jonka sisällä vallitsisi yhtenäinen hiilen hinnoittelu ja yhtenäiset tullisanktiot tulliliittoon kuulumattomille maille. Mitä useampi maa on mukana tulliliitossa, sitä tehokkaampi se on – lopulta jokaiselle maalle voi olla järkevämpää liittyä tulliliittoon kuin pysyä sen ulkopuolella.
Hiilitullien määrittelyyn liittyvien haasteiden lisäksi niiden pelätään johtavan vastatulleihin ja kauppasotaan. Hiilitullien motiivi ei ole kuitenkaan perinteisten tullien tapaan protektionistinen vaan altruistinen, minkä voi olettaa vähentävän vastatullien käyttöä. Mikäli hiilitullit hinnoitellaan vastaamaan täsmälleen EU:n omia päästöhintoja, niiden on vaikeampi tulkita asettavan muita maita EU:ta epäedullisempaan asemaan. Hiilitulleille vastatulleja asettavat maat eivät siten näyttäytyisi kansainvälisen yhteisön silmissä kovin positiivisessa valossa. Vastatullien sijaan mailla olisi yleisesti hyväksyttävimpinä vaihtoehtoina tullimaksujen hyväksyminen tai niistä vapautuminen omalla riittävän kunnianhimoisella hiilen hinnoittelulla. Mahdollisten vastatoimien lyhytaikaisia haittoja on myös tärkeää punnita suhteessa hiilitullien pitkäaikaiseen globaaliin hyötyyn.
On myös esitetty huolta siitä, ettei maailman kauppajärjestö WTO hyväksyisi hiilitullien käyttöä. WTO:n säännöt kuitenkin periaatetasolla sallivat tullimaksut ympäristön suojelemiseksi kunhan maksujen avulla ei perusteettomasti suojella kotimaista teollisuutta suhteessa muihin. Etenkin hiilitullien epäreiluja kilpailuvääristymiä tasaavan vaikutuksen voi hyvinkin olettaa olevan WTO:n periaatteiden mukainen. Hiilitullijärjestelmän suunnitteluvaiheessa kannattaa toki varmistaa, että se on WTO:n sääntöjen mukainen.
Vaikka hiilitullijärjestelmiin liittyy haasteita, epätäydellinenkin järjestelmä auttaisi vähentämään globaaleja päästöjä huomattavasti. Aikaa ei myöskään ole enää hukattavaksi, sillä päästöt ovat yhä nousussa.
Viite – Tieteen ja teknologian vihreät
Johanna Kohvakka, puheenjohtaja
Ville Seppälä, varapuheenjohtaja