Mitä dekriminalisointi tarkoittaa
Dekriminalisointi eli huumausaineen käyttörikoksen poistaminen lainsäädännöstä tarkoittaisi siis siitä, että huumausaineen käytöstä, ja mahdollisesti henkilökohtaisen annoksen hallussapidosta ei seuraisi rangaistusta. Vielä lievempi käytäntö olisi depenalisointi, jolloin huumeiden käyttö olisi periaatteessa laitonta, mutta siitä ei seuraisi rikosoikeudellista rangaistusta.
Huumausaineiden KÄYTÖN dekriminalisointi ei siis tarkoita sitä, että huumausaineet laillistettaisiin. Aineiden laajamittainen valmistus, hallussapito, maahantuonti (salakuljetus) ja myynti olisivat edelleen rikoslain alaisia tuomittavia tekoja. Ja kun poliisin ei tarvitse olla käyttäjien kimpussa, riittää heiltä enemmän resursseja varsinaisen huumerikollisuuden torjuntaan.
Etua olisi siitäkin, että käytön ollessa mahdollista ilman rangaistuksen pelkoa, eivät myyjä ja ostaja/käyttäjä ole automaattisesti samalla, rikollisella puolella suhteessa virkavaltaan. Näin käyttäjät on helpompi saada tarvittaessa myös yhteystyöhön poliisin kanssa. Samoin joutuessaan huumekauppiaiden väkivallan tai uhkausten kohteeksi, he uskaltavat paremmin turvautua poliisin apuun.
Eri maiden käytännöt
Tanskassa ja Espanjassa ei huumeiden käyttöä ole kriminalisoitu, mutta koska hallussapidosta rangaistaan, on käytöstäkin tosiasiassa rikosoikeudellisia seuraamuksia. Portugali on ensimmäisenä EU-maana dekriminalisoinut kaikkien huumeiden käytön vuonna 2001. Käyttöön voidaan kuitenkin puuttua lähinnä sosiaalityön keinoin: ongelmakäyttäjää haastattelee moniammatillinen tiimi, joka arvio myös hoidon tarvetta. Yli kymmenen päiväannoksen hallussapito on edelleen rangaistavaa.
Addiktio on sairaus
Huumeiden käytön aloittaminen ei ole moraalinen valinta (”nytpä ryhdyn narkkariksi”), eikä niiden käytön jatkaminen yleensä ole valinta ollenkaan. Kyse on psyykkisestä ja farmakologisesta prosessista ja tilasta, jossa aivotoiminta muuttuu jopa pysyvästi. Käyttöön vaikuttavat aineesta saatava hyvän olon tunne (yleensä syy ensimmäisiin käyttökertoihin), vierotusoireiden välttäminen (jotka voivat olla todella rajuja ja epämiellyttäviä) sekä addiktion kehittyessä syntyvä aineen himo. Tämä viimeinen on seurausta aivojen hermoratojen ja välittäjäainejärjestelmien muuntumisesta käytön ja riippuvuuden kehittymisen myötä. Kyse ei ole tietoisesta tai edes tiedostamattomasta valinnasta (”onpa kivaa himoita”), vaan pakonomaisesta, kaiken nielevästä tarpeesta, johon rationaalinen ajattelu ei yllä. Aivot panevat ihmisen toimimaan samoin kuin äärimmäisessä janossa – sitä tekee mitä vain saadakseen vettä/huumetta.
Riippuvuuden hoito
Huumeriippuvuuden hoitoja on kehitetty paljon, ja monet hyötyvät niistä. Ennaltaehkäisy olisi tietysti tehokkainta, mutta se on nyky-yhteiskunnassa vaikeaa. Huumeita on tarjolla kaikkialla myös alaikäisille. Vierotushoitoja on tarjolla, mutta ongelmana on myöhemmän retkahduksen suuri todennäköisyys. Psykososiaalisista hoidoista tunnetuin on Minnesota-mallinen pitkäkestoinen hoito ja kuntoutus.
Korvaushoito on osoittautunut tehokkaaksi opioidiriippuvuuden hoidossa. Sen avulla toimintakyky kohenee, sosiaaliset ja terveydelliset haitat vähenevät ja osa pääsee pikkuhiljaa vierottumaan aineista kokonaan. Kun tavoitteena on päästä huumeista kokonaan eroon, valvotaan laittomien huumeiden oheiskäyttöä ja korvaushoidon annosta pienennetään pikkuhiljaa. Tulokset ovat vaihtelevia ja ovat yhteydessä hoidon pitkäjänteisyyteen ja henkilön motivaatioon.
Opioidikorvaushoito voi tukea riippuvaisen ihmisen toimintakykyä ja elämänhallintaa myös silloin, kun tavoitteena ei ole käytön lopettaminen. Tällaisesta jatkuvasta/pysyvästä korvaushoidosta on hyviä kokemuksia. Osa käyttäjistä kykenee palaamaan työelämään tai opiskelemaan, sosiaaliset suhteet normaalistuvat ja rikollisuus vähenee.
Huumeiden käytöstä seuraa herkästi rikollisuutta, kun aineiden käyttö rahoitetaan varkauksilla, ja osa käyttäjistä myös välittää huumeita. Valitettavasti vankilatuomiot lähes aina pahentavat huumeongelmaa, koska vankilassa huumekauppa on laajaa ja hyvin organisoitua.
Haittoja vähentävä hoito ja muut toimenpiteet
Suonensisäisten huumeiden käyttäjillä on suuri riski saada likaisten neulojen välityksellä HIV-infektio, hepatiitti ja erilaisia ihoinfektioita. Näitä voidaan tehokkaasti ehkäistä puhtaiden neulojen ja ruiskujen käytöllä ja tämä onkin nykyään maailmanlaajuinen käytäntö. Helsingissä neulanvaihtopisteitä on viisi, ja niitä on myös muissa suurissa kaupungeissa. Ne ovat edesauttaneet sitä, että Suomessa HIV-epidemia on hyvin hallinnassa. Samoin likaisten neulojen ja ruiskujen päätyminen kaduille ja leikkipuistoihin on vähentynyt.
Aikanaan neulanvaihtopisteidenkin perustaminen aiheutti osassa poliitikkoja suunnattoman moraalisen tuohtumuksen huumeiden käytön suosimisesta, mutta enää niitä ei kehdata vastustaa. Huumeiden käyttäjien tartuntatautien väheneminen on meidän kaikkien etu. Terveydenhuollon kuormitus vähenee, samoin tartuntariski sekä läheisille, terveydenhuollon henkilöstölle että poliiseille.
Toinen maailmalla yleistynyt huumehaittoja vähentävä toimenpide on turvalliset käyttöhuoneet. Näissä tiloissa suonensisäisten huumeiden käyttäjä voi pistää aineen hygieenisesti puhtailla välineillä, riittävässä valaistuksessa ja pesumahdollisuuksien äärellä. Paikalla on henkilökuntaa valvomassa tilannetta ja ohjaamassa ihmisen tarvittaessa sairaalahoitoon. Tällä toiminnalla vähennetään riskiä iho- ja muihin infektioihin ja yliannoskuolemiin. Toimintaan voidaan yhdistää terveysneuvontaa, infektiotautien testausta ja jopa ainetunnistusta. Luottamuksellinen suhde työntekijöihin voi pitemmän päälle myös tukea hoitoon hakeutumista.
Erityisesti siellä, missä pääasiallinen huume on nopeavaikutteinen heroiini, vähentää henkilökunnan läsnäolo yliannoskuolleisuutta merkittävästi. Suomessa yleisin suonensisäinen huume on buprenorfiini, joka hitaammin vaikuttavana aiheuttaa kuolemankin viiveellä ja siten ehkä vasta kotona tai kadulla. Tutkimusten mukaan käyttöhuoneet myös rauhoittaa ympäristöä, jos kyseessä on aiemmin kovin levoton alue ja käyttöhuoneen myötä sekä henkilökunta että poliisi ovat näkyvästi läsnä alueella.
Olen tehnyt Helsingissä valtuustoaloitteen käyttöhuoneista ja kaupunginhallitus tukee tätä, mutta toiminta edellyttää valitettavasti lakimuutosta. Heroiinin käyttäjien kohdalla saattaa myös vasta-aine naloksonin jakaminen/myyminen käyttäjille ehkäistä kuolemia.
Miten dekriminalisointi vaikuttaa huumeiden käyttöön ja haittojen vähentämiseen
Suomen lainsäädäntö ei tällä hetkellä mahdollista turvallisten käyttöhuoneiden perustamista. Koska huumausaineiden käyttö on rangaistavaa, ei poliisi voi katsoa huumeiden käyttöä sormiensa läpi, jos heille siitä erityisesti ilmoitetaan. Niissä käyttöhuoneita järjestäneissä maissa, joissa huumeiden käyttö on rangaistavaa, on käyttöhuoneista laadittu erillinen laki. Maissa, jossa lainsäädäntö ei tunne huumausaineiden käyttörikosta, on käyttöhuoneiden perustaminen yksinkertaisempaa.
Portugalissa huumeiden käyttö (vaikkakaan ei valmistus, maahantuonti, myynti tai isojen määrien hallussapito) on siis ollut sallittua vuodesta 2001. Samalla on panostettu merkittävästi haittoja vähentäviin toimenpiteisiin. On tehostettu hoitoonohjausta ja lisätty sen resursseja, perustettu neulanvaihtopisteitä ja aivan vastikään myös turvallinen käyttöhuone Lissaboniin. Kaiken tämän seurauksena huumeiden käyttö Portugalissa on tosiasiassa jopa laskenut ja huumekuolemat ovat vähentyneet yli puoleen.
Mitä pitää siis tehdä?
Tutkimukset tukevat siis vahvasti näkemystä, että huumausaineiden käyttörikoksesta tulee luopua. Käytön dekriminalisointi parantaa merkittävästi huumeiden käyttäjien terveyttä ja hyvinvointia sekä vähentää huumekuolemia. Panostamalla haittoja vähentäviin hoitoihin ja toisaalta vapauttamalla poliisin resursseja todellisen huumerikollisuuden selvittämiseen on huumeiden käyttöä ja huumeiden aiheuttamia ongelmia mahdollista vähentää merkittävästi. Tavoitteena tulee olla ihmisten hyvinvoinnin parantaminen ja huumeiden koko yhteiskunnalle aiheuttavien ongelmien vähentäminen. Tämä onnistuu parhaiten ylläpitämällä neulanvaihtopisteitä, perustamalla turvallisia käyttöhuoneita, lisäämällä hoitoresursseja ja hoitoonohjausta sekä poistamalla huumausaineiden käyttörikos laista.
Nämä toimenpiteet eivät millään muotoa ole huumeiden käyttöä suosivia tai huumemyönteisiä ehdotuksia päinvastoin. Kyse on asiantuntijoiden tieteellisiin tutkimuksiin perustuvista suosituksista. Politiikan tulee perustua tutkittuun tietoon eikä moraalisiin mutu-arvioihin. Tässä asiassa sisäministeri Ohisalo on täysin oikeassa.
Kati Juva, neurologian dosentti