Yksi kummallisimpia asioita politiikassa on kun tavoitteet ja keinot ohjaavat päinvastaisiin suuntiin. Puhun tietenkin ilmastonmuutoksesta.
Vaikka ilmastonmuutoksen torjunta on lähes kaikkien agendalla, on Suomessa edelleen paljon lainsäädäntöä, joka ohjaa saastuttamiseen: turpeen alennettu verokanta, energiaverotuksen palautusjärjestelmä, ylikompensoivat kilometrikorvaukset ja lihantuotannon tuet muutamia mainitakseni.
Hallituksella on hyviä tavoitteita kestävän kehityksen verouudistukseksi, mutta tarvitaan kaksi asiaa: ripeyttä toimiin ja kattavampi visio.
Ensinnäkin ensi vuoden talousarviossa tulisi näkyä paremmin hallituksen oma ohjelma. Esimerkiksi energiaverotuksen palautusjärjestelmän poisto mainitaan ensimmäisen vaiheen toimena, mutta sitä ei kuitenkaan näy talousarviossa – vielä.
Toisekseen kestävän kehityksen vision täytyy kattaa kaikki haitallisesti ohjaavat tuet ja verot. Ympäristölle haitallisia tukia on arvioitu olevan neljän miljardin edestä, joten remontti on todella iso.
Ilmastonmuutoksen torjunta on niin tärkeää, että hallituksella pitää olla rohkeutta puuttua myös totuttuihin etuoikeuksiin. Esimerkiksi ylikompensoivat kilometrikorvaukset toimivat joillekin ansaintakeinona ja ohjaavat autoilemaan julkisen liikenteen sijaan. Tässä ei ole mitään järkeä.
Verouudistus pitää tehdä reilusti. Samalla kun saastuttamisen hintaa nostetaan, tulee korottaa vähimmäisetuuksia ja laskea työn verotusta. Suunnan on oltava selvä. Sentti ja euro kerrallaan kaikista haitallisesta tuista on päästävä eroon.
Tavoitteiden ja keinojen on ohjattava samaan suuntaan.
Puhe puoluevaltuuskunnassa 7.9.2019
Teemu Meronen