AAAAAAAAAAAAAA!
Tämä on sisäinen ääneni, joka reagoi uutisiin elonkirjosta niin Suomessa kuin maailmallakin.
Hallitustenvälinen luontopaneeli IPBES julkaisi alkuvuodesta raporttinsa maailman luonnon ja ekosysteemipalveluiden tilasta. Tilanne on tämä: olemme ryntäämässä alas kielekkeeltä, mutta niin että työnnämme ensin lukemattomia lajeja edellämme kuiluun. Edellinen hallituksemmekin allekirjoitti tämän tilannekuvan yli sadan muun maan hallituksen kanssa.
Suomella on olemassa strategia monimuotoisuuskadon pysäyttämiseksi ensi vuoteen mennessä, kansainvälisten sitoumusten mukaisesti. Mitä strategian aikana on tehty? Hakkuut ovat lisääntyneet kolmanneksella. Niityt ovat kasvaneet umpeen. Luonnonsuojelun rahoitusta on leikattu. Uusimman uhanalaisuusarvion mukaan satoja lajeja on jo hävinnyt Suomen luonnosta. Minkä arvoinen Suomen sana on, jos elonkirjoa suojelevat toimemme ovat tällaisia?
Luontopaneeli suosittelee hallituksia lisäämään sitovaa ympäristölainsäädäntöä. Ilmastolaki asettaa meille sitovat päästövähennystavoitteet. Olisiko nyt aika elonkirjon laille? Sitovat tavoitteet monimuotoisuuskadon pysäyttämiseksi, vuotuinen seuranta, säännölliset keskustelut eduskunnassa siitä, miten maamme pitää huolta itse elämästä?
Elonkirjolaki ei itse ratkaisisi mitään, mutta loisi kehikon, jonka avulla Suomi voisi lopettaa monimuotoisuuden nakertamisen ehkä jo 2050 mennessä. Sanotaan kyllä elämälle, kirjataan elonkirjon suojelu lakiin!
Konsta Happonen