Luonnonvarakeskuksen tutkijat Hannu Korhonen ja Anne Pihlanto kirjoittivat (HS 30.3) siitä, miten heidän mielestään Helsingin kaupunginvaltuuston linjaus puolittaa maidonjuonti kouluissa on huolestuttava.
Maito on nisäkkään vastasyntyneen jälkeläisen ensisijainen ravinto aikana, jolloin se ei pysty vielä nauttimaan muuta ravintoa. Lehmänmaito on siis tarkoitettu vasikan kehitystä tukemaan sen ensimmäisen elinvuoden aikana. Ihminen on ainoa laji, joka ylipäätään juo toisen nisäkkään maitoa.
Lehmänmaidon juominen on varsin tuore ilmiö ihmiskunnan historiassa. Vielä 10.000 vuotta sitten maitoa juotiin hyvin harvoin. Säännöllinen maidon juominen alkoi vasta maatalouden kehittymisen myötä Länsi-Euroopassa, ja nykyäänkin suomalaisten maidonkulutus on globaalissa vertailussa hyvin korkeaa. Tämä korkeampi kulutus ei kuitenkaan ole tarkoittanut parempaa kansanterveyttä suhteessa verrokkimaihin. Tutkimukset maidon terveysvaikutuksista ovat vähintäänkin ristiriitaisia ja useat tutkimukset varoittavat terveyshaitoista. Maidossa olevia tai sinne lisättyjä tarpeellisia vitamiineja ja hivenaineita saamme yhtä hyvin maidon korvikkeista tai muusta ravinnosta.
Nautakarja on myös yksi suurista kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajista. Arvioidaan, että yhden naudan vuosittaiset metaanipäästöt vastaavat yli 10000 kilometrin matkaa henkilöautolla. Lisäksi ympäristökuormitusta aiheutuu mm. rehun tuotannosta, lannoitteista ja maankäytöstä.
Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään lehmänmaidon terveellisyydestä tai ympäristövaikutuksista vaan myös siitä, onko meidän ylipäätään tarpeen ylläpitää pelkästään toisen lajin hyväksikäyttöön perustuvaa, ympäristöä kuormittavaa tehotuotantojärjestelmää, kun vaihtoehtoisia keinoja tarvittavan ravinnon saamiseksi on olemassa.
Nykyisessä maidontuotannossa lehmä hedelmöitetään keinotekoisesti ja 9 kuukauden jälkeen syntyvä jälkeläinen riistetään siltä, jotta me voisimme juoda jälkeläiselle tarkoitetun maidon. Tämä toistetaan keskimäärin kolme kertaa, jonka jälkeen lehmän maidontuotantokyky heikkenee ja se teurastetaan. Lehmä elää siis 4-5 vuotta, saa jälkeläisiä, joita se ei juurikaan näe ja päätyy lihaksi ruokapöytiin. Lehmän luonnollinen elinikä olisi noin 20 vuotta.
Esimerkiksi Kanada on jättänyt lehmänmaidon pois ravitsemussuosituksistaan. Ympäristöä kuormittavaa ja epäeettistä tuotantojärjestelmää pitävät yllä lähinnä tottumus ja taloudelliset intressit.
Johanna Kohvakka
Puheenjohtaja
Viite – Tieteen ja teknologian vihreät ry
Jani-Petri Martikainen
Varapuheenjohtaja
Viite – Tieteen ja teknologian vihreät ry