Tekno-optimismi vastaan todellisuus
Vuosi sitten nostin esille, miten ihmiskunta on myöhässä 1,5 asteen tavoitteen suhteen. Tilanne ei ole tästä muuttunut parempaan. Päästöt ovat lähteneet uudelleen kasvuun hetkellisen vakaantumisen jälkeen. Kansainvälisen energiajärjestö on listannut 38 käytettävissä olevaa ratkaisua. Vain neljän käyttöönoton osalta ihmiskunta on kahden asteen tavoitteen polulla.
Sähköntuotannossa vähähiilisyys on hyvällä alulla. Ydinvoima mukaan lukien sen osuus on noin kolmannes. Koko energiajärjestelmän vähähiilisyys on vielä vaativampi tavoite. Pelkän sähköntuotannon osuus energiasta on viidennes. Fossiiliset polttoaineet hallitsevat yhä energiantuotantoa yli 80 prosenttisesti. Selvää on, että polttoon nojaava energiantuotanto korvataan enenevässä määrin sähköllä.
Pelkästään uusiutuviin nojaava järjestelmä tulisi olemaan kaukana hajautetusta laajoine tuulivoima ja aurinkopaneelialueineen, biopeltoineen ja massiivisine patoaltaineen. Biopolttoaineet merkitsevät pahimmillaa maakaasuun nojaavan lannoitetuotannon lisääntymistä. Jätteen määrää on pyrittävä vähentämään eli biokaasutuksella on rajansa. Energiatehokkuuden edistämisessä voidaan menettää puolet saavutetuista hyödyistä, kun säästyneet rahat päätyvät muuhun kulutukseen. Kaikki voimalat eivät ole käyttöajan suhteen samanlaisia Uusiutuvien kapasiteettikertoimen pitää kasvaa rajusti, jotta kaivosjätteiltä vältytään.
Kierrossa ei ole kysyntään nähden tarpeeksi mineraaleja, vaan uusia kaivoksia joudutaan avaamaan. Olen tyytyväinen siihen, että tämän asian puolue on tunnustanut kaivoslinjauksissaan. Täysin ongelmatonta ratkaisua ei siis ole olemassa, vaan törmäämme maankäytön, kapasiteettikertoimen, kimmahdusilmiön ja mineraaliresurssien luomiin rajoitteisiin.