Antti van Wonterghemin puhe Vihreiden puoluevaltuuskunnassa 3.3.2018
Suomi aikoo metsien hakkuiden lisäämisellä ulosmitata hiilinielunsa nollille 30 vuodeksi hetkenä, jolloin hiilen sidontaa tarvittaisiin eniten. Sen verran rehellisyyttä toivoisin biopolitiikalta, että tunnustettaisiin CCS- menetelmän tarpeellisuus, jotta puuta voi polttaa.
Puun hiilineutraalista asemasta kiinni pitäminen on yhtä uskottavaa ilmastotieteen kannalta kuin Trumpin puheet puhtaasta hiilestä tai lumiukko helvetissä. MTK voi moittia kotimaisia tutkijoita epäisanmaallisiksi ja valtion toimesta lakkauttaa epämiellyttäviä totuuksia tuottavan VTT:n tutkijatiimin, mutta Suomi ei ole ainoa metsätiedettä tekevä valtio. Positiivista on se, että kansallisen ilmastopaneelin on annettu jatkaa työtään.
Tiedepuolueena vihreät tunnustanevat IPCC:n suositukset ja konsensuksen hiilensidonnan välttämättömyydestä. Näyttää yhä vahvemmin siltä, että vähäpäästöisten tekniikoiden lisäksi ilman talteenottoa tavalla tai toisella, on erittäin epätodennäköistä pysyä alle 1,5 asteen lämpenemisen tavoitteessa.
Meidän on syytä kirkastaa tavoitteita biopolttoaineiden käytön osalta ja tunnustaa niiden ympäristövaikutukset, jotta asiassa ei olisi epäselvyyttä kenellekään. Luonnonsuojeluohjelma on yksi pala tätä ja seuraavaksi on syytä päivittää metsäteollisuutta koskeva osuus Vihreät timantit- ohjelmassa. Nykyisen valtuuskunnan kaudella päivitystyö voi olla liian raskas taakka.
Siksi tulen tekemään seuraavaan valtuuskunnan kokoukseen muutosehdotuksen energiavisioon. Jo nyt paikallistasolla vihreät voivat ympäristövaikutusten arvioinneissa esittää varaumaa CCS- menetelmästä biovoimahankkeissa. Toivottavasti hiilensidonnalla on merkittävä rooli maatalouspoliittisessa ohjelmassa.
Mikäli energiakasvien massiiviseen satojen tuhansien hehtaarien viljelyyn halutaan lähteä, on syytä ottaa huomioon muutama seikka. Nettoenergian ja EROEI -luvun on syytä olla korkealla tasolla, jotta pohjoismainen hyvinvointimalli voidaan säilyttää. Viljelyala ei saa olla pois ruoan tuotannolta eikä luonnonsuojelualueilta ja hiilidioksidia sitovilta soilta ja metsiltä. Lannoitteissa tarvittavan ammoniumnitraatin valmistus ei saa merkitä maakaasun käytön lisäämistä.