Vihreillä on jäsenäänestys puheenjohtajasta 29.5. – 7.6.2017.
Viitteen hallitus on laatinut ehdokkaille kolme laajaa kysymystä, joiden vastaukset esitellään kolmessa kirjoituksessa.
Vastaukset julkaistaan sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä.
Kysymys 1: Vihreät ovat kritisoineet nykyistä hallitusta siitä, että se ohittaa sille epämieluisat asiantuntijat. Vihreät voivat hyvinkin olla seuraavassa hallituksessa. Miten aiot ministerinä konkreettisesti varmistua siitä, että hallitus kuuntelee myös niitä asiantuntijoita, joiden viesti ei kaikkia miellytä? Miten aiot itse edistää sitä, että politiikassa hyödynnetään kunkin päätettävän asian paras tutkimustieto?
Vastaukset:
Touko Aalto:
Tahdon muuttaa politiikan tekemisen tapaa yhä enemmän siihen suuntaan, että isot vuosikymmeniä vaikuttavat rakenteelliset uudistukset valmistellaan komiteamallin kautta. Ei voi olla niin, että jokainen hallitus vuorollaan pyrkii tekemään tyhjäksi edellisen vaalikauden työtä vain omia sidosryhmiä kuunnellen. Olen ehdottanut, että sekä sote-uudistus että laajempi verotuksen remontti valmisteltaisiin parlamentaarisesti asiantuntijoita kuunnellen. Tutkittua asiantuntijatietoa täytyy kuunnella myös silloin, kun se ei sovi Vihreiden ajatusten pirtaan. Hyvä lainvalmistelu pitää sisällään aina lainsäädännön vaikutusten arvioinnin ja laajan asiantuntijakuulemisen. Siinä yhteydessä esitetyt näkemykset, jotka yhdistävät koko asiantuntijakäyttöön, on huomioitava lainsäädännössä. Vihreiden politiikka perustuu tutkitun asiantuntijatiedon mahdollisimman hyvään hyödyntämiseen. Asiantuntijatietoa ja sen merkitystä pitää puolustaa myös yleisemmin politiikassa, ei vain huomioida omassa politiikassa. Se puolestaan edellyttää sitä, että satsaamme osaamiseen ja koulutukseen kaikilla opintoasteilla yhä enemmän ja investoimme korkeakoulutukseen ja tutkimukseen, tieteeseen. Erittäin tärkeä asia on ottaa huomioon kaikki hyvät ja perustellut näkemykset sekä avaukset siitä, miten asiantuntijatietoa voidaan tehokkaammin hyödyntää politiikassa.
Mika Flöjt:
Haluan että päteviä asiantuntijoita kuullaan aina monipuolisesti siten että eri näkökulmat tulevat esitellyksi riittävän ajoissa ennen lopullista päätöstä.
Emma Kari:
Vihreiden politiikka perustuu arvoihin ihmisten yhdenvertaisuudesta ja ympäristön kestävyydestä, mutta se millä keinoin me näitä arvoja edistämme nojaa uusimpaan tutkimustietoon. On tärkeää ymmärtää ja kuulla erilaisia näkökulmia, mutta samalla tunnistaa arvot, joita politiikalla pyritään edistämään.
Hyvä lainvalmistelu vaatii riittävät resurssit ja tarpeeksi aikaa. Meillä on kuitenkin rakenteellisia ongelmia siinä, miten asiantuntijatieto saataisiin parhaalla mahdollisella tavalla mukaan valmisteluun. Lainsäädäntöprosessit pitäisi määritellä niin, että riippumattomat asiantuntijat ja intressitahojen asiantuntijat (eli lobbarit) ja heidän roolinsa on jyrkästi eroteltu toisistaan. Tätä prosessin määrittelyä ei saisi jättää ministeriöiden vastuulle. Nykyisin meillä lobbarit ja riippumattomat asiantuntijat istuvat samoissa työryhmissä tasavertaisina.
Lainsäädännön arviointineuvosto on hyvä alku. Lainsäädäntöprosessiin voisi laittaa kohdan, jossa ministeriöistä riippumaton taho tarkastaa, kuinka hyvin asiantuntijat on kartoitettu ja hyödynnetty. Esimerkiksi lainsäädännön arviointineuvoston roolia voisi tässä kasvattaa.
On myös tärkeää erottaa toisistaan tutkimustieto ja tutkijoiden osaaminen. Asiantuntemus ei ole demokraattista vaan hyvinkin hierarkkista. Prosessit pitää rakentaa niin, että saamme houkuteltua mukaan tutkimusalojen suomalaiset huiput. Yleensä heillä on vähiten aikaa, mutta eniten annettavaa.
Ilmastopaneeli, jonka perustamista Vihreät oli edellisellä hallituskaudella ajamassa, on hyvä esimerkki asiantuntijatiedon roolin vahvistamisesta päätöksenteossa, samoin talouspolitiikan arviointineuvosto.
On myös huolehdittava valmistelun avoimuudesta. Hyvin järjestetyt kuulemiskierrokset auttavat tuomaan erilaiset näkemykset pöytään. Myös eduskunnassa valiokuntien kuulemisten tulisi olla niin-ikään laaja-alaisia ja mieluiten myös avoimia.
Krista Mikkonen:
Lainvalmisteluun kaikkiaan tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Lausuntokierroksien pitää olla riittävän pitkiä ja lausuntoja on pyydettävä laajasti ja mahdollisuus antaa lausuntoja on myös muilla tahoilla. Äskettäin perustetulla arviointineuvostolla on ollut usein lakiesityksistä huomautettavaa, tästä työstä pitää ottaa opiksi. On myös varmistettava, että aikataulut ovat sellaisia, että mahdollisia lisäarviointeja voidaan tehdä, jos puutteita huomataan. Isoissa uudistuksissa ottaisin käyttöön komiteatyön, jossa on laajasti asiantuntijoita edustettuna.
Maria Ohisalo:
Politiikan pitää perustua yhtäältä arvoihin ja arvovalintoihin ja toisaalta tutkittuun tietoon.
Tarvitsisimme tiedeministerin ja esimerkiksi tiedolla johtamisen yksikön päätöksenteon tueksi (esim. valtioneuvoston kansliaan), jossa olisi mm. politiikkatoimien vaikutusten arviointi, simuloinnit ja toimien suunnittelu sekä skenaariotyöskentelyä. Lisäksi yksikkö voisi tilata kv-kirjallisuuskatsauksia, haastattelu- ja kyselytutkimuksia jne. tutkimuksellista aineistoa. Nykyisellään esimerkiksi Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) hankkeissa on vahva politiikkarelevanssi ja tutkijoita olisi käytettävissä monien politiikkatoimien arviointiin ja suunnitteluun.
Ylipäätään tärkeintä on, että poliitikko kuuntelee asiantuntijanäkökulmia esim. sote-valmistelussa, eikä jyrää ideologioillaan, kuten nyt Keskusta, joka halusi maakuntamallin ja Kokoomus, joka halusi valinnanvapauden, joista molemmista asiantuntijat ovat olleet kriittisiä.
False balancea/tasapuolisuusharhaa pitää välttää: Esim. transihmisten oikeuksien asiantuntijoita eivät ole ne, jotka ko. henkilöiden oikeuksia eniten esim. uskonnollisista syistä vastustavat.
Olli-Poika Parviainen:
Politiikka on valintojen tekemistä ja myös arvopohjaista päätöksentekoa, mutta päätöksenteon tulisi silti nojata mahdollisimman laajasti tietoon. Silloinkin, kun päätöksen vaikutuksista ollaan erimielisiä tiedeyhteisössä ja politiikassa, auttaa mahdollisimman laaja valmistelu näkemään kokonaisuuksia ja varautumaan esimerkiksi päätösten (sivu)vaikutuksiin.
Nykyisen hallituksen aikana esimerkiksi yhteiskuntatieteilijöiden näkemykset tuntuvat tulleen usein sivuutetuiksi. Ministerinä pyrkisin joukkoistamaan valmistelutyötä nykyistä laajemmin ja hakemaan laajasti tutkimustietoa eri näkökulmista. Avoimia kokouksia ja kuulemisia kannattaa myös lisätä ja aivoriihiä sekä työryhmiä hyödyntää laajasti. Ratkaisemattomia kysymyksiä voisi myös joukkoistaa enemmän. Lisäksi varsinaiseen valmistelutyöhön on varattava aikaa eikä tuottavuus saa olla syy heikentää valmistelun tasoa. Tällä hetkellä esimerkiksi valiokunnille lainvalmistelua kommentoivat usein asianomaiset, joilla voi olla intressejä valmisteluun liittyen. Painopistettä kannattaisi siirtää enemmän kohti tiedeyhteisön monipuolisempaa kuulemista. Olen jo nyt pyrkinyt osaltani laajentamaan kuulemismenettelyitä ja tätä työtä kannattaa jatkaa.