Oras Tynkkynen käynnistää vuoden sparraamalla mainiosti Viitettä.
Vihreät yleisesti ja Viite erityisesti painottavat näyttöperusteista päätöksentekoa – ja syystä. Mutta liittyykö asiantuntijatiedon hyödyntämiseen myös sudenkuoppia?
Asiantuntijoiden ja poliitikkojen työnjako on periaatteessa selvä: asiantuntijat taustoittavat ja poliitikot päättävät. Asiantuntijat siis tarjoavat tietopohjan, jonka perusteella poliitikot tekevät päätökset soveltaen omia arvojaan ja kannattajiensa toiveita.
Tiede-politiikkadialogi ei toki ole mutkatonta. Asiantuntijoilla pitää olla taitoa tuottaa ja esittää tutkimustietoa politiikkarelevantissa muodossa. Päättäjiltä taas vaaditaan valmiutta hyödyntää saatua tietoa – sekä kykyä ymmärtää tutkimukseen vääjäämättä liittyviä rajoituksia ja epävarmuuksia.
Asiantuntijatiedon määrittäminenkään ei aina ole yksiselitteistä. Tiedämme varsin hyvin, mitä ilmastotutkijat ajattelevat ilmastonmuutoksesta, mutta taloustieteilijöiden käsitykset toivottavasta politiikasta vaihtelevat enemmän. Joudutaanko kanta arvonlisäveron nostamiseen tai elvyttämiseen julkisilla investoinneilla hakemaan kättennostoäänestyksellä?
Toisinaan yksioikoinen asiantuntijausko uhkaa johtaa ylilyönteihin. Siksi keskustelussa on hyvä muistaa kourallinen perussääntöjä.
Ensinnäkin asiantuntijatiedolla on rajansa. Ilmastotutkija James Hansen on arvostettu (ja kiistelty) ilmastotieteen auktoriteetti. Hän on kuitenkin kärkäs esittämään näkemyksiään myös ilmastopolitiikasta – aiheesta, jossa hänellä ei ole muodollista pätevyyttä. Päästökaupan suhteen Hansenin näkemykset poikkeavat rajusti taloustieteilijöiden selvän enemmistön kannoista.
Toiseksi päätöksenteossa tarvitaan monialaista asiantuntemusta. Ydinfyysikko epäilemättä ymmärtää fission päälle. Ydinvoiman lisärakentamisessa on kuitenkin kyse myös mm. taloudesta, lainsäädännöstä ja ulkosuhteista. Viimeistään Fennovoima on osoittanut, että ydinvoiman kaltaisia monimutkaisia kysymyksiä ei voi ratkaista yksin energiatekniikan asiantuntijoiden voimin.
Kolmanneksi riskien arvottaminen jää päättäjien käsiin. Geenitekniikan asiantuntijat pystyvät arvioimaan geenimuuntelun riskejä. Kasvibiologian professori ei kuitenkaan voi päättää yhteiskunnan puolesta, kuinka suuria riskejä olemme valmiita hyväksymään.
Neljänneksi päättäjät joutuvat toimimaan epätäydellisissä olosuhteissa. Asiantuntijoiden first best -maailmaan kaavailemat ratkaisut eivät välttämättä tepsi sellaisenaan todellisessa second best -maailmassa. Poliittiset kompromissit, kansalaisten epäilykset ja tiukka taloustilanne asettavat ihanneratkaisuille omat rajoitteensa.
Viidenneksi tämän päivän ratkaisuja ei voi myydä tulevaisuuden lupauksilla. Päätöstä luvan myöntämisestä vain sähköä tuottavalle AES-2006-painevesireaktorille ei mainittavasti avita tieto siitä, että vielä joskus jokin toinen hanke voi perustua toriumiin tai hyödyntää myös lauhdelämmön. Rättisitikkaa ei kannata ostaa vain siksi, että jossain toisaalla on tarjolla Teslan Model S.
Kuudenneksi asiantuntijatiedon puolustajatkin ovat ihmisiä. Ihmisillä puolestaan on tunnetut kognitiiviset puutteensa. Itse geenitekniikkaan varovaisen myönteisesti suhtautuvana olen vähän väsynyt siihen hurmokselliseen sävyyn, jolla geenimuuntelun puolustajat asiaansa sosiaalisessa mediassa ajavat.
Näyttöperusteiselle päätöksenteolle on selvä tarve. Asiantuntijatietoa hyödyntämällä Suomi pystyisi tekemään paljon viisaampia päätöksiä. Rajoituksetkin on silti tärkeä tiedostaa.
Oras Tynkkynen
Tynkkynen toimi Vihreiden kansanedustajana vuosina 2004–15. Valtioneuvoston ilmastopoliittisena asiantuntijana hän oli valmistelemassa riippumattomista asiantuntijoista koostuvaa ilmastopaneelia, jonka tehtävä on tukea ilmastopoliittista päätöksentekoa. Tynkkynen on Sitran vanhempi neuvonantaja, yhteiskuntatieteiden maisteri ja Viitteen jäsen.