Viite – Tieteen ja teknologian vihreät – on tyrmistynyt lehtitiedoista, joiden mukaan VTT olisi kieltänyt tutkijoitaan osallistumasta julkiseen keskusteluun ja jopa menemästä yksityishenkilönäkään eduskunnan valiokunnan kuultavaksi asiantuntijana.
Demokratiassa vain päätökset, jotka pohjautuvat julkiseen poliittiseen keskusteluun, voivat nauttia kansalaisten luottamusta. Tutkijat voivat tuoda päätöksenteon pohjaksi arvokasta tieteellistä tietoa. Siksi kansalaisten on voitava ottaa osaa julkiseen keskusteluun ilman pelkoa rangaistuksista, ja tämän sananvapauden on koskettava myös tutkijoita.
Perustuslain mukaan on ministerin vastuulla pitää huolta, että eduskunnan valiokunta saa tarvitsemansa viranomaisten hallussa olevat tiedot. Vaikka VTT:n työntekijän lienevät pääasiassa työsuhteessa eivätkä virkamiehiä, ovat pyrkimykset estää heidän pääsynsä valiokuntien kuultavaksi suoraan demokratian vastaista toimintaa, jota ei voida hyväksyä valtion laitokselta. On elinkeinoministeri Pekkarisen perustuslaillinen velvollisuus huolehtia, että tutkijoilla on vapaus kertoa tietonsa eduskunnan valiokunnille.
Valtion tutkimuslaitoksella ei voi olla ”virallista linjaa”, jota tutkijoiden ja tutkimustulosten on noudattettava. Yliopistoille on laissa säädetty ns. kolmas tehtävä edistää toimintansa yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Yliopistolaki ei toki koske VTT:tä, mutta valtion tutkimuslaitosten tulee sen hengessä kannustaa tutkijoitaan tuomaan tuloksiaan julkisuuteen, ei pyrkiä vaientamaan heitä.
Viite vaatii, että VTT:n johdon on ymmärrettävä ja sitouduttava yhteiskunnalliseen tehtävään edistää julkista keskustelua tutkimusalueestaan yliopistojen tavoin. Ministeri Pekkarisen on selvitettävä mitä VTT:ssä oikein tapahtuu ja pidettävä huoli, ettei tutkijoiden mielipiteenvapautta ja eduskunnan kuulemisoikeutta pyritä rajoittamaan.
Hyvä, että näitä tulee julkisuuteen. Epäilen, että ongelma on paljon yleisempi kuin tiedostetaan sekä valtion, että kuntapuolella.
Ainakin Metla:ssa jopa suositellaan tutkimustulosten julkaisemista Metlan omissa sisäisissä sarjoissa ja siten Metlan linjausten mukaisesti. Resursseja on vaikeaa saada linjasta poikkeavalle tutkimukselle, joka ei tue ”Suomen virallista metsäpolitiikkaa”. Mielestäni referoisuissa sarjoissa julkaiseminen on tehokkain tapa varmistaa tulosten objektiivisuuus. Valtion tutkimuslaitosten täytyy myös uskaltaa tutkia asioita, joista tietoa tarvitaan, vaikka tulosten soveltaminen lainsäädäntöön ei toisikaan säästöjä.
Kuntapuolella tiedottaminen ja seuranta tökkii pahasti erityisesti säästötoimien vaikutusten raportoimisessa äänestäjille. Uudistukset joiden pitäisi tehostaa toimintaa kostautuvat usein palvelujen asiakkaalle toteutuneessa laadussa. Ainakin Espoossa on ollut havaittavissa aika suorasukaista kunnan työntekijöiden suun tukkimista. Onneksi kunnan työntekijät saavat vielä äänestää, joskus valitettavasti myös jaloillaan.