Olemme viime sunnuntaista lähtien lähempänä vuotta 2050 kuin 2000. Vuotta 2050, jolloin EU:n tavoitteena on olla ilmastoneutraali. Suomen osalta tavoite on lähempänä. Vuoteen 2035 on alle 10 vuotta. Asetetut tavoitteet ovat kunnianhimoisia, mutta valitettavasti tämä kunnianhimon taso on hiipumassa.
EU:ssa vastuullisuusvelvoitteet ovat vastatuulessa. Velvoitteita kevennetään ja niiden aikatauluja pidennetään. Lisäksi, juuri kun olisi tärkeää, että jo päätetyt keskeiset ilmasto- ja energiatavoitteet viedään kansallisella tasolla lainsäädäntöön, niin lainvalmistelun infosivuilla vakuutetaan, että ”Vaatimukset asetetaan kustannusoptimaaliselle tasolle” ja ”[Direktiivien mahdollistamat] joustot on tarkoitus ottaa käyttöön täysimääräisesti.”
Jää tunne, että emme enää halua ottaa seuraavia askeleita kohti tavoitteitamme vaan yritämme peruuttaa ajassa taaksepäin kohti jotakin olematonta aikaa, jolloin ilmasto- ja energiakysymykset voitaisiin laittaa tauolle.
Näen omassa työssäni kiinteistö- ja rakennusalaa. Alan, joka vastaa noin kolmanneksesta kaikista päästöistä. Juuri julkaistussa vastuullisen rakentamisen markkinatutkimuksessa todetaan, että ”Edistystä rakennushankkeiden vastuullisuustavoitteiden huomioinnissa on tapahtunut kahdessa vuodessa hälyttävän vähän. Suunta on oikea, mutta vauhti aivan liian hidas.”
Olemassa olevan rakennuskannan osalta tuleva lainsäädäntö ei enää kannusta yhtä kattavasti investoimaan energiatehokkuuteen. Karkeimmillaan tämä voi tarkoittaa sitä, että mikäli lausunnoilla oleva lainsäädäntö hyväksytään sellaisenaan, niin energiatehokkuudeltaan heikon rakennuksen voi nostaa parhaimmistoon energiamarkkinoiden instrumenteilla, joilla ei lähtökohtaisesti ole mitään tekemistä energiatehokkuuden kanssa.
Halusin pitää puheenvuoron, koska tässä ajassa näen erittäin tärkeänä kunnianhimoisen ja johdonmukaisen ilmastopolitiikan rakentamisen. Siinä Vihreillä on oltava kärkipaikka. Vihreiden on tavoiteltava asemaa, missä voimme kääntää ilmastopolitiikan suunnan niin, että luomme taas toivoa tuleville sukupolville.
Aikana, jolloin olemme jo siirtäneet painopistettä ilmastonmuutoksen torjunnasta kohti siihen sopeutumista ja ilmastoriskien keskellä toimimista, meillä on siihen myös velvollisuus.
Martin Aalto
Puoluekokousedustaja
Helsingin Tieteen ja teknologian vihreät