Nuorten osallisuus on kestävän demokratian ja inhimillisen hyvinvoinnin ehto. Edellytyksiä aidon osallisuuden kokemukselle ei kuitenkaan rakenneta helpolla. Sen rakentamiseksi tarvitaan lisäksi tutkittua tietoa. Millaisia keinoja nuorten osallisuutta ja yhteiskunnallista vaikuttamista tutkineet asiantuntijat ehdottavat osallisuuden kokemuksen vahvistamiseksi?
Osallisuus Tiedetorstain teemana
Joulukuussa Viite järjesti tiedetorstain, jossa keskustelimme nuorten osallisuudesta ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta Janette Huttusen, Lars Leemannin ja Selinä Neran kanssa. Janette Huttunen tutkii Åbo Akademilla muun muassa nuorten poliittista osallistumista ja demokratia-asenteita, ilmastolakkoliikkeitä ja demokraattisia innovaatioita. Lars Leemann puolestaan toimii tutkijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella, jossa hän on ollut kehittämässä osallisuuden kokemusta mittaavaa osallisuusindikaattoria. Selinä Nera on Vihreiden nuorten puheenjohtaja, joka haluaa rakentaa yhteiskuntaa, jossa ketään ei vaienneta ja jokaiselle tarjotaan mahdollisuus elää täyttä elämää taustoistaan ja ominaisuuksistaan riippumatta. Tiedetorstaitapahtuman tallenne löytyy Viitteen Youtube-kanavalta.
Monenlaista osallisuutta, monenlaisia nuoria
Osallisuus on moniuloitteinen käsite, jolle ei ole olemassa yhtä oikeaa määritelmää. Vaikka osallisuus että osallistuminen linkittyvät termeinä tiiviisti yhteen, on niissä kuitenkin kyse eri asioista. Osallistuminen erilaiseen toimintaan voi vahvistaa osallisuutta, mutta osallisuuden käsite on kuitenkin pelkkää vuorovaikutusta laajempi. Ytimeltään osallisuus on kokemusta yhteisöön kuulumisesta ja yhteisöllisyydestä sekä mahdollisuuksista ilmaista mielipiteitä ja vaikuttaa oman ympäristönsä asioihin. Osallisuuteen sisältyy sekä sosiaalisia että poliittisia ulottuvuuksia.
Nuoret ovat lähtökohtaisesti erittäin heterogeeninen ryhmä, joten osallistumisen kanavien ja tapojen tulee kyetä vastaamaan tehokkaasti monenlaisten yksilöiden toiveisiin ja tarpeisiin. Osallistuminen yhteiskunnalliseen vaikuttamistoimintaan on eriytynyt nuorten keskuudessa. Osa heistä on aktiivisia puoluetoiminnasta vaikuttajaryhmiin ja yhdistystoimintaan, kun taas osa ei millään löydä juuri itselleen ja omaan elämäntilanteeseensa soveltuvia vaikuttamisen ja osallistumisen muotoja.
Nuoret, joiden perheissä on enemmän sosioekonomisia resursseja, osallistuvat muita ikätovereitaan todennäköisemmin myös poliittiseen toimintaan. Koko väestön tasolla tiedetään, että muun muassa korkeampi koulutus- ja tulotaso näkyvät korkeampana äänestysaktiivisuutena. Poliittisen osallistumisen eriytymiseen tulisikin löytää ratkaisuja.
Huolehtimalla lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja vastaamalla aidosti heidän huoliinsa pystymme luomaan tulevaisuutta, jossa ikäluokasta mahdollisimman suuri osa näkee osallistumisen ja vaikuttamisen arvokkaana. Tulevaisuutta rakennetaan yhdessä.
Innostusta, ei painostusta!
On tärkeä todeta, että jokaisen kansalaisen oikeuksiin demokraattisessa järjestelmässä kuuluu myös mahdollisuus jättää osallistumatta. Näennäisosallistamisen ja painostamisen sijaan nuorten osallistamiseen tähtäävän toiminnan painopisteenä tulisi mitä suurimmassa määrin olla innostuksen ja kiinnostuksen rakentaminen yhteisiä asioita ja maailman menoa kohtaan.
Nuorten äänestysaktiivisuudesta on viime vuosina puhuttu lähes jokaisten vaalien edellä huolestuneeseen sävyyn. Lisäksi nuoria on suhteellisesti vähemmän erilaisten puolueiden jäsenistössä ja he ovat usein aliedustettuina vaalien ehdokaslistoilla. Politiikassa nuorten institutionaalinen osallistuminen onkin useimmiten vanhempia sukupolvia vähäisempää.
Jokainen sukupolvi on poliittiselta vaikuttamisprofiililtaan ainutlaatuinen ja nykyiset nuoret ovat eri tavalla aktiivisia kuin aiemmat sukupolvet. He osallistuvat ja rakentavat sosiaalisen median kampanjoita, lähtevät mukaan erilaisiin ruohonjuuritason liikkeisiin sekä toteuttavat politiikkaa yksilöllisten kulutusvalintojensa kautta. Nuoremmat sukupolvet ovat tutkimusten mukaan kiinnostuneita vapaamuotoisemman hierarkian ryhmistä, joihin voi lähteä mukaan matalalla kynnyksellä nopeallakin aikataululla, mutta jotka eivät välttämättä sido osallistujaa pitkiksi ajoiksi.
Juuri itseä motivoivien teemojen tunnistaminen ja niiden puolesta vaikuttaminen lyhyempien projektien muodossa voikin tuntua luontevammalta, kuin yhden puolueen väistämättäkin kompromissien kautta rakentuneisiin tavoitteisiin vaikuttaminen ja niihin sitoutuminen. Joustavuus, yhteisöllisyys ja konkreettiset teot luovat pohjaa innostavalle vaikuttamistyölle.
Miten puolueet voivat edistää nuorten osallisuutta?
Demokratian toteutumiseksi ja yhdenvertaisten osallistumismahdollisuuksien edistämiseksi on tärkeä pohtia myös puolueiden asemaa nuorten vaikuttamismahdollisuuksien edistäjinä. Keskeistä on kokemus arvostetuksi ja kuulluksi tulemisesta. Nuorten mielipiteet tulisi ottaa monipuolisesti huomioon eri politiikan aloilla sen sijaan, että heidän näkökulmiaan kuullaan ainostaan “nuorten kysymyksissä”. Jokaisella on oikeus tulla nähdyksi omana itsenään, ei ainoastaan edustamansa ryhmän edustajana.
Samaan aikaan, erityisesti nuorten, naisten ja vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden osalta yhtenä poliittiseen toimintaan lähtemisen esteenä on kuitenkin yhteiskunnan painostava ja ristiriitoja korostava keskusteluilmapiiri. Ehdokkaiden niin toreilla kuin sosiaalisen median kanavissa kohtaama vihapuhe ja häirintä voivat vaientaa ja estää motivoituneita ja osaavia nuoria hakeutumasta ehdolle vaaleihin. Puolueilla tuleekin olla olemassa tukijärjestelmät häirintätapausten varalle ja niiden tulee yhteistyössä poliisin ja muiden viranomaistahojen kanssa tuomita kaikenlainen vaalihäirintä yksiselitteisesti ja toimia sen ehkäisemiseksi.
Myös Orpon hallituksen esittämillä leikkauksilla on vähintään epäsuoria vaikutuksia nuorten osallisuuden edellytyksiin. Lapsiperheköyhyyden lisääntyminen, työelämän epävarmuus ja hyvinvoinnin jakautuminen ovat omiaan heikentämään osallisuuden kokemusta.
Ratkaisuja tieteestä ja teknologiasta
Yleisempi teknologian ja toisaalta sosiaalisen media kehitys tarjoavat mahdollisuuksia aivan uudenlaisille osallistumisen muodoille. Ne voivatkin oikeissa kohdissa ja harkiten käytettyinä toimia ketterinä tapoina kerätä ihmisten näkemyksiä ja antaa tilaa vaikuttaa ympäröivän yhteiskunnan asioihin. Monelle nuorelle sähköisen vaikutus- ja keskustelukanavat voivat toimia. Toisaalta on myös muistettava, etteivät kaikki nuoret suinkaan ole digitaalisia taitureita tai koe tämäntyyppiseen vuorovaikutukseen perustuvia osallistumistapoja puoleensavetävinä. Myös tämän vuoksi on tärkeää, että osallistamistoimia suunniteltaessa kuullaan erilaisten nuorten näkemyksiä eikä oletusten perusteella ajatella samojen menetelmien sopivan kaikille.
Toivoa herättävää on, että nuorten äänestysaktiivisuus kasvoi sekä 2021 kuntavaaleissa että 2023 eduskuntavaaleissa. Eurovaaleissa nuoret ovat usein olleet suhteellisen aktiivisia äänestäjiä. Vaalien alla käytävät, myös nuorten elämään ja arjen huolenaiheisiin kiinnittyvät keskustelut sekä nuoriakin puhuttelevat ehdokkaiden kampanjat ovatkin oiva tilaisuus tarjota mahdollisuuksia osallistumiseen ja osallisuuteen.
Tutkimuspohjaisia keinoja nuorten osallisuuden ja poliittisen aktiivisuuden kasvattamiseksi:
- Tuodaan vaikuttamisen paikat nuorten luo, heidän arkeensa ja elinympäristöönsä. Kysytään nuorilta itseltään, miten, missä ja milloin he haluavat osallistua. Annetaan nuorten luoda myös omaa toimintaansa.
- Korostetaan aitoa osallistamista näennäisen mukaan ottamisen sijaan. Huomioidaan nuorten näkemykset laajasti erilaisten palveluiden suunnittelussa, toteuttamisessa ja toimenpiteiden vaikuttavuuden seurannassa.
- Lasketaan poliittisen osallistumisen ikärajoja (äänestysoikeus, kansalaisaloitteet).
- Panostetaan demokratiakasvatukseen ja tarjotaan nuorille mahdollisuuksia vaikuttaa esimerkiksi oppilaitoksensa asioihin osallistuvan budjetoinnin kautta. Hyödynnetään demokratiakompetenssien rakentamisessa virtuaalisia oppimisympäristöjä.
- Vahvistetaan nuorisovaltuustojen vaikuttavuutta kuntien ja hyvinvointialueiden päätöksenteossa sekä varmistetaan niille läsnäolo- ja puheoikeus toimielimissä.
Emilia Lakka, historiantutkija, Viitteen varapuheenjohtaja
Jenni Spännäri, tutkijatohtori ja tutkimusjohtaja, Viitteen liitohallituksen varajäsen
Lähteet:
Tiedetorstain puhujat:
Janette Huttunen, projektitutkija, Yhteiskuntatieteen tutkimuslaitos, Åbo Akademi
Lars Leeman, tutkija, THL
Selinä Nera, Vihreiden Nuorten puheenjohtaja
https://nuorisoala.fi/vaikuttaminen/nuorten-osallisuus-suomessa/
https://nuoretjaosallisuus.fi/tietoa-osallisuudesta/