Viite julkaisi lauantaina vaalikoneen vihreiden luottamustoimivalintoja varten. Viikon päästä pidettävässä puoluekokouksessa valitaan puoluehallitukselle ja puoluevaltuuskunnalle uusi puheenjohtajisto sekä puoluesihteeri. Lisäksi myös puoluevaltuuskunta ja puoluehallitus uusitaan, mutta näiden kokoonpano on perinteisesti neuvoteltu.
Vaalikoneeseen vastasi 13 ihmistä reilusta paristakymmenestä ehdokkaasta. Vaalikoneiden suosittelualgoritmit eivät ole objektiivista totuutta, vaan enemmänkin vaalikoneen suosittelijan subjektiivisia näkemyksiä siitä, miten vastaajien välisiä eroja painotetaan. Tästä syystä Viite käy tässä blogissa läpi, minkälaisia jakolinjoja ehdokkaiden väliltä näyttää löytyvän. Käytetyt menetelmät on kuvattu tarkemmin blogin lopussa. Käytämme vaalikoneen kysymyksistä lyhennettyjä versioita, täydet kysymykset voi käydä lukemassa vaalikoneesta.
Vertailun pohjana on oheinen kuva ehdokkaiden vaalikonevastauksista. Kuvassa jokainen sarake kertoo yhden ehdokkaan kaikki vastaukset värikoodatuilla neliöillä. Kysymykset on järjestetty niin, että jakavimmat kysymykset on sijoitettu kuvan alalaitaan, yhtenäisimmät vastaukset saaneet kysymykset taas ylös. Ehdokkaat on kuvassa järjestetty suurimman tilastollisesti tunnistetun vastausten vaihtelusuunnan mukaan, jota voitaisiin kutsua myös tärkeimmäksi jakolinjaksi. Kuvan ylälaidasta löytyy myös dendrogrammi, jonka avulla samankaltaiset ehdokkaat on jaettu ryhmiin.
Yhteenveto vaalikoneen tuloksista
Vaalikoneen kysymystö oli sekoitus poliittisia (1–15) ja järjestöllisiä (16–21) kysymyksiä. Molemmista kysymysluokista löytyy sekä jakavia, että laajasti yhdistäviä kysymyksiä. Esimerkiksi 10/13 vastanneista oli vähintään osittain samaa mieltä siitä, puolueen tulisi mahdollistaa liittomuotoiselle Viitteelle työntekijä, ja kaikki olivat samaa mieltä hallituksen tarpeesta tiedepoliittiselle neuvonantajalle.
Suurimmat jakolinjat ehdokkaiden välillä kulkevat suhtautumisessa puoluesihteerin rooliin, sekä markkinatalouteen riittävänä mekanismina päästövähennyksiin. Karkeasti sanottuna mitä oikeammalle kuvassa mennään, sitä enemmän pienenee usko markkinavetoiseen ilmastotyöhön, mutta samalla kasvaa näkemys puoluesihteeristä ensisijaisesti epäpoliittisena toimijana.
Dendrogrammin perusteella vastaajat voidaan jakaa karkeasti neljään ryhmään. Ryhmät eivät ole sisäisesti täysin yhtenäisiä (luonnehdinnat eivät koske ryhmän jokaista jäsentä), mutta auttavat ehkä hahmottamaan aatteellisia ja järjestöllisiä eroja ehdokkaiden välillä.
Ydinvihreät (Liikanen, Vornanen, Mustakallio, Diarra, Keränen & Gorschkow)
Ryhmän nimi on ydinvihreät, koska toisaalta siihen kuuluu merkittävissä luottamustehtävissä uitettuja ehdokkaita, ja toisaalta ryhmä pitää ydinvoimaa parempana vaihtoehtona kuin fossiilisten ja puun polttoon perustuvaa energiantuotantoa. Ryhmän mielestä markkinatalouden mekanismit riittävät päästövähennysten tekemiseen, eikä poliitikkojen ei pitäisi ottaa kantaa käytettävään teknologiaan. Vihreiden pitäisi tehdä vähemmän mutta laadukkaampia ohjelmia. Ryhmän sisällä on jakolinjoja liittyen vaikkapa maatalouspolitiikkaan: puolet haluaisi siirtää luomun erityistuet yleisiksi ympäristötuiksi, puolet ei.
Ydinvihreät 2 – puoluesihteerin paluu (Stenhäll & Kilpiäinen)
Ryhmän jäsenet ovat mielipiteiltään samankaltaisia ydinvihreiden kanssa, mutta haluavat puoluesihteerin olevan myös poliittinen toimija, ja että politiikka ei olisi teknologianeutraalia.
Ydinvoima- ja markkinakriittiset (Väisänen, Syväri & Niemi)
Tämä ryhmä ei usko, että markkinatalouden mekanismit riittävät tarvittavien päästövähennysten saavuttamiseen. Ryhmä ei suhtaudu positiivisesti puulämmön korvaamiseen pienydinvoimalla, eikä korvaisi fossiilista energiaa ydinvoimalla, vaikka uusiutuvat loppuisivat kesken. Sisäisesti ryhmä on jakautunut kysymyksessä ydinjätteiden ja ilmastonmuutoksen suhteellisesta vakavuudesta, sekä maataloustukien leikkaustarpeesta.
Yksinäiset sudet (Viglioni, Särkijärvi)
Tämä ei varsinaisesti ole ryhmä, nämä ehdokkaat vain sattuvat olemaan niin kaukana muiden ehdokkaiden kannoista, että eivät tulleet sisällytetyksi muihin ryhmiin. Särkijärvi jätti monen kysymyksen kohdalla ottamatta vahvasti kantaa, Viglioni taas otti muutamaan kysymykseen voimakkaasti muista poikkevavan kannan (talouskasvua ei tule tavoitella, eläintuotteille ei tarvita haittaveroa).
Ydinvoima selkeä jakaja
Ehkä yllättävin tulos tästä vastausten vertailusta oli, miten yhtenäisesti ehdokkaat vastasivat kysymyksiin. Yhdeksässä kysymyksessä kahdestakymmenestäyhdestä täysin eri mieltä valtamielipiteen kanssa oli maksimissaan kaksi ehdokasta. Ensi kerralla Viitteen vaalikonetiimin täytyy ehkä panostaa repivämpiin kysymyksiin. Vihreitä perusteesejä, kuten ilmastonmuutoksen ratkaisemisen ensisijaisuutta ja puoluekurin puutetta ei kyseenalaistettu laajasti.
Jakolinjoja kuitenkin löytyi. Erityisen selkeä ryhmä ehdokkaiden keskuudessa oli ydinvoimakriittisten joukko. Ydinvoimakysymys on edelleen ajankohtainen keskustelunaihe vihreiden sisällä, mutta ydinvoiman vastustajat jäivät ainakin tässä kyselyssä vähemmistöön.
Menetelmät
Dendrogrammi tehtiin laskemalla ensin kaikkien ehdokkaiden vastausvektoreiden kosinietäisyys toisiinsa. Tämä etäisyysmatriisi klusteroitiin kauimmaisen naapurin menetelmällä. Tästä saatu dendrogrammi järjestettiin vastaamaan mahdollisimman hyvin etäisyysmatriisille tehdyn kaksiulotteisen NMDS-ordinaation suurimman varianssin saanutta akselia.
- Vaalikoneen koodi: https://github.com/Kuutamo/vaalikone
- Analyysissä käytettyyn koodiin voi tutustua tämän linkin takana.
Teksti & analyysi: Konsta Happonen
Vaalikoneen tekninen toteutus: Markus Norrgran, Janne Peltola
Erityiskiitos: Vihreä lanka / Lasse Leipola